Vuorelma: Damastit ja kirkkotekstiilit

Vuorelmalla damastikankaiden tuotanto alkoi vuonna 1963, kun Järvelään hankittiin damasti-kangaspuut. Ensimmäinen damastimalli oli Maija Kolsi-Mäkelän vuonna 1963 suunnittelema Meteori, jossa oli aikakauden rohkeat värit. Suosittuja malleja olivat myös Omena ja Tähtimö. Damastia kudottiin eri kokoisiksi liinoiksi ja verhoiksi. Maija Kolsi-Mäkelän merkittävä työ oli suunnitella käyttö- ja sisustustekstiilit jäänmurtaja Urhoon vuonna 1975. Hän suunnitteli laivaan mm. damastiliinan Railo, joka tuli myöhemmin myös Vuorelman tuotantoon.

Damasti oli hidasta kutoa. Uudessa, Järvelään vuonna 1967 valmistuneessa kutomossa oli jo rakennusvaiheessa huomioitu kaikki nykyajan mukavuudet ja työtä helpottavat ja keventävät laitteet. Uutuutena oli mm. heittoluhapuut ja paineilmamekanismi damastikankaiden polkemisessa, joka aikaisemmin oli ollut raskaan polkusen ja kutojan voiman varassa. Uusista laitteista huolimatta valmistui damasteja vain alle kolme metriä päivässä. Damastien kutominen oli niin hidasta ja kallista, että niiden valmistaminen lopetettiin 1990-luvulla.

Orjantappura-damasti suunniteltiin vain kirkolliseen käyttöön. Kolsi-Mäkelä oli suunnitellut kirkollisia tekstiilejä jo 1930-luvulta lähtien, mutta 1964 suunniteltu Orjantappura tuli kankaana sarjatuotantoon kirkollisissa väreissä: valkoinen, punainen, violetti, vihreä ja musta. Lisäksi sitä valmistettiin kullan- ja hopeanvärisenä.

Maija Kolsi-Mäkelän suunnittelemia kirkkotekstiilejä on Lahden, Savonlinnan, Kangasniemen, Orimattilan, Käpylän, Asikkalan ja Hollolan kirkoissa. Myös Maija-Liisa Forss-Heinonen ja Marja Manninen suunnittelivat kirkkotekstiilejä.

Violetin värinen luonnos alttarivaatteesta Usko, toivo, rakkaus, jossa kirjaimet INRI sekä risti, ankkuri ja sydän.
Alttarivaate Usko, toivo, rakkaus, jossa kirjaimet INRI sekä risti, ankkuri ja sydän. Suomen käsityön museon arkisto, P0374/1186
Liittyvät tekniikat
Liittyvät taitajat