Kotikutomo Helmi Kummilan toiminta alkoi sisustus- ja käyttötekstiilien valmistuksella. Yrityksen ensimmäinen tuote oli keinutuolinmatto. Helmin suunnittelemassa mallissa pitkään loimeen kudottiin eri väreillä. Keinutuolinmattoa valmistettiin vuosikymmenten ajan ja siinä oli mukana myös ekologista ajattelua; materiaaliksi käytettiin kaikki langanpätkät.
Tuotevalikoima laajeni, kun yritykseen palkattiin ulkopuolisia työntekijöitä. Kudottiin verhoja, pöytäliinoja, sängynpeitteitä ja jonkin verran jo ryijyjä ja raanuja. Pukukankaita kudottiin 1920-luvun lopulle saakka. Ensimmäisiä tuotteita olivat myös huivit ja esiliinat. 1930-luvulla valmistettiin kankaiden lisäksi erityisesti villatuotteita, kuten takkeja, sukkia, paitoja ja alusvaatteita. Kansallispukujen valmistus alkoi jo 1910-luvulla.
Laila Karttunen oli mukana mallistojen suunnittelussa 1910-30-luvuilla. Tuotevalikoiman kehittämisessä on kuitenkin ratkaiseva merkitys ollut yritykseen palkatuilla taitelijoilla, joista ensimmäinen oli vuonna 1935 taloon palkattu tekstiilitaiteilija Maija Kolsi-Mäkelä. Hänen ensimmäinen työnsä Vuorelmalla oli kansallispukujen yksityiskohtien piirtäminen.
Toinen maailmansota ja sen mukanaan tuoma pula-aika katkaisivat hyvän kehityksen myös Vuorelmalla. Sotavuosina suurin osa työtiloista oli vuokrattu puolustusvoimien varustekorjaamoksi ja työntekijät paikkasivat sotilaiden vaatteita.
Raaka-aineen puute rajoitti tuotantoa 1950-luvun alkuvuosiin saakka. Korvikkeena käytettiin sillaa ja paperia, joista tehtiin pääasiassa sisustustekstiilejä: pöytäliinoja, verhoja ja pannumyssyjä. Ensimmäiset kuvakudosmallit suunnitteli Maija Kolsi-Mäkelä materiaalipulan aikana, koska varastossa jäljellä olleet lankalaadut ja -värit olisivat pian loppuneet tavanomaisiin tekstiileihin käytettyinä.
Kansallispuvuissakin korvikeaineita käytettiin jonkin verran. Esim. sametista valmistetut liivit korvattiin villaisilla. Vuosina 1942-47 ei kansallispukuja valmistettu lainkaan. Kun kansallispukujen valmistus aloitettiin uudelleen, haittasi ensiluokkaisten raaka-aineiden puute vielä pitkään. Säännöstelykautena täytyi jokaisen kansallispuvun tilaajan lähettää Vuorelmalle puvun raaka-aineeksi kilo villaa.