Kotikutomo Helmi Kummila aloitti toimintansa yhden naisen yrityksenä. Alusta saakka yritys työllisti kudonta- ja ompelutöihin erityisesti naisia. Ensimmäiset työntekijät olivat Helmi Vuorelmalle ennestään tuttuja, jopa lapsuudenystäviä. Aluksi suurin osa työntekijöistä oli perheettömiä naisia, mutta vähitellen yritys työllisti myös perheenäitejä. Kutojat olivat usein saaneet oppinsa omilta äideiltään. Kutomoon ei tarvinnut pitkään etsiä työntekijöitä, sillä sana kulki nopeasti eteenpäin ja sopivia ammattilaisia ilmaantui.
Helmi Vuorelman periaatteena oli palkata luotettavia, työteliäitä ja tarkkoja työntekijöitä. Monet entiset työntekijät muistelevat, että työn laatua painotettiin ja siitä maksettiin. Helmi Vuorelma itse muistutti asiasta: ” Kukaan ei kysy kuinka kauan sen tekemisessä on mennyt, vaan sitä ihastellaan kuinka kaunis kudonnainen on”.
Kutojana vuodesta 1918 lähtien toiminut Aini Aallonen muisteli, että kutojat olivat aluksi hyvin innokkaita ostamaan itselleen kansallispukuja. Pukuja voitiin maksaa vähitellen. Niistä pidettiin ja niiden käyttöön kannustettiin. 1920-luvulla Vuorelman tytöt tai neidit, joiksi heitä myös kutsuttiin, tunnettiin tanssipaikoilla juuri kansallispuvuistaan. Usein vapaa-aikaa vietettiin yhdessä.
Kutomon henkilökunnan kasvaessa uudet työntekijät otettiin kuin perheenjäseniksi. Helmi Vuorelma harjoitti vastuullista henkilöstöpolitiikkaa. Työ oli kovaa, mutta vastapainona muistutettiin levon, ruuan ja vapaa-ajan tärkeydestä. Työntekijöiden terveydestä pidettiin huolta ja tarpeen tullen Helmi Vuorelma lähetti työntekijöitä lääkärillekin.
Vuorelman pojat Usko ja Esko kasvoivat kutomon ja myymälänväen kanssa. Työaikanaan kutomon tytöistä joku kaitsi Vuorelman poikia – oltiin kuin yhtä perhettä. Helmi ja Evert Vuorelman aikana järjestettiin yhteisiä kesäretkiä. Henkilökunnan kanssa pidettiin yhteisiä joulujuhlia, joissa työntekijät esittivät ohjelmaa. Työntekijöiden perhejuhliin osallistuttiin, joskus jopa taloudellisesti auttaen. Helmin nimipäivät olivat myös tärkeä juhla, jota vietettiin ainakin toiseen maailmansotaan saakka. Joulujuhlista luovuttiin 1950-luvulle tultaessa, jolloin sen korvasi joulupaketit. Puurojuhlia vietettiin vielä 1990-luvulla aatonaattona.
Myöhemmin 1960- ja 70-luvuilla tehtiin yhteisiä hiihto- ja kävelyretkiä. Yrityksen täysiä vuosikymmeniä juhlittiin 1970-80-luvuilla. Ohjelmalliset juhlat vietettiin yleensä suvun omistamassa Hollolan Rytässä ja osallistujat saivat nauttia ruuan ja juoman ohella yhteisistä muistoista.
Työntekijät ja eläkeläiset tekivät 1990-luvulle saakka yhteisiä retkiä lähipaikkakunnille. Tutustuttiin kulttuuritarjontaan, museoihin ja käytiin teatterissa. Nämä yhteiset retket olivat suosittuja. Nykyäänkin entiset työntekijät ja eläkeläiset kokoontuvat kerran kuukaudessa niin sanotuille markkinakahveille, joilla muistellaan mennyttä ja pohditaan maailmanmenoa.