Kudottu kuva (2020)

Neljän tunnetun suomalaisen tekstiilitaiteilijan Ariadna Donnerin, Soile Hovilan, Aino Kajaniemen ja Inka Kivalon yhteisnäyttely Suomen käsityön museossa 4.1.–17.5.2020 toi hienosti esiin modernin kuvakudoksen monimuotoisuuden. Näyttelyn kuvakudokset edustavat eri tekniikoita, lähestymistapoja ja tyylejä tekijöidensä mukaan.

Neljä näkökulmaa moderniin suomalaiseen kuvakudokseen

Kuvakudokset eli gobeliinit ovat seinille ripustettavia tekstiilejä, joita kutsutaan myös seinävaatteiksi. Nykyisin niitä valmistetaan myös koneellisesti, mutta Donner, Kajaniemi, Kivalo ja Hovila kutovat gobeliineja kangaspuilla käsin ikivanhaa tekniikkaa hyödyntäen. Katsaus onkin samalla kunnianosoitus suomalaiselle modernille gobeliinille, jonka perinteet ulottuvat 1900-luvun alkuun ja Pariisin maailmannäyttelyyn. Varhaisimmat suomalaiset kuvakudokset ovat kultakauden mestarien, kuten Akseli Gallen-Kallelan ja Hugo Simbergin suunnittelemia. Kudottu kuva -näyttely on kuitenkin ainutlaatuinen, sillä pitkästä perinteestä huolimatta vastaavaa suomalaisten kuvakudostaiteilijoiden yhteisnäyttelyä ei maassamme ole aikaisemmin järjestetty.

Kudottu kuva – Moderni suomalainen kuvakudos -näyttelyn gobeliinit erottuvat selvästi toisistaan. Hovilan ja Kajaniemen teokset ovat esittäviä, Kivalon kuvakudokset abstrakteja värimaailmoja ja Donnerin rakenteellisia sekä ornamentillisia sommitelmia.

– Kudon kuvakudostekniikalla kuvia, joissa ihminen on keskellä elämän monimutkaisuutta ja kerroksellisuutta, myös vastakohtaisuuksia ja ristiriitoja, Kajaniemi kertoo.

Donner piirtää ensin paperille mustavalkoisen sommitelman.

– Siirtyessään kudokseen sommitelma muuttuu sen mukaan, mitä sisälläni ja ympäristössäni tapahtuu. Sen perusteella valitsen lankojeni värit, Donner kertoo.

Kuvakudoksien muodossa voi käsitellä myös suuria yhteiskunnallisia aiheita, kuten Hovila tekee.

– Teossarjassani otan kantaa aavikoitumiseen ja siitä aiheutuvaan sotaan ja pakolaisuuteen. Kuvakertomuksen osana on aina jokin puu, kuten suuri tammi, Kalevalan maailmanpuu, joka oli tarpeen kaataa, Hovila kertoo.

Näyttelyn taiteilijat

Ariadna Donner

Tekstiilitaiteilija Ariadna Donner suunnitteli ensin painokankaita ja teki graafista suunnittelua kuvituksista animaatioon. Kuvakudoksensa Donner valmistaa pystykudontapuilla, joilla kutoessa teoksen tekeminen alkaa alareunasta ja työskentely tapahtuu työn nurjalla puolella. Tämä vaatii tekijältä erityistä ymmärrystä kokonaisuuden hahmottamiseen ja viitseliäisyyttä viimeistelyssä. Yhden teoksen tekemiseen voi mennä aikaa 6-9 kuukautta. Donner pitää päiväkirjaa kutoessaan kuvakudoksia. Päiväkirjan ajatukset siirtyvät hiljalleen kuvalliseksi tarinaksi kudokseen. Työskentelytapa tuo Ariadnelle oivalluksia, kun hän ikään kuin keskustelee toisen kanssa, vaikka se toinen on hän itse.
ariadna.znak.fi/

Soile Hovila

Soile Hovila kutoo pystykangaspuilla rivi riviltä, teoksen nurjalta puolen ja usein myös kuvan sivusuunnasta käsin. Vaikka Hovila luonnostelee teoksensa valokuvia yhdistäen pienessä koossa, lopulliset ilmaisulliset valinnat tehdään materiaaleilla ja kudonnan edetessä, sillä nurjalta puolelta kudottaessa osa teoksesta jää intuition varaan. Hidas toteutustapa jättää aikaa pohtia työn sisältöjä. Hovila kutoo luontoaiheita, joille ovat ominaisia ominaista pehmeät, murretut värisävyt, jotka syntyvät yhdistämällä ohuita villa-, pellava- ja puuvillalankoja.
soilehovila.net/

Inka Kivalo

Inka Kivalosta tuli tekstiilitaiteilija, koska hänestä värit hehkuvat pehmeämmin tekstiileissä. Kivalon yli satavuotiaat, kuusenjuuresta veistetyt kangaspuut ovat kuin soitin, joilla hän tekee elämästä kauniimpaa yksi lanka kerrallaan. Vanhan, arkaaisen tekniikan käyttäminen on Kivalolle taiteellinen valinta. Hän paikkaa, parsii ja applikoi yksinkertaisen rakenteen pintaa – manipuloi kudosta, jotta lopputulos olisi hämäävästi spontaanimpi.
Inka Kivalo sai vuonna 2019 Fokus-säätiön The Nordic Award in Textiles -palkinnon.
www.finnishdesigners.fi/portfolio/inka.kivalo

Aino Kajaniemi

Yli 40 vuotta lankoja ja piirtämistä opiskellut Aino Kajaniemi tekee ennen jokaista kuvakudosta luonnollista kokoa olevan lyijykynäpiirroksen. Kutoessaan hän seuraa näitä viivoja ja valitsee niihin sopivat sävyt ja materiaalit. Hän hankkii lähes kaikki kudelankansa kirpputoreilta, mikä tuo yllätyksellisyyttä lankavarastoon. Vasta langoilla kuvakudoksiksi muuttuessaan Kajaniemen piirrosten viivat alkavat elää ja pinnat saavat syvyyttä. Kajaniemi kutoo kuvia, joissa ihminen on keskellä elämän monimutkaisuutta ja kerroksellisuutta. Tekstiili materiaalina tuo kuviin pehmeyden ja optimismin.
www.elisanet.fi/aino.kajaniemi