Maarit Magga

Enontekiöläinen Maarit Magga on kasvanut käsityön maailmaan pienestä pitäen. Porosaamelaisperheessä käsin tekeminen kuului normaaliin arkeen. Äiti vaatetti koko viisilapsisen perheen. Muun muassa karvakenkien valmistus ja sisnatuotteiden tekeminen kuuluivat tuon ajan naisten perustaitoihin. Perheen nuorin, Maarit sai pienestä pitäen tehdä käsitöitä äidin, tätien ja isompien sisarien ohjauksessa. Ilmapiiri oli käsitöihin kannustava ja Maarit saikin usein kuulla omaavansa osaavat kädet. Ensimmäisen saamenpukunsa hän teki 14-vuotiaana muiden opastuksella. Maaritin haaveena oli osata valmistaa naimisiin mennessään hääasunsa kokonaan itse – haave, joka aikanaan toteutuikin. Myöhemmin omien lastensa juhlavaatteet hän on valmistanut itse aina kasteasuista lähtien.

Saamelaisuus on ollut tärkeä osa Maarit Maggan elämää. Saamelaisperheessä saamenkielen oppiminen ei ollut 1970-luvulla itsestäänselvyys. Maaritin äidinkieli on suomi ja saamenkielen hän oppi vieraana kielenä. Koulussa sekä käsityö että saamenkieli olivat Maaritin kiinnostuksen kohteita. Innokas ammatinvalinnanohjaaja sai Maaritin lähtemään yliopistoon opiskelemaan ”oikeaa ammattia” ja niin hän valmistuikin saamenkielen opettajaksi toimien jonkin aikaa opettajana. Käsityö kiinnosti kuitenkin Maaritia edelleen, jopa opettamista enemmän. Vuosien mittaan hän lähti mukaan käsityöhön liittyviin projekteihin ja sai apurahoja oman käsityötaitonsa ja muotoiluosaamisen kehittämiseen. Viime vuosina taitojen kehittämiseen on yhdistynyt myös tutkimustyö. Opetustyö onkin ollut välillä kokonaan sivussa.

Maaritilta onnistuvat kaikki saamenkäsityöt, mutta erityisen kiinnostunut hän on nahan muokkauksesta. Poroperheessä elämä on muokkautunut porovuoden mukaiseksi. Myös käsitöihin liittyvät työt tehdään vuodenkierron mukaisesti. Perinteinen nahanmuokkaus ja parkitus ovat kiinnostaneet Maaritia jo useamman vuoden ajan. Itse valmistettuun sisnanahkaan eli perinteisesti muokattuun poronnahkaan hänellä on erityisen läheinen suhde. Poro eläimenä on jo kunnioitettava ja kun teurastuksen jälkeen muokkaa nahan alusta lähtien itse, materiaalia kunnioittaa erityisen paljon. Jokainen nahantyöstövaihe on osattava hyvin, poronnahkaa on leikattava ja käytettävä harkiten ja kunnioittaen.

Perhe ja sukulaissuhteet ovat aina olleet Maaritille tärkeä osa saamelaisuutta. Muutaman viime vuoden aikana hän on tutkiskellut omaa suhdettaan duodjiin eli saamenkäsityön tekemiseen. Oman perheen vaatettamisen kautta Maarit on soveltanut perinteisiä materiaaleja hieman uudistettuihin malleihin. Nykyajan työtehtävät poroperheessäkin poikkeavat entisistä, kun esim. moottorikelkka ja mönkijät ovat tulleet poronhoitajien arkeen. Niinpä vaatteiden kaavoitusta ja materiaalien käyttöä on ajateltava uudelta kannalta.

Maarit Maggalla oli Bivttastallat näyttely Suomen käsityön museon galleriassa vuonna 2007. Näyttelyssä koostui kahden aikuisen ja kolmen lapsen asukokonaisuuksista, Maaritin elämän tarinasta, sillä näyttelyssä oli esillä hänen omalle Magga/Mäkitalon perheelle suunnittelemia asusteita. Asusteet pohjautuivat Itä-Enontekiön saamenpukujen perinteesee, mutta keskeisenä teemana valmistuksessa oli kuitenkin perinteen uudistaminen ja kokeilu. Ideoita vaatetuksen materiaaliyhdistelmiin, kuvioihin ja muotoihin Maarit on kerännyt koko elämänsä ajalta.

Tarina on jatkunut tuon ajankohdan jälkeen. Opinnot Norjassa kohti väitöskirjaa ovat edenneet. Perheen elämään on tullut mukaan tummempia raitoja. Vuoden 2011 lopulla Siidassa toteutuvassa Bivttastallat – Vaatetella näyttelyssä on esillä perheen vaatetusta, josta erityisen osansa saa oman enkelilapsen pukeminen rakkaudella valmistettuihin poroasuihin.

Vaikka elämä ei ole aina edennyt helpoimman kaavan mukaan, kaiken keskellä duodji ja sen kokonaisvaltaisuus ovat auttaneet Maarit Maggaa selviytymään. Käsityön tekeminen ja tekemisen pohtiminen on ollut osa arkea ja juhlaa niin ilon kuin suuren surunkin hetkellä.