Aino Kajaniemi

Nuoruudessani keskityin haaveiluun ja ihmettelyyn. Myöhemmin haaveet saivat minut myös tekemään asioita, ihmettelyä en ole lopettanut vieläkään. Teoksillani yritän saada ajatteluani konkreettiseksi ja sitä kautta hahmottaa maailmaa paremmin. Kudon kuvia, joissa ihminen on keskellä elämän monimutkaisuutta ja kerroksellisuutta. Teen kuvia konkreettisista pienistä asioista, hetkistä ja tunnelmista ihmisen elämässä niin, että ne muodostavat mielessäni vertauskuvan jostakin laajemmasta.

Olen opiskellut yli 40 vuotta lankoja ja piirtämistä. Jokaisessa kuvakudoksessani on lopullisen kokoinen luonnos – lyijykynäpiirros. Kutoessani seuraan näitä viivoja ja valitsen sävyt ja materiaalit. Hankin lähes kaikki kudelankani kirpputoreilta ja se tuo yllätyksiä lankavarastooni. En ole temperamenttinen ihminen, joten luonteelleni sopii niukka, sävyjä korostava väripaletti. Sävyt, viivojen ja pintojen rinnastus, materiaalien erilaiset olemukset ja kuvan sisältö ovat minulle tärkeitä.

Tekstiili materiaalina tuo kuviin pehmeyden ja optimismin. Vasta langoilla kuvakudoksiksi muuttuessaan piirrosteni viivat alkavat elää ja pinnat saavat syvyyttä. Sanotaan, että tuntoaisti on aisteista emotionaalisin; kannamme mukanamme tiedostaen tai tiedostamattamme muistoja ihon kautta. Käsin työskentely opettaa hahmottamaan tilaa ja aikaa: pitkäjänteisyyttä suhteessa haaveisiinsa, kun näkee, miten asiat valmistuvat vaihe vaiheelta ajan kanssa. Käsillä tekeminen vaikuttaa myös maailmankuvaan, materiaalien ja tekniikoiden kanssa tulee olla läsnä, herkkä ja myötäelävä. Ehkä se siirtyy myös asenteeseen suhteessa ympäröivään maailmaan ja muihin ihmisiin.