Vuodet 1920–1970

Nykyaikaa etsimässä

Suomi vaurastui ja teollistui 1920-1930 sekä 1950-luvulla. Ammattikäsityöläisten määrä väheni, mutta omaan käyttöön tehtyjen tuotteiden asema säilyi. Puuvilla tuli pellavan ja hampun tilalle, puun korvasi lasi, posliini ja metallit talousastioiden raaka-aineina. Junat, autot ja polkupyörät syrjäyttivät kiesit ja kirkkoreet. Soutu- ja purjeveneen rinnalle tuli moottorivene. Käsityönä tehdyt kalastusvälineet alkoivat jäädä harrastus- ja urheilukäyttöön. Vapaa-ajan täytti kaupunkimainen elämäntapa uutuuksineen: elokuvat, jazz, radio, televisio, ajanvietelehdet, mainokset, musiikki, harrastukset…

Piirros: Tuula Ollikainen

Tekstit ja kuvat: Aikamatka käsityöhön -näyttely, ellei toisin mainita.

Lue lisää

KIRJOJA JA MALLIPIIRUSTUKSIA

Useita kymmeniä käsityöalan kirjoja ja mallipiirustussarjoja julkaistiin 1910-1930-luvulla, koska alan opetusmateriaalista oli pulaa.

Kuvaaja: Suomen käsityön museo / Sami Kulju

HUIVI

Käsinkudotut pukukankaat hävisivät kilpailun tehdaskutoisille kankaille 1920-luvulla. Kotikutoiset huivit säilyttivät kuitenkin suosionsa aina 1940-luvulle saakka. Puuvillahuivi oli naisten työpäähine niin pirtissä, navetassa ja pellolla kuin tehdasalissakin. Kuvassa Elli Muikku Valtimosta, joka kutoi koko ikänsä elannokseen huiveja sekä puku- ja alushamekankaita.

Kuva: Suomen käsityön museo

Tapahtumakuva Mikkelin läänin kotiteollisuusyhdistyksen työnäytöksestä Tampereen kotiteollisuusnäyttelystä. Kuva: Suomen käsityön museo, K0167/0341

KOTITEOLLISUUSNÄYTTELY 1922

Lauri Kuoppamäki järjesti Tampereelle vuonna 1922 noin 2900 näytteilleasettajan käsi-, taide- ja pienteollisuusnäyttelyn. Katsojien suosiossa olivat työkilpailut: verkon kutominen, kirvesvarren vuoleminen, sangon vannehtiminen, pärekorin valmistaminen, rukkasen paikkaaminen, sukan neulominen, langan kehruu, kankaan kutominen sekä liinan päärmääminen ja vaatteen paikkaaminen.

Tapahtumakuva Mikkelin läänin kotiteollisuusyhdistyksen työnäytöksestä Tampereen kotiteollisuusnäyttelystä. Kuva: Suomen käsityön museo, K0167/0341

HUONEKALUT

Ammattikäsityöläiset tekivät huonekaluja maaseudulla aina 1940-luvulle asti, koska siellä ei ollut huonekalumyymälöitä eikä huonekaluja juuri ostettu kaupunkimatkoiltakaan.

Kuvaaja: Suomen käsityön museo / Martti Laaksovirta

SUKSET

Lukuisia käsiteollisia suksitehtaita oli käytössä vielä 1920-1930-luvulla. Ne tekivät suksia sekä kilpa- että sunnuntaihiihtäjille. Tehdastuotannon vuoksi valmistus tyrehtyi kotiteollisuutena 1950-luvulla.

Kuva: Suomen käsityön museo

KALANPYYDYKSET

Kalastajat tarvitsivat paljon pyydyksiä. Varsinkin verkot, mutta myös rysät, merrat ja köydet tehtiin käsityönä aina 1930-luvulle asti. Uistimen siimaa syntyi hevosen jouhista. Köysiä tehtiin hampusta ja pellavasta, mutta saatavilla oli myös sianvillaköyttä. Manillaköyden markkinoille tuleminen tyrehdytti käsintehtyjen köysien valmistuksen.

Piirros: Pirkko-Liisa Surojegin

KAUHAVAN KUDONTA

Kauhavalaisten organisoima lähipitäjissäkin harjoitettu kankaankudonta oli 1930-luvulla maamme oloissa poikkeuksellisen laaja ansiokotiteollisuuden haara. Kutomoyritysten toiminta perustui kotityön teettämiseen. Vuonna 1935 Kauhavan noin tusinalla kutomoyrityksellä arvioitiin olevan päivittäin töissä noin 1800 kankuria. Sodan jälkeen kudonta elpyi nopeasti ja laajeni Pohjanmaan Järviseudulle. Samalla kudonta alkoi koneistua ja sen rinnalle syntyi mattokutomoja. Myyntiä varten harjoitettu kudonta tyrehtyi 1980-luvulla.

Kuva: Suomen käsityön museo

PULA-AJAN KÄSITYÖ

Toisen maailmansodan aikana raaka-aine pula pakotti supistamaan toimintaa monella käsityöalalla. Vuodesta 1942 lähtien puuvillaa ja villaa ei tuotu Suomeen lainkaan. Käytettiin kotikehruista pellava- ja villalankaa sekä korvikemateriaaleja. Paperista kudottiin pöytäliinoja, ikkunaverhoja, seinätekstiilejä, huonekalukangasta ja käytävämattoja sekä tehtiin kenkiä. Haapalastutyöt kokivat uuden nousukauden. Käytettiin myös tuohea, kaislaa ja olkea. Eniten sota-ajasta kärsi miesten työt, sillä moni verstas jouduttiin sulkemaan. Miehet tekivät rintamalla puhdetöitä, varsinkin asemasodan aikana.

Kuvaaja: Suomen käsityön museo / Hannu Aaltonen

KÄSITYÖ HARRASTUKSENA

Sodan jälkeisessä Suomessa käsityöllä oli korostetusti sosiaalipoliittinen merkitys. Neuvontatyön kohteena oli näkövammaisten, invalidien ja pientuloisten toimeentulon parantaminen. Käsityö ei ollut enää 1950-luvulla sodan jälkeen kansantaloudellisesti merkittävä elinkeino, mutta se tarjosi vaihtoehdon teollisille tuotteille. Käsityötä ei arvostettu ammattina, mutta harrastustoiminta lisääntyi vapaa-ajan myötä.

Kuvaaja: Suomen käsityön museo / Ditte Stürmer

1950-luku

T se itse -verkkonäyttely (2000), Suomen käsityön museo

1950-luvulla suuri osa ihmisistä sai edelleen elantonsa maataloudesta. Kaupunkeja oli vähän ja ne olivat kaikki suhteellisen pieniä, maalle oli lyhyt matka. Maaseutujen kauppaloissa saattoi hyvin nähdä vielä hevosrattaita ja -rekiä. Vielä 1950-luvun puolessa välissä vain harvalla oli sähköliesi, suurin osa ruoista lämmitettiin puuhellalla. 1950-luvun alussa joka kolmannella maatalolla ei ollut sähkövaloa, vain yhdessä neljästä talouksista oli vesijohto ja vain noin joka viidennellä taloudella oli sisävessa.

Sodan aikana ja jälkeen 1940-luvulla oli eletty pennejä pihistellen, mutta 1950-luvulla Suomi alkoi vaurastua. Kun rahaa oli enemmän käytössä, syntyi uusia kulutustapoja. Mallia elämiseen otettiin mm. Amerikasta. Naisten lehdissä kuvailtiin, kuinka edistyksellistä amerikkalaisen kotihengettären elämä oli kaikkine kotitalouskoneineen. Nuoret imivät vaikutteita pukeutumiseensa ja käyttäytymiseensä esimerkiksi ensimmäisestä rock-elokuvasta ’Rock around the clock’ ja James Deanin tähdittämästä ’Nuori kapinallinen’ -elokuvasta.

Putiikeista sai housuja, paitoja ja leninkejä, mutta niitä ei shoppailtu läheskään joka kuukausi. Monessa perheessä pieneksi käyneitä vaatteita annettiin edelleenkin pienemmille sisaruksille. Puhkikuluneita takamuksen- tai polvenkohtia paikkailtiin. Paljon tehtiin itse.

Luonnonmateriaalien rinnalle tuli myös uusia synteettisiä materiaaleja, kuten plastiikki (muovi).