Helmi Vuorelman työn johtolankana oli naisten aseman parantaminen tarjoamalla heille työtä, josta saa omaa rahaa. Kutojat olivat pientilojen emäntiä ja tyttäriä, jotka siten ansaitsivat perheelle lisäelantoa. Kutojat kutoivat talvisin ja tuotteita teetettiin varastoon, koska maatilan työt aiheuttivat katkoja kudonnassa. Kudonnanopettajana Helmi neuvoi ja ohjasi tekijöitä alusta pitäen sekä seurasi tarkasti valmiiden tuotteiden laatutasoa.
Uusia kutojia palkattaessa ei tarvittu ilmoittelua, vaan sana kiersi nopeasti ja töitä haluavia tuli omatoimisesti paikalle. Useimmiten kotikutojan työ kulki suvussa eli uudet kutojat olivat entisten kutojien tyttäriä tai sukulaisia. Kotikutojat olivat Lahden ympäryskunnista. Eniten heitä oli Orimattilasta, Virenojalta ja Pennalasta. Lisäksi kutojia oli useita Kausalassa, Nastolassa ja Kangasniemellä. Kotikutojien määrä lisääntyi nopeasti ja vuonna 1923 heitä oli jo noin 40 ja eniten kotikutojia oli vuonna 1939, jolloin heitä oli 190.
Uutta työtä varten kutoja sai Vuorelmalta nyytin, jossa oli kaikki työhön tarvittavat – loimet, langat, ohjeet ja mallitilkut. Neliskulmainen nyytti sidottiin kulmista kokoon nahkanauhoilla, joista kutojan oli helppo kantaa se kotiinsa. Sota-ajan materiaalipulan aikana nyytin päälliskankaana saattoi olla kudottua kansallispukukangastakin.