Taljatyöt

Taljat talteen

”Nyt tämä teollinen teurastaminen on muuttunut laitosmaiseksi ja koipia on alettu pätkiä poikki polvesta, eivätkä ne enää kelpaa käsityöntekijöille. Hukkaan menee tuo koipimateriaali, joka saatiin ennen aidalta kun käsityöläinen itse kävi leikkaamassa. Näistä koipinahoista tehtiin kenkiä – materiaali saatiin talteen.” Pohtii vuotsolainen poroemäntä, saamenkäsityön- ja kulttuurin monitoiminainen Tuula-Maija Magga-Hetta.

Perinteisiin talja- ja karvatöihin käytettävät taljat ja koivet otetaan nykyään talteen teurastettaessa poroja kotikäyttöön tai suoramyyntiporoja kenttäteurastamoissa. Loitotaljoiksi eli istuin- tai makuualustoiksi valmistettavat taljat naulataan talviteurastuksen jälkeen seinälle kuivumaan karvapinta seinää vasten. Ennen taljoista ommellut makuupussit ja peskit eli turkit kuuluivat lähes jokaisen talvivarusteisiin. Näitä useita porontaljoja vaatineita talvisia vaatteita löytyy enää harvojen varastoista.

Taljoista käsityöläiset irrottavat talteen käsityökäyttöön tärkeät koipinahat. Omista varastoista löytyy siten materiaalia pitkin talvea moneen käyttöön. Koipinahan, perinteisen käsityömateriaalin talteenotto vaikeutui, kun Suomen Euroopan unioniin liittymisen myötä pohjoisen teurastamoverkosto jouduttiin uusimaan. Kenttäteurastamoista oli pakko luopua lähes kokonaan, samalla siirryttiin alueellisiin EU-direktiivit täyttäviin keskusteurastamoihin, joita poronhoitoalueella on parikymmentä. Nykyään käsityöläisten täytyy olla aktiivisia saadakseen sopiva materiaali talteen erotusten yhteydessä.

Suurin osa porontaljoista päätyy nykyään teurastamoilta muokkaamoille, jossa niistä valmistetaan koristetaljoja, raakanahkaa, poron parkkinahkaa ja poromokkaa. Suomessa porontaljoja muokkaavia yrityksiä on vajaa kymmenen, joista osa on erikoistunut pelkästään porontaljojen valmistukseen.

Taljan käsittely

Sekä muokkaamoihin lähetettävät taljat että perinteiseen käyttöön otettavat taljat on nyljettävä oikein ja huolellisesti. Talja on irrotettava nyljettäessä pehmeästi samalla nyrkillä tukien. Kovakouraisesti kiskomalla kesistä tulee ohut osan siitä jäädessä kiinni lihaan ja taljasta tulee paksuudeltaan epätasainen. Symmetrinen taljan avaaminen on tärkeää taljan arvon kannalta. Teurastuksen jälkeiset työvaiheet, taljan nylkeminen ja varastoiminen ovat tärkeitä työvaiheita taljan myöhemmän käytön ja karvan säilyvyyden kannalta. Erilaiset virheet poron teurastuksen jälkeen aiheuttavat karvojen irtoamisen herkästi. Näitä virheitä ovat: nahkaa ei jäähdytetä, liian vähäinen suolaus, linnut pääsevät ulostamaan taljoille, ylimääräiset rasvat ja lihat jätetään poistamatta, suolaus tehdään lihojen ja rasvojen päälle.

Teurastuksen jälkeen

Peskinahoista irrotetaan teurastuksen jälkeen rasvaa ja kalvoja jiekiöllä kaapimalla. Jiekiö on erityisesti poron nahan ja koipinahkojen muokkaamiseen käytettävä puuvarren keskelle kiinnitetty s:n muotoinen rauta, jonka toinen pää on terävä ja toinen tylsä. Nahan kaapimista jiekiöllä sanotaan näskäämiseksi. Veritahrat pestään haalealla vedellä ja talja suolataan kesipuolelta ruokasuolalla tai aluna- ja ruokasuolan seoksella. Talja säilytetään kaksinkerroin pituussuunnassa lihapuolet vastakkain. Suolauksen jälkeen talja kuivataan ulkona, jonka jälkeen siitä poistetaan loput kedet jiekiöllä. Nahka kuivataan käsittelyn jälkeen. Talja käsitellään esimerkiksi rasvan, maidon ja ruisjauhon sekoituksella. Jokaisella käsityöläisellä on omat hyväksi todetut voiteluaineet, joista tieto kulkee samassa suvussa sukupolvelta toiselle. Täysikasvuisen poron taljan lisäksi poronvasantaljoja on hyödynnetty. Muutaman viikon ikäisen vasan taljoista on tehty lastenturkkeja eli peskejä, lakkeja aikuisille ja lapsille ja aikuisten juhlaturkkeja eli peskejä. Erityisesti juhlakäyttöön on teurastettu poroja syyskesällä niin sanotun purkakarvan aikaan eli juuri kun vanha karva on lähtenyt pois ja uusi kiiltävä karva on kasvamassa.

Tiesitkö, että yksien säpikkäiden valmistamiseen tarvitaan kahdeksan koipinahkaa (eli kahden poron koipinahat), nutukkaat puolestaan saadaan 6-8 koipinahasta.