Kässäätkö – koulukäsityön historiaa (2007)

Käsityönopetus oppikouluissa

Kansakoulussa 1866-1920

Käsitöitä oli opetettu tytöille valtion oppikouluissa pakollisena aineena jo vuodesta 1843. Suomalaisessa tyttökoulussa käsityönopetuksella on ollut vahva asema.

Käsityönopetus oppikouluissa

Alun perin tyttökouluja oli perustettu ”sivistyneiden vanhempien tyttärille sellaisten tietojen saamiseksi ja sellaisten käsitöiden harjoittamiseksi, joiden katsottiin kuuluvan huoliteltuun naiskasvatukseen”. Naiskasvatuksen esikuvat tulivat Suomeen osaksi Venäjän kautta balttisaksalaiselta alueelta, josta 1700-luvulla Venäjän keisarinna Katariina II oli ottanut mallia uudistaessaan ylimpien säätyjen tyttöjen kasvatusta.

1800-luvulla käsityötä ei opetettu lainkaan pojille tarkoitetuissa, yliopistoon johtavissa lyseoissa, niitä edeltävissä pedagogioissa, triviaalikouluissa tai ala- ja yläalkeiskouluissa, jotka kasvattivat säätyläispojista pappeja ja virkamiehiä. Lyseoiden pojat saivat Suomessa käsityötunnit vasta vuonna 1941. Silloinkaan käsityö ei ollut pakollinen oppiaine klassillisen lyseon poikalinjoilla.

1900-luvulla lapset kansakoulusta oppikouluun siirtyessään osasivat jo monia käsityön perustaitoja. Yleensä käsityönopetus oppikouluissa loppui jo kolmannella luokalla oppilaiden ollessa 13- tai 14-vuotiaita.

Tyttöjen käsityöt

Kansankäsityön vaaliminen
”Tässä kuvassa näemme tytöt kansanomaisten käsitöiden parissa. Liisa on miettinyt jo mallin valmiiksi pellavaiseen kaitaliinaansa ja paraillaan hän kokeilee ketjuvirkkausta siihen nähdäkseen, mikä lanka ja koukku sopivat parhaiten kankaaseen. Työn hän on pingottanut pieneen ruuvilliseen ompelukehykseen, jonka toista reunaa tuetaan työskennellessä polvea tai pöydän reunaa vasten. Vasemmalla kädellä hän pitää ompelukehystä ja virkkauslankaa ja toisella kädellä hän juuri pistää koukun kohtisuorasti kankaaseen vetääkseen langan silmukaksi oikealle puolelle. – Ritvalla on ketjuvirkkausliinan sommittelu käynnissä. Pienestä luonnoksesta näkyy, että hän aikoo valmistaa neliömäisen liinan ja sijoittaa ketjuvirkkausraidan ympäriinsä lähelle reunaa. Alle hän on piirtänyt neljäsosan liinasta luonnolliseen kokoon ja siihen hän sommittelee juuri ketjuvirkkausraitaa yksityiskohtaisesti. – Takana pöydän ääressä on Helinällä meille aivan erikoista näytettävää. Hän nyplää pitsiä. Toivomme että nypläysharrastus heräisi koulutyttöjenkin keskuudessa ainakin niillä paikkakunnilla, missä se elää kansankäsityönä.”

Soininen Aliina, Seraste Raili, Hälvä Maria, Reinilä Maria. 1953. Koulutyttöjen käsitöitä. Helsinki .

Pitsejä ja seinävaatteita vai sukkia ja liinavaatteita?
Vuonna 1881 pidettiin Jyväskylässä ensimmäinen kansakoulukokous, jossa Porin suomalaisen tyttökoulun johtajatar neiti Högman kritisoi kokouksen yhteydessä ollutta näyttelyä turhamaisuuden suosimisesta: ”Monissa kouluissa pannaan pääpaino tarpeettomien koristetöiden valmistamiseen: virkataan leveitä pitsejä, ommellaan seinävaatteita jms. Ja kuitenkin tapaa tyttöjä, jotka eivät osaa edes kutoa sukkaa, eivätkä ommella liinavaatteita. Kuinka moni suomalainen tyttö, joka kulkee hienosti pyntättynä, kykenee itse ompelemaan omat pukunsa niin ettei hänen tarvitse viedä niitä kylään ompelijan valmistettavaksi?”

Minna Canth ja pakollinen käsitöiden opetus

Käsitöihin uhrattu aika on turhaa
Minna Canth vastusti pakollista käsitöiden opetusta tyttökouluissa. Hänen mielestään käsitöihin uhrattu aika oli turhaa. Hän mielestään kaikkien naisten ei tarvinnut tehdä käsitöitä. Perheenemäntä tuhlasi vain aikaansa tekemällä käsitöitä, joita saattoi ostaa vähällä rahalla niiltä, jotka tekivät niitä elannokseen. Niinpä käsityöt olisivat voitu jättää pois tyttökoulujen opetusohjelmasta ja perustaa käsityökouluja niitä varten, jotka halusivat siitä ammatin itselleen.

Lähde: Isaksson 2003, 49

Kuvassa merkkausliina Suomen käsityön museon perusnäyttelystä. Merkkausliinat ovat kuuluneet olennaisena osana tyttöjen käsityön opetukseen. Merkkausliinat toimivat harjoitustilkun lisäksi myös malliliinoina, joihin tallennettiin kaunis uusi malli tai kopioitiin vanha malli äidin tai isoäidin liinasta.
Liittyvät taitajat
Liittyvät näyttelyt tai julkaisut