KORUOMPELU
Säädystä riippumatta käsityötaito kuului jokanaisen ja tytön taitoihin jo alle kymmenvuotiaasta. Tytön tuli osoittaa taitonsa ja kelvollisuutensa perheenemännäksi. Ennen varsinaisten kapioiden ompelua porvaristytöt kirjailivat kihlatulle sulhaslahjoiksi pieniä henkilökohtaisia tarve-esineitä, kuten lompakoita, käyntikorttikoteloita, piipunvarsia, tupakkakukkaroita, tohveleita ja olkaimia. Koruompelutöille löytyi jatkuvasti käyttöä, sillä kaikki suvun ja tuttavapiirin nimi– jasyntymäpäivälahjat ja joululahjat oli tapana valmistaa itse omin käsin.
Kuvaaja: Suomen käsityön museo / Riitta Chan
PIRTANAUHA
Värikkäillä nauhoilla oli tärkeä osa kansanomaisessa vaatetuksessa. Niitä käytettiin sukkanauhoina, jotka sidottiin jalan ympäri polven ylä- tai alapuolelle, mutta myös eri vaatekappaleiden vyöttämiseen, hameen ja esiliinan olkaimina, housunkannattimina, vaatteiden reunustamiseen ja kenkien ja tallukkaiden sidontaan. Vahvoja ja värikkäitä nauhoja käytettiin myös hevosten ohjaksina kirkkoon ja perhejuhliin ajettaessa. Saamelaiset tekivät kengän pauloja ja lapinvöitä. Nauhat olivat pääasiassa pirtanauhoja.
Kuvaaja: Suomen käsityön museo / Elsa Silpala
KUDONTALANGAT
Ansiotyönä harjoitettu kankaiden kudonta perustui itse kasvatetun pellavan ja hampun sekä omien lampaiden villan käyttöön. Mutta lankojenkehrääminen oli hidasta. Vuodesta 1860 lähtien kutojien oli mahdollista saada tehdastekoisia puuvillalankoja. Samoihin aikoihin ryhtyi Tampereen pellavatehdas vaihtamaan pellavakuitua pellavalangaksi. Itsekehrättyjä lankoja käytettiin kuitenkin yhä edelleen omaan käyttöön kudotuissa kankaissa. Kuva: Edla Jansson-Blommér, Kehräävä eukko.
Kuva: Suomen taiteen museon kuva-arkisto.
KORSNÄSIN VILLAPAIDAT
Korsnäsin värikkäät villapaidat, joissa yhdistettiin neuletta ja kuviovirkkausta tunnetaan 1850-luvulta lähtien. Suuritöiset paidat kuuluivat miesten ja varakkaiden naisten pyhäpukuun.
Kuvaaja: Suomen käsityön museo / Raija Lundahl
KEINUTUOLI
Pinnaselkäinen, sorvattujalkainen pitkäjalaksinen keinutuoli oli käytössä koko maassa, niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. Samanaikaisesti alkoi yleistyä pinnaselkäinen keittiön tuoli.
Piirros: Suomen käsityön museo / Anne Saarikoski
KUPARIASTIAT
Ennen 1800-lukua kuparisia talousastioita oli lähinnä kaupunkitalouksissa ja maaseudun kartanoissa ja virkamieskodeissa. Ainoan poikkeuksen muodosti kahvipannu, joka kuului vähävaraistenkin kotiin. 1800-luvun puoliväli oli kupariseppien tuotannon loistokautta.
Kuvassa tinaaja Toivo Mäkiö, SKM:n kuva-arkisto 1991, K0712/0005
FILIGRAANILASI
Nuutajärven tehdas kohosi 1850-luvulla Suomen johtavaksi lasitehtaaksi. Tehtaalle pestattiin saksalaisia, ranskalaisia ja belgialaisia lasinpuhaltajia. Tehtaalla aloitettiin filigraanilasinpuhaltaminen sekä valmistettiin punaista, sinistä, violettia, keltaista ja vihreää lasia. Tuotantoon kuului myös maalattu lasi.
Kuva: Nuutajärven lasimuseon kuva-arkisto
KAKSIKERROKSISET PUUTALOT
Jo 1700-luvun puolivälissä rakennettiin Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla sekä Uudellamaalla kaksikerroksisia asuinrakennuksia, mutta niiden kukoistuskausi oli 1860–1880-luvulla. Pohjalaisia kirvesmiehiä kierteli myös muualla Suomessa pystyttämässä komeita pytinkejä varakkaille talonpojille.
Kuva: Kari Hakli
