VAIKUTTEITA ULKOMAILTA
Renessanssin rakennustyyli saapui Suomeen Juhana-herttuan hovin (1556–63) ja Turun linnan rakennustöiden vaikutuksesta. Saksalaiset puusepät ja koristeveistäjät paneloivat linnan seiniä ja kattoja. Puolipaneloinnin yläpuolelle ripustettiin kudotut tapetit. Ikkunoihin hankittiin lasia. Työmaalla työskenteli, muurimestari, torninrakentaja, kivenhakkaajia, puuseppiä ja koristeleikkaajia, maalareita, kaakeliuunintekijöitä, hienotaeseppiä, kuvankutojia, helmenompelija ja uunimestari.
Kuva: Kari Hakli
SAVUPIRTTI
Valtaosa suomalaisista asui savujohdottomissa savupirteissä. Uunin savu tuprusi ulos seinässä olevasta aukosta, räppänästä. Katto tehtiin turpeesta tai tuohista, joita riu’ut pitivät paikoillaan. Seinien pienet valoaukot saatettiin peittää läpikuultavalla nahalla. Vähävaraisilla savupirtit olivat käytössä vielä 1800-luvullakin.
Piirros: Alfred Kolehmainen
UUTUUKSIA PUUSEPÄNTYÖHÖN
Puusepän työssä aikakauden keksintö oli sinkattu liitos. Se korvasi keskiaikaisen varhopatsasrakenteen ja suoran liitoksen, joka vaati kestääkseen vahvan raudoituksen. Vuosisadan merkittävimpiä uutuuksia olivat höylä, sorvi ja liima sekä peiliovet ja irralliset huonekalut.
Piirros: Suomen käsityön museo / Anne Saarikoski
TALOUSASTIAT
Pöytä katettiin yleensä puuastioilla. Puusta tehtiin kulhoja, pikareita, tuoppeja, lautasia ja vateja. Puuesineiden rinnalla käytettiin keramiikka- ja metalliastioita. Tina- ja kupariastiat syrjäyttivät ylemmissä yhteiskuntaluokissa puiset astiat 1500-luvulla.
Kuvat: Suomen käsityön museo / Martti Laaksovirta
RUSKON KOUSA
Ruskon kousa on komea juoma-astia. Kuusen tyvilevennyksestä valmistetussa juhlakousassa on vuosiluku 1542. Kousan esikuvana pidetään oksin koristeltuja juoma-astioita, joita käytettiin hedelmällisyysjuhlissa pakanallisella ajalla. Astioita tunnetaan Pohjoismaissa kaikkiaan 24 kappaletta ja useimmat niistä liittyvät Nousiaisten Bielke-sukuun. Alueella asui 1500-luvun alussa Per Kousomakare, jonka nimi viittaa tällaisten astioiden valmistajaan.
Kuva: Suomen kansallismuseon kokoelma
UUTUUKSIA PUKEUTUMISESSA
1500-luvulta lähtien voidaan puhua silkkiin ja samettiin pukeutuneesta ylimmästä säädystä, verkapukuisesta papistosta ja porvaristosta sekä sarkapukuisesta rahvaasta. Kansan juhlapukuihin jäi vuosisatojen ajaksi renessanssin mukanaan tuomina uutuuksina naisten vyötäröhame, liivit ja röijy eli lyhyt takki sekä miesten liivit, röijy ja polvihousut sekä polvisukat. Pukuparsi levisi 1600–1700-luvulla lähinnä Länsi-Suomeen, Savoon ja jossain määrin Karjalaan.
Kuvaaja: Suomen käsityön museo / Simo Peteri
TÄKÄNÄ
Suomen vanhimmat täkänät on ajoitettu 1500-luvulle. Tekniikka tuli Pohjoismaihin katolisen kirkon välityksellä varhaiskeskiajalla. Vaikean ja hitaan valmistustekniikkansa vuoksi täkänät eivät yleistyneet kansan keskuudessa. Kuvassa on leijonilla ja aarnikotkilla kuvioitu villatäkänä, jota on käytetty Marttilan kirkossa.
Kuva: Otavan kuva-arkisto / R. Bäckman