Kansallispuvut otettiin Helmi Vuorelma Oy:n tuotantoon 1910-luvulla, jolloin kansallispuvut eivät olleet yleisiä. Lahden alueella kansallispuku oli melko tuntematon vielä 1920-luvun vaihteessakin. Vuorelmalle palkatun tekstiilitaiteilijan Maija Kolsi-Mäkelän ensimmäinen tehtävä oli kansallispukujen yksityiskohtien piirtäminen.
Helmi Vuorelma Oy:n ensimmäinen kansallispukumalli oli Orimattilan kansallispuku. Helmi Vuorelma sai innostuksen puvun suunnitteluun kotipitäjästään. Pienestä tytöstä lähtien Helmin mieltä oli kiehtonut värikäs puku, joka riippui lap suuden kodin Kummilan vaateaitassa. Aitta paloi, mutta puvun malli säilyi mielessä. Orimattilasta löytyi vanha kangasmalli, jonka perusteella hän suunnitteli puvun yhdessä kansallispukujen tutkijan, professori U.T. Sireliuksen kanssa. Helmi Vuorelman äiti, Katariina Kummila, auttoi puvun suunnittelussa keräämällä tietoja Orimatti lasta. Puku on yhä tuotannossa, joskin sitä on muutettu vastaamaan ajankohtaisinta tutkimusta.
Orimattilan puvun lisäksi tehtiin 1920-luvun alkupuolella mm. Seiskarin, Sortavalan eli Keski-Karjalan, Euran, Kaukolan, Sippolan, Ahvenanmaan ja Sääksmäen kansallispukuja. Kansallispukujen suosio kasvoi nopeasti 1920-luvun aikana. Vuonna 1928 mallistossa oli 35 kansallispukumallia.
1930-luku oli kansallispuvun käytön ja valmistuksen huippukautta. Silloin koottiin uusia kansallispukumalleja, jotka otettiin Vuorelman valmistukseen. Vuorelma kasvoikin Suomen suurimmaksi kansallispukujen valmistajaksi vuosikymmenen kuluessa. Suomeen suunnitellut vuoden 1940 olympialaiset lisäsi kansallispukujen tuotantoa. Samoin nuorisoseurat tilasivat runsaasti pukuja. Vuonna 1939 valmistettiin ennätysmäärä, 10 000 kansallispukua. 1930-luvulla mallistossa oli jo 64 kansallispukumallia.
Toisen maailmansodan aikaiset poikkeusolot olivat vähällä tuhota kansallispukujen mallikappaleet. Kansanhuoltoministeriö kielsi liikkeitä pitämästä varastoa. Vuorelman anomus kansallispukujen säilyttämiseksi hylättiin ja määräys merkitsi kansallispukukokoelman myyntiä. Koska Vuorelmat uskoivat, että kansallispukuja tultaisiin tarvitsemaan sodan jälkeenkin, pakattiin jokainen kansallispukukokonaisuus koruineen ja kätkettiin hyvin tyhjillään olleeseen naapuritaloon. Vuosina 1942-47 ei kansallispukuja valmistettu lainkaan.
Kun kansallispukujen valmistus sodan jälkeen alkoi, raaka-aineen puute rajoitti tuotantoa aina 1950-luvun alkuvuosiin saakka. Säännöstelykautena täytyi jokaisen kansallispuvuntilaajan lähettää Vuorelmalle puvun raaka-aineeksi villaa. Vuonna 1952 pidetyt olympialaiset ja vuoden 1955 Suur-Suvipäivät lisäsivät kansallispukujen kysyntää. Vaikka 1950-luku oli kansallispukujen käytön nousukautta, ei vuosikymmenenä päästy 1930-luvun valmistusmääriin. Mallistossa oli vuonna 1959 yli 70 kansallispukua.
Vuoteen 1968 mallisto oli kasvanut yli sataan kansallispukumalliin, joista miesten kansallispukuja oli 12. 1960-luku oli kansallispuvun käytön laskukautta. Vuorelman tuotannossa kansallispuvut olivat olleet siihen asti etusijalla, mutta vuosikymmenen puolivälissä kodinsisustustekstiilien suosio kasvoi kansallispukujen ohi. Kansallispukujen valmistuksen lopettamista jopa harkittiin. Usko ja Esko Vuorelma ajattelivat kuitenkin kauaskantoisesti: ”Jos nuotion kerran sammuu, sitä ei enää koskaan saa syttymään, mutta kun vaalii pientä kytyä vaikeina aikoina, on nuotio helppo puhaltaa roihuun, kun ajat muuttuvat.”
1960-luvun loppu oli käännekohta, jolloin kansallispukujen kysyntä ja valmistus kääntyi nousuun. 1970- ja 1980-luvuilla kansallispuvut olivat tärkeä tuoteryhmä Vuorelman tuotannossa. Erona 1930-luvun huippuvuosiin oli, että silloin myytiin melkein yksinomaan valmiita pukuja. Tänä päivänä tarvikemyynnin osuus koko kansallispukumyynnistä on moninkertainen verrattuna valmiisiin pukuihin.
Tänään Helmi Vuorelma Oy:n mallistossa on noin sata naisten, miesten ja lasten kansallispukumallia. Mallistossa on eri tutkijoiden eri aikakausina kokoamia kansallispukumalleja ja Suomen kansallispukuneuvoston kokoamia malleja. Kansallispukuja voi hankkia tarvikkeina tai ostaa valmiina. Puvun voi myös teetättää mittatilaustyönä. Ympäri Suomen toimii valtuutettuja jälleenmyyjiä, joiden välityksellä saa Vuorelman tuotannossa olevia kansallispukuja ja niiden tarvikkeita.
Kansallispukumallien suunnittelu on aina ollut asiantuntijoiden käsissä. Kansallispukujen alkuaikoina suunnittelu ja kokoamistyöstä vastasivat Kansallismuseon virkamiehet ja vuodesta 1979 alkaen Suomen kansallispukuneuvosto. Vuorelma on tehnyt tiivistä yhteistyöstä näiden toimijoiden kanssa ja ollut toimintansa alusta saakka aktiivisesti mukana kansallispukutietouden ja käytön lisäämisessä. Vuorelman laaja kansallispukutuotanto on tuonut kansallispuvut kaikkien ulottuville ja mahdollistanut niiden yleistymisen.