1930-luvun Taito-lehti

1930-luku 1937 lehtien perusteella

1920 -luvun lopun lamasta toivuttuaan Suomen talous kääntyi nousuun. Erityisesti metsäteollisuus kehittyi hyvin. Suomalaisten pääelinkeino oli edelleen maatalous. Omaa maata viljelevien osuus vuonna 1939 oli suurempi kuin missään Euroopan maassa. Vaikka elintarvikkeita riitti vientiin asti, omavaraisuus oli ulkomailta tuotujen rehujen, lannoitteiden ja polttoaineiden varassa. Kulttuurissa kotimaisuus oli suosiossa vaikka kansainvälisyys alkoi näkyä yhä selvemmin. Seura- ja urheilutoiminta sekä iltamat toimivat ihmisten ajanvietteenä aina talvisotaan saakka.

Vuoteen 1937 mennessä lehden nimi oli vaihtunut Käsiteollisuudesta ensin Lastuun ja lankaan ja sittemmin Kotiteollisuudeksi. Myös kotiteollisuustoiminnan painotusta oli siirretty maatalouden tukimuodosta itsenäiseen elinkeinoon. Kotiteollisuuden taloudellista merkitystä ei ollut selvitetty Suomessa, mutta sillä katsottiin olevan suuri etu oma-aloitteisen yritteliäisyyden avulla toimeen tulemiseen. Kotiteollisuuden parista, sekä raaka-aineiden keruussa että työn suorituksessa, löytyisi työtä koko perheelle. Kotiteollisuudesta toimeentulon saaminen ehkäisisi maaltamuuttoa ja varhaisnuorison joutilaisuutta.

Lehdessä kiinnitettiin myös huomiota kotiteollisuuden ja käsitöiden opettamiseen. Koulutuksen tarve oli muuttunut enenevästi ammattitaidon hankkimiseen omatarpeisen käsityötaidon sijaan. Opettajien koulutuksen olisi panostettava ja koulutuksen kestoa pidennettävä. Vuodessa ei ammattia voi oppia.

Erittäin vahvasti nousi esiin myös kotiteollisuuden mallikysymys, mallien suojaaminen kotiteollisuustuotannon yksinomaiseen käyttöön sekä kotiteollisuustuotteiden alkuperäissuojan takaavan merkin aikaansaaminen. Kotiteollisuustuotteiden mallien perustana pidettiin edelleen kansanomaisia tuotteita, joiden pohjalta uudet mallit tulisi suunnitella. Kotiteollisuuden kehittymisen esteenä katsottiin olevan kansan luomiskyvyn ja taidon taantuminen ja toisaalta teollisuuden harjoittama ”vilpillinen kilpailu”, kun se käyttää hyväkseen vanhoja kansanomaisia kotiteollisuuden malleja. Yhtenä ratkaisuna tuotiin esille kotiteollisuustuotteille myönnettävää alkuperäismerkkiä, joka erottaisi aidon kotiteollisen tuotteen ala-arvoisista kotiteollisuustuotteista, jäljennöksistä, tehdasvalmisteisista, ulkomaalaisista (erityisesti matkamuistoesineet) tai laitoksissa valmistetuista tuotteista.

Kotiteollisuus ja ideologiat

Kansantaiteen tuntemuksesta nykyisin kansan keskuudessa (6/1937)

Mitä tietoja saamme kouluissamme kansantaiteemme muodoista, väreistä ja yleensä sen kehityksestä? Edes vielä käsityönopettajiksi valmistuttaessa ei saada opetusta siinä tyyliopin ohella. Tarkoitus ei ole että vain jäljennetään vanhaa, vaan uutta luodessa tunnettaisiin suuntaviivat, ettei hairahtuisi ottamaan vaikutteita aivan vierasperäisistä muodeista. Meillä on rauhallisen hienostunut kansantaiteemme, joka täytyy vetää ulos museoiden kätköistä ja antaa sen muotojen ja värien uudessa muodossa levitä kansan keskuuteen.

» Kansantaiteen tuntemuksesta nykyisin kansan keskuudessa [PDF, 314Kt]

Käsityö tuotantona

Kotiteollisuustuotteiden alkuperäissuoja (10/1937)

Kotiteollisuutemme kaipaa suojaa, joka voisi turvata sitä ala-arvoisten kotiteollisuustuotteiden, kotiteollisuustuotejäljennösten, tehdastuotteiden, erilaisten ulkolaisten tuotteiden ja julkisissa laitoksissa valmistettujen tuotteiden kilpailulta. Kunnollisen kotiteollisuustuotteen alkuperä olisi aina ostajan ehdottomasti todettavissa, joka parantaisi menekkiä ja siitä maksettaisiin muita vastaavia tuotteita korkeampi hinta. Alkuperämerkin käyttäminen alkuperäsuojana takaisi, että tuote on todellinen suomalainen kotiteollisuusvalmiste, joka laatunsa ja raaka-aineensa puolesta täyttää sille asetettavat vaatimukset.

» Kotiteollisuustuotteiden alkuperäissuoja [PDF, 921Kt]

Naiset ja turhuus

Nykyajan äidit, tyttäret ja käsityöt (7/1937)

Käsityötaitoa pidettiin entisaikaan kodinhoidossa ja yleensä naissivistyksessä sangen tärkeänä tekijänä. Nykyaikana moni tyttö pääsee 16-18 vuotiaiksi, ilman että ovat koskaan ommelleet nappia kiinni saati kangaspuita helskytelleet. Pojat pannaan suorittamaan asevelvollisuutta. Eikö olisi syytä myös tytöiltä vaatia jotain vastaavaa? Kunnon äiti, tyttärensä parasta ajatteleva pitää varmasti huolta siitä, ettei sivistys ole pelkkää kirjasivistystä vaan, että siihen kuuluu myös kodinhoidolle tärkeät aineet.

» Nykyajan äidit, tyttäret ja käsityöt [PDF, 257Kt]