1940-luvun Taito-lehti

Aikakautta leimasi toinen maailmansota ja sen mukanaan tuoma ankara raaka-ainepula. Pariisin rauha solmittiin 10.2.1947 ja sotatila lakkautettiin 26.9.1947, jolloin valvontakomission jäsenet lähtivät Suomesta. Karjalaisen siirtoväen ja rintamamiesten asuttaminen toi 100 000 uutta pientilaa maaseudulle. Suomalaisten perinteisesti voimakas luontosuhde nousi kukoistukseen sodanjälkeisenä aikana. Taiteissa, myös muotoilussa, haettiin innoitusta suomalaisesta luonnosta.

Sodan aikana kotiteollisuudessa korostui omatarviketeollisuus ja korvikemateriaalit, mutta sodan jälkeen kotiteollisuuden luonne muuttui ansiokotiteollisuutta korostavaksi. Sodanjälkeisessä suomessa kotiteollisuudella oli sosiaalipoliittinen merkitys. Kotiteollisuuden neuvonta kohdentui vammautuneiden ja pienituloisten auttamiseen sekä työttömyyden torjuntaan.

Vuoden 1947 lehdissä kiinnitettiin huomiota kotiteollisuuskaupan järjestämiseen ja erityisesti mainontaan. Toisaalta ongelmana oli se, että kotiteollisuustuotteita ei ollut saatavilla myyntiin kuten ennen. Sodan asuinsijoiltaan siirtämä väestö ei vielä ollut päässyt kiinni tuotantoon ja raaka-aineista oli pula. Toisaalta ne tuotteet, joita saatiin valmistettua, olisi myytävä. Kaupan ja tuotteiden markkinoinnin lisäksi painotettiin kotiteollisuusaatteen yleistä tiedottamista. Kotiteollisuus nähtiin perinteen ylläpitäjänä sekä taloudellisena ja työllistävänä toimintana, joka lisäksi tuotti viihtyisyyttä ja työn iloa.

Uuden vireen saamiseksi kotiteollisuuteen ja uusien mallien löytämiseksi käynnistettiin hanke ”Maaseutukotien kätköistä”. Vanhat mallivarastot koettiin käytetyiksi jo moneen kertaan ja taiteellinen luomistyö oli seisahtanut. Uusilla malleilla, jotka perustuvat kansanomaisen muotokulttuurin parhaimmistoon, ”ajattomiin tyyppeihin ja kuolemattomiin muotoihin”, pyrittiin nostamaan kotiteollisuus arvostuksessa teollisten tuotteiden rinnalle.

Huomattava osa lehden artikkeleista käsitteli raaka-aineita ja niiden hankkimista. Myös metsistä, pelloilta ja järvistä kootut sekä sivutuotteina talteen otetut raaka-aineet käytiin läpi. Niisiä sidottiin paperilangasta ja vaatteet tehtiin kotikutoisista kankaista ja kotimaisista raaka-aineista. Mallien määrä lehdissä oli suhteellisen suppea.