RYIJY
Kansanomaisen ryijynkudonnan loisteliain ja tuotteliain aika oli 1700-luvun lopusta 1800-luvun puoliväliin. Ryijyä käytettiin Pohjoismaissa peitteenä merimatkoilla jo pronssiajalla. Sotilaiden ja säätyläisten peite siitä tuli 1400–1600-luvuilla ja monikäyttöinen edustustekstiili 1700-luvulla. Ryijy levitettiin vihkimatoksi häissä tai paarivaatteeksi hautajaisissa. Suosittuja kuvioaiheita olivat ristit, elämänpuut, tiimalasit, kannuksenpyörät, sydämet sekä eläin- ja ihmisaiheet. Neilikka, tulppaani ja papukaijakin löysivät tiensä 1700-luvulla talonpoikaiskotiin ja suomalaisen ryijyn kuvioaiheiksi.
Kuvaaja: Suomen käsityön museo / Karl Lahti
TÄPLÄ- ELI IKATVÄRJÄYS
Vanhimmat täplävärjätyt langat ja flammuraitaiset kankaat ovat vuosisadan lopusta. Lanka saatiin täplikkääksi sitomalla värjättävät langat tiukasti yhteen halutuista kohdista, jolloin väriaine ei tarttunut lankoihin. Täplävärjäys tunnettiin koko maassa. Näyttävimmät kankaat ovat Etelä-Pohjanmaalta. Kankaista ommeltiin hameita, liivejä, röijyjä, esiliinoja, irtotaskuja ja hartiavaippoja. Ikat-värjäysmenetelmä on tunnettu Etu-Aasiassa, Indonesiassa ja Intiassa jo 1000-luvulta lähtien.
Kuvaaja: Suomen käsityön museo / Tiina Heinonen
RAUMAN PITSIT
Porvarisvaimojen ja myös kansannaisten päähineeksi yleistyi kovetettu silkkipäällysteinen tykkimyssy, joka sai nimityksensä etureunaan kiinnitetystä pitsistä eli tykistä (ruots. stycke). Suurin osa nyplätyistä pitseistä tehtiin päähineiden pitseiksi. Raumasta tuli pitsinnypläyksen keskus. Asukkaista parisataa sai elantonsa pitsinnypläyksestä 1780-luvulla. Raumalaismiehet kävivät pitsikauppaa sekä kotimaassa että veivät pitsejä myös Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan ja Venäjälle.
Kuvaaja: Suomen käsityön museo / Ismo Hannula
LASI
Suomeen perustettiin 1700-luvulla kahdeksan lasitehdasta. Tärkein tuote oli ikkunalasi. Lisäksi tuotannossa oli pulloja, taskumatteja, tuoppeja, pikareita ja kulhoja, karahveja, lautasia, ryyppy-, olut- ja viinilaseja sekä harvinaisina taidonnäytteinä kynttiläkruunuja.
Kuva: Suomen lasimuseon kuva-arkisto.
HOPEASEPÄNTYÖ
Hopeasepäntyön keskus Suomessa oli Turku, jossa työskenteli toistakymmentä mestaria. Ajan hopeiset uutuustuotteet olivat tee- ja kahvikannu.
Suomen kansallismuseon kuva-arkisto / Ritva Jaakkola
MAHAPIIRONKI
Rokokoon tunnusomaisin huonekalu, kaarevalinjainen mahapiironki, oli puuseppien mestarintyönäytteenä 1770-luvulla. Tehtävää pidettiin erityisen vaikeana. Piirongit ja senkit olivat säätyläiskotien uutuuksia, jotka yleistyivät kansan keskuuteen vasta 1800-luvulla.
Kuva: Heinolan kaupungin museon kuva-arkisto / Sirpa Juuti
PETÄJÄVEDEN PUUKIRKKO
Petäjäveden puukirkko on esimerkki kansanrakentajien kirkonrakennustaidosta. Se rakennettiin 1763–1765 Jaakko Klemetinpoika Leppäsen johdolla. Kirkko kuuluu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon.
Kuva: Keski-Suomen museon kuva-arkisto / Seppo Turpeinen
KANSANPUKU
Romantiikan innoittamana kartanoissa ja porvariskodeissa tehtiin kansanpukuja jäljitteleviä vaatteita ja näyteltiin talonpoikaishäitä. Kun kansanpukuun pukeutumisesta tuli eräänlainen muoti ylhäisöpiireissä kohosi puvun arvostus myös kansan keskuudessa. Folkloristis-myyttinen kuva kansasta heijastuu 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun laatukuvamaalauksissa. Kuvassa A. Lauréuksen maalaus Talonpoikaistanssit Suomessa.
Kuva: Suomen taiteen museon kokoelmat / Antti Kuivalainen
