Nykytoiminta
perustettu 1969, Keski-Pohjanmaan maanviljelys-seuran kotiteollisuusvaltuusto vuodesta 1917 lähtien
Keski-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuus ry
Kokkola
>> www.taitokeskipohjanmaa.fi
Lehtijuttuja:
>> Lue pdf: Välpaatti – monen viran vene (Taito 1/2012)
>> Lue pdf: Kansanmusiikki ja käsityö käsi kädessä! (Taito 4/2006)
>> Lue pdf: Kankuri houkuttaa käsityön maailmaan (Taito 4/2007)
Toimipisteet: käsityökeskukset ja myymälä
Elävä käsityökeskus Kankuri sijaitsee Kokkolassa Mannerheiminaukiolla, kaupungin keskustassa, 1980-luvulla kauppahalliksi rakennetussa kiinteistössä. Kankurissa sijaitsevat Kankuri Shop, näyttelytilat, kahvila, kutomo ja taitopajat. Yhdistyksellä on Kokkolan Kankurin lisäksi käsityökeskukset Kalajoella, Kannuksessa ja Sievissä.
Käsityökoulut
Kokkolan käsityökoulu on toiminut vuodesta 1991. Käsityökouluja on lisäksi Kalajoella, Kannuksessa ja Sievissä, jotka aloittivat Kokkolaa muutaman vuoden myöhemmin. Aikuisten käsityökoulu on toiminut Kokkolassa vuodesta 1999. Opetuksen ideana on teematyöskentely, jossa korostuu tutkiva ote ja pitkäjännitteisyyteen kasvattaminen.
Käsityökoulu alkoi pienimuotoisesti Tehtaankadulla, Chydeniuksen nuorisotalolla toimimisen aikana yhteydet nuorisotoimintaan kehittyivät ja Kankurin muutettua 1990-luvun loppupuolella Anttilan taloon käsityökoulutoiminta otti harppauksen eteenpäin.
» Käsityökoulun opettaja kertoo työstään:
”Suunnittelu ja ideoiminen vaatii paljon työtä. – – On oltava tekevä, utelias, tutkiva ja liikuttava tuntosarvet pystyssä.”
(Päivi Tyhtilä)
Käsityön vuorovaikutteisuudesta:
”Työ käsityökoulussa on hyvin vuorovaikutteista. Opettaja on innostava vierellä kulkija. – – Parhaat oivallukset syntyvät oppilaiden työskennellessä yksin keskittyneesti ja myös ryhmätilanteissa. Se on sitä käsityön vetovoimaa, opimme toisiltamme ja nautimme toistemme onnistumisesta. Toisen oivallus antaa potkua myös omalle työlle.”
(Päivi Tyhtilä)
Käsityökoulun arjesta:
”Pienemmät oppilaat antavat spontaanisti palautetta. Kerrotaan heti, jos tekeminen kiinnostaa tai on onnistuttu hyvin. Oppilaat eivät aina sano ääneen, jos joku asia ei kiinnosta, sen huomaa muista merkeistä. Joskus kyse on uuden asian oppimisen haasteesta ja joskus epämieluisasta materiaalista. Joskus keskittymistä vaativat tehtävät ovat hankalia, joskus joku tekniikka ei kiinnosta.” (Päivi Tyhtilä)
”Käsityökoulussa tekemisen prosessi on monivaiheinen. – – Jokainen työprosessi on pieni seikkailu, jolle lähdetään innokkaasti reppu tyhjänä. Matkan varrella reppu vähitellen täyttyy tiedosta, taidosta, kokemuksista ja elämyksistä.” (Käsityökoulussa reppu täyttyy –juttu)
Toimintojen monimuotoisuutta – kurssit, klubit, tapahtumat
2000-luvulla korujen valmistaminen on saanut kursseilla suosiota; on tehty metallilanka- ja helmikoruja neuloen ja virkaten. Myös perinnekäsityöt ja kansanomaisuus kiinnostavat. Talvella on kehrätty erikoislankoja, kesällä kerätty kaislaa ja värjätty kasveilla sekä järjestetty puutarhapajoja. (Taito 4/2007, 34)
Kursseja syksyllä 2012 Kankurissa olivat: sisustuspaja (keskiviikkoiltaisin, vaihtuvat teemat), korukurssit (mm. emalikorut, lusikkasormus, hopeasavi, helmi- ja kivikorut…), Neuleet ja virkkuut -kurssit (eri tekniikoilla asusteita ja sisustustuotteita), käsityöilta tiistaisin (virkatut tossut, matot ja korit, sukat ja lapaset, huivit, valoköynnös paperilangasta, joulupallot, maakuntalapaset, nyppy- ja nukkamatot…), Taitopajat keskiviikkoaamuisin (mm. helmikorut, muototyynyt, kengänkorkomatto, virkatut matot ja korit, joulupallo…), Taitokurssit (luonnonsaippua, valokuvaprintit, origamivalot, havuryijy…).
Senioritoimintaa joka käsityökeskuksessa: Senioriklubi, Taitopiiri tai Taitopaja. ”Senioriklubiin tullaan viihtymään ja nauttimaan yhdessä tekemisestä.” (Taito 2/2008, 11)
Tapahtumat
Yhdistys järjestää käsityöpajoja ja työnäytöksiä kesän juhlissa:
- Suntin Suurmarkkinat ja käsityötori, kesätapahtuma Kokkolassa: yhdistys järjestää tapahtumassa tekemisenpajoja ja -työnäytöksiä.
- Wanhan Kallen kesätori: yhdistys pitää käsityötoria ja käsityötelttaa eli käsityöpajaa, jossa on tekemistä aikuisille ja lapsille
- Festarikäsityöt (käsityöpajat, työnäytökset ja myymälä Taito Crafts Shop -pop-up-myymälä) Kaustisten kansanmusiikkifestivaaleilla
Kankurin joulumyyjäiset
– Loistavaa – Strålande, Lasten ja nuorten kulttuuriviikko: kaupungin kulttuuritoimijat tarjoavat toimintaa lapsille, nuorille ja perheille; Kankuri muuttuu Lastentaloksi ja tutustuttaa eri-ikäisiä käsityöhön mm. käsityöpajoin.
Esimerkkejä yhdistyksen verkoston luomisesta, projekteista ja hankkeista 1990-2000-luvuilla
Yhdistys sai työkseen Pietarsaareen rakennetun 1700-luvun mallin mukaisen purjelaivan Jacobstads Wapenin tekstiilien kudonnan. Tekstiilit ovat Irene Välimäen suunnittelemat.
Yhdistys oli mukana Pohjalaisen käsityön voimaa -hankkeessa Etelä-Pohjanmaan ja Österbottens hantverkin kanssa. Keskipohjalaiseksi tuotteeksi hankkeeseen otettiin mukaan Lea Sarasjoen suunnittelemat puiset säilytysrasiat.
Kalajoen käsityökeskus yhteistyössä Kalajoen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen tekstiiliosaston kanssa toteutti ”Verkko-projektin, jonka yhteydessä taltioitiin tietoa sekä kirjallisena että kuvin niin verkon historiasta, käyttömuodoista kuin valmistustekniikastakin. Uusien käyttötarkoitusten keksiminen vanhalle verkkorakenteelle on Kalajoella edelleen työn alla.” (Taito 4/1999)
Yhdistys on tehnyt yhteistyötä mm. Keski-Pohjanmaan sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen kanssa sekä kuntouttavan työtoiminnan ja työvoiman palvelukeskuksen kanssa
Käsityöperinnettä – silmikkoraanut, verkonkudonta
Taito Keski-Pohjanmaan alueella on välitetty eteenpäin ja kehitetty eteenpäin alueelle ominaisia käsityötekniikoita ja tuotteita:
Kalajoen käsityökeskuksessa kehiteltiin 1990-luvun puolivälissä uusia tuotteita vanhan silmikkoraanun pohjalta; tuotekehittely lähti alun perin liikkeelle valtakunnallisesta Tuote ja työ -hankkeesta. Lisäksi hankkeen siivittämänä on suunniteltu myös silmikkotabletteja ja kuultokudoksia, joita kotikutojat ovat valmistaneet. (Taito 3/1996, 18.)
Kalajoen vanhaa verkonkudontataitoa pyritty elvyttämään osana valtakunnallista käsityöperinnehanketta; suunnitteilla on ollut mm. verkonkudontakursseja ja opetusmateriaaleja.
Historia
(Keski-Pohjanmaan kotiteollisuusyhdistys ry 1969-)
Keski-Pohjanmaa käsi- ja taideteollisuusyhdistys
>> Lue pdf: Kuvaaja kävi karstakaupungissa (Kansan kuvalehti 1940-50-lukujen vaihde)
>> Lue pdf: Yhden miehen karstatehdas (Kotiteollisuus 5/1985)
>> Lue pdf: Kaustisen kanteleverstas (Kotiteollisuus 4/1981)
Keski-Pohjanmaan kotiteollisuusyhdistys perustettiin 1969 Kokkolassa. Tätä edeltävän 50 vuoden ajan (vuodesta 1917) kotiteollisuustoiminnasta alueella huolehti Maanviljelysseuran kotiteollisuusvaltuusto.
Kotiteollisuus-lehdessä julkaistiin artikkeli Kankurin kamarin avajaisista
”Kankurin kamari, uusi kotiteollisuusliike Kokkolassa”: ”Keski-Pohjanmaan Kotiteollisuusyhdistyksen itsenäinen alkutaival on taittunut runsaan ja monipuolisen työnteon parissa. Kevättalven kuluessa on pidetty kursseja, etupäässä ompelukursseja sekä leikkuupalvelupäiviä, jotka ovat saavuttaneet suuren suosion. Franssuntekotaitoa on kehitetty useitten kurssien avulla, mutta lyhyillä kursseilla ei opita vasta kuin alkeet omaa harrastusta varten.”
(A-L S, Kotiteollisuus 5/1970, 15)
Tilat
Yhdistyksen kotiteollisuusliike Kankurin kamari avattiin 8.6.1970: ”Avajaispäivänä se sai runsaasti huomiota osakseen, yli 300 henkeä kävi tutustumassa liikkeeseen. Magnetofonilta taustamusiikkina soivan kansanmusiikin ohella heille tarjottiin lämpimiä piirakoita ja kotikaljaa.” (Kotiteollisuus 5/1970.)
Kokkolan ensimmäinen neuvonta-asema aloitti 1970 ja toinen neuvonta-asema (Isojärvellä) 1983. Kalajoelle perustettiin neuvonta-asema 1976 ja Kannukseen 1985. Kaustisten puutyöasema perustettiin 1980 ja se toimi pääasiassa kurssimuotoisena keskittyen soittimiin.
Koulut
Yhdistyksen alueella toimineita kotiteollisuuskouluja:
- Kaustisten puutyökoulu
- Kalajoen mieskäsityökoulu (p. 1930-luvulla)
- Toholammin kotiteollisuuskoulu
Kurssit
Keski-Pohjanmaan alueen oma kulttuuri on näkynyt alusta pitäen järjestettyjen kurssien aiheissa – on ollut kaislatöitä ja fransun solmimista ja soitinrakennusta. 1980-luvun kurssitarjonnasta mainitaan edellä mainittujen lisäksi: nypläys, kudonta, kankaanpainanta, luonnonväreillä värjäys, koneneulonta, kynttiläkurssit, joulukoristekurssit.
Muuta
Yhdistys on järjestänyt perinteisesti myyntinäyttelyitä ja pitänyt erilaisia pajoja Kaustisten kansanmusiikkijuhlien yhteydessä.
Vuonna 1970 yhdistys osallistui Pohjanmaan Messuille ja oli siellä suuren mielenkiinnon kohteena: ”Suuri yleisö tunsi vetovoimaa osastoa kohtaan, kun siellä koko ajan esitettiin fransunsolmiamista”.
Katselmus 2000 -näyttelyllä Keski-Pohjanmaan kotiteollisuusyhdistys juhli 30. toiminnan vuottaan. Näyttely esitteli keskipohjalaista käsi- ja taideteollisuutta 40 paikallisen taiteilijan, tekijän ja yrityksen voimin. (lähde: Katselmus 2000 -lehdistötiedote, SKM Käsi- ja taideteollisuusliiton kokoelma, A1064, Keski-Pohjanmaa/Pohjois-Pohjanmaa)
Kruunupyyn kaislatyöt
Kruunupyyn kunta sijaitsee ruotsinkielisellä Pohjanmaalla Pohjanlahden rannikolla Pietarsaaren ja Kokkolan välissä. Vanhan Kruunupyyn kyläkunnat sijaitsevat Kruunupyyjokivarren kummallakin puolella sekä jokisuistossa. Kruunupyy on vanhaa maatalousseutua, mutta myös kotiteollisuudella on ollut merkityksensä väestön elatuksessa.
Kruunupyyn läpi virtaa Kruunupyyjoki, jonka suistossa kasvavan lajin on todettu olevan järvikaislaa (Scirpus lacústris) eikä merikaislaa (Scirpus maritimus). Kruunupyyjoen suistossa on nähtävästi ollut kaislalle suotuisat kasvuolosuhteet. Nämä erinomaiset ja laajat raaka-aineen saantimahdollisuudet ovat suuresti vaikuttaneet koko kaislatuotannon syntyyn Kruunupyyn alueella. Kaislaesineiden valmistus on vanha elinkeino Kruunupyyssä. Jo 1700-luvun loppupuolelta siitä on joitakin tietoja, mutta ei kuitenkaan tiedetä tarkkaan, miten tämä elinkeino sai alkunsa. Hyvien ekologisten olosuhteiden lisäksi tuotannon syntyyn lienevät vaikuttaneet myös yksilölliset ja satunnaiset seikat.
Kaislatöitä tekemällä saivat sekä talolliset että maattomat lisäansioita 1800-luvulla. Kaislatuotannon merkitys kasvoi vuosisadan loppua kohti, kun kotiteollisuusesineiden tuottaminen ja myyminen asteittain helpottui eri asetusten avulla.
Kaislamatto oli koko 1800-luvun ajan tärkein kaislasta valmistettava tuote. Niitä tehtiin sekä kutomalla että palmikoimalla. Palmikoitujen mattojen valmistus ei vaatinut suuria työtiloja eikä kalliita työvälineitä, ja mattojen palmikoiminen toi varsinkin varattomille mahdollisuuden ansaita tarpeellisia lisätuloja.
Yksinkertaisimmat kudotut matot olivat yksivärisiä palttinamattoja, mutta matot saatettiin myös kuvioida eri tavalla. Kaislatuotteiden valmistus nivoutui luontevasti vuotuiseen työrytmiin. Kaislamattoja tehtiin pääasiallisesti talvella, silloin kun maataloustöistä jäi enemmän aikaa. Kevät taas oli parasta tuotteiden myyntiaikaa.
Tuottajat hoitivat tavallisesti myynnin lähialueelle itse. He kulkivat naapurikaupunkien, Pietarsaaren ja Kokkolan, toreilla myymässä mattojaan. Myös markkinoilla, esimerkiksi Vaasassa ja Oulussa, myytiin kruunupyyläisten tuotteita. Jo 1800-luvun puolivälissä kaislamattoja myytiin eri puolille Suomea. Laajemmalle alueelle matot levisivät muiden kauppiaiden välityksellä. (Teksti SKM Ditte Stűrmer-Hiltunen).
Fransut
Keski-Pohjalaiseksi mielletty kansanomainen fransu on solmeilemalla valmistettu, pitsimäinen, tavallisimmin hapsu- tai tupsureunainen pitsi. Fransuja solmeillaan kudotun kankaan päihin jäävistä loimilangoista tai luomalla omat loimilangat. Jälkimmäinen tapa on yleisempi tapa solmia fransua. Valmis fransu voidaan kiinnittää liinan päähän.
Aiemmin fransun valmistustekniikka tunnettiin koko maassa. Virkkauksen yleistyttyä fransunvalmistus jäi unohduksiin muualla paitsi ja Keski-Pohjanmaalla. Suomessa katsotaan kuitenkin olevan kolme fransu-aluetta, joilla valmistetuilla fransuilla on omat erityispiirteensä: Keski-Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa-Satakunta-Häme sekä Kymenlaakso. Perinteisiä fransuja on tehty satunnaisesti myös muualla päin Suomea, kuten Ahvenanmaallaa ja Tornionlaaksossa. Fransua pidetään länsisuomalaisena perinnekäsityönä.
Solmitulle reunukselle on annettu useita eri nimityksiä eri tekoalueilla. Keski-Pohjanmaalla on käytetty fransu ja franssi nimityksiä ja Etelä-Pohjanmaalla on käytetty nimityksiä heltut, hesut ja hiltut. Fransua on kutsuttu myös ripsuksi.