Nykytoiminta
perustettu 1908
Kainuun käsi- ja taideteollisuus ry
Kajaani
>> Yhdistyksen toiminta on päättynyt
Myyntitoiminta Kainuun Pirtti Oy
Yrityksen toiminta on perustunut alusta pitäen käsityöläisiin, jotka tekivät tuotteita kotona; kotikutojat ja kotineulojat. Nykyään Kainuun Pirtistä voi ostaa lahjatavaroita, sisustustuotteita, liikelahjoja sekä raaka-aineita kudontaan, neulontaan ja muihin käsitöihin. Kainuun Pirtissä voi teettää tilaustöitä. Yritys teettää edelleen käsityöläisillä omia tuotemalleja; neuleita ja kudonnaisia.
Käsityökeskukset toimivat nykyään Kajaanissa, Paltamossa, Puolangalla, Ristijärvellä ja Vaalassa.
Kudonta on yhä nykyään tärkeä osa Taito Kainuun toimintaa. Käsityökeskukset ovat kaikille avoimia toiminnan paikkoja joissa kangaspuita on tarjolla kutojille ja käsityökursseilla opitaan niin uusia kuin vanhoja tekniikoita.
Käsityökeskukset ovat kaikenikäisten kohtaamispaikkoja.
Hankkeet ja tapahtumat
Yhdistys on pieni – seitsemän henkeä palkkalistoilla. Vuonna 2011 tapahtumia, joissa yhdistys oli mukana, kurssit ja kaikki toiminnot mukaan lukien oli yhteensä 120 eri toimintoa. Alkuvuodesta meillä on ensimmäisenä tulevat Rakenna, asu, sisusta -messut, kesällä Kävelykatu, Runoviikko, maalaismarkkinat, Eino Leino-päivät, Kuhmon kamarimusiikkijuhlat (myymälä 2 viikkoa), Seppälän maalaismarkkinat – nämä ovat ns. vakiotapahtumia. Joulutorit, liikuntahallilla pro agrian järjestämä.
Perustoiminnan lisäksi Taito Kainuu on ollut mukana toteuttamassa yhteistyöprojekteja Marttaliiton ja lankavalmistajien kanssa. Neuleiden ja lankatöiden tuominen uusien asiakaskuntien ulottuville on ollut tapahtumien tavoitteena.
Vallattomasti villasta -hanke oli Kainuun käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen hallinnoima Kainuun lampaanvillan käytön kehittämiseen keskittynyt hanke vuosina 2011-2012. Hankkeen aikana kartoitettiin Oulujärven alueen lampaankasvattajat eli lampurit. Suurin osa villoista on poltettu tai kompostoitu. Kainuun harmaksen villoille pyrittiin löytämään monipuolista käyttöä. Taito Kainuun toiminnanjohtaja Kirsi Heikkinen kertoo uudesta villan käyttömuodosta:
Kesällä 2011 vuokrattiin palsta, jonne laitoimme värjäyskasveja kasvamaan ja kokeilimme lampaanvillaa katteena. Palsta oli hauskan näköinen, erilainen. Villa toimi hyvin esimerkiksi punajuuren katteena, ei ollut rikkaruohoja. Villa oli helppo kerätä pois lähes levynä. Palsta oli rehevä ja kasvoi hyvin. Tästä uudesta katteesta innostuivat muutkin palstaviljelijät.
Historia
Perustaminen
Ensimmäisen johtokunnan jäsenet olivat:
rouva Anne Unger,
rouva Karin Ingatius,
pormestari Fr. Hyöky Kajaanista,
opettaja M. Leinonen Säräisniemeltä,
maanviljelijä K. Korhonen Paltamosta ja
Antti Sivonen Kuluntalahdesta ja
Maanviljelysseuran valitsemina
emäntä Ida Karjalainen
Ida Korhonen,
rovasti Johannes Väyrynen,
Maanviljelysseuran sihteeri H.I. Linna,
maanviljelijä K. Keränen Paltamosta ja
Lehtori Veiste Kajaanista.
Puheenjohtajana toimi maisteri Linna ja sihteerinä lehtori Veiste ja rahastonhoitajana Anni Linna.
1900-luvun alussa käsityötaitoa ja sen kehittämistä pidettiin tärkeänä. Eri puolilla Suomea perustettiin kotiteollisuusjärjestöjä ja yhdistyksiä. Kainuun maantieteellisesti syrjäisemmän aseman vuoksi aatteelliset virtaukset tulivat hitaammin kuin muualle Suomeen. Alueen ensimmäisiä Kotiteollisuuden kehittäjiä oli Oulun läänin talousseura ja myöhemmin Kainuun maanviljelysseura. Ne ylläpitivät kahta yhtä nais- ja kolmea mieskotiteollisuuskoulua, jotka toimivat Sotkamossa, Säräisniemellä, Suomussalmella ja Puolangassa.
Perustamisen syy: ”Oli ryhdyttävä joihinkin toimenpiteisiin sen johdosta, että senaatille tehdyt esitykset kotiteollisuusolojen parantamiseksi eivät olleet johtaneet toivottuihin tuloksiin.” Tämän ehdotuksen kotiteollisuusjärjestön perustamisesta Kainuuseen esitti kotiteollisuustarkastaja
Ehdotuksen jälkeen toimeenpantiin jäsenmerkintä. Yhdistyksen varsinainen perustamiskokous pidettiin Kajaanissa 19.2.1908. Laaditut sääntöehdotukset hyväksyttiin 28.3.1908.
Perustamisvuonna kotiteollisuuden edistämiseksi ryhdyttiin kokoamaan kotiteollisuustuotteiden kauppaa koskeva tilasto. Tilaston mukaan rahamääräisesti omalla alueella kaupattiin vuosittain eniten suksia, pieksuja, länkiä, kotikehruulankoja ja kankaita.
» Ensimmäisten vuosien toiminnasta kerrotaan vuosikertomuksessa 1911
”Neljättä vuotta on jo yhdistys saanut rauhallisesti puuhaa pitää tarkoituksiensa toteuttamiseksi. Hiljakseen voimainsa mukaan se on koettanutkin puhdetöiden sammunutta päreliekkiä uudelleen loimuun puhaltaa. Entisaikaan tuluksilla iskettyä puhdetyötulta ei niinkään hevin sammutettu, vaan säilytettiin sitä yhteisvoimin hiilloksessa päivästä toiseen. Nykyajan tulilaitteilla sytytettyä puhdetyötulta ei toivottavassa määrin yhteisvoimin koitetakaan hiilokseen kätkeä.”
Nykyajan nuorista:
”Eräs täkäläinen vanhempi maamies sanoi kerran ”helatuppiseksi” nykyaikaista nuorisoa. Ja helatuppia, jotka enemmän korskeilevat ulkonaisesti, kuin ahkeruudessa ja toimeliaisuudessa kilpailevat, juuri sellaisia olemme. Tämä ikävä totuus ei parane salailemisesta ja siksipä sanottakoon se tässä julki, että huomaamme sen ja tiedämme sekä yhdistyksenä että yksilönä mahdollisuuden mukaan parantaa tätä asiain tilaa vastaisessa toiminnassamme.”
Alkuvuosikymmenien tärkeinä toimihenkilöinä mainitaan lehtori ja rouva Veiste. Maisteri Linna ja rovasti Väyrynen ja kotiteollisuusopettaja Selma Juntunen ohella toiminnan alkuaikojen uranuurtajia.
Kotiteollisuuskoulut
Kainuulainen suksi oli yhdistyksen perustamisen aikaan tärkein kaupallinen kotiteollisuustuote. Suksentekotaitoa kehittämään Kajaaniin perustettiin suksikoulu 1909. Koulun yhteydessä toimi myös vuolukivikoulu vuoteen 1918 saakka. Suksikoulu toimi Kajaanissa vuoteen 1930, jolloin se muutettiin kiertäväksi mieskotiteollisuuskouluksi (veistokouluksi).
Myös jo aiemmin Kainuun maanviljelysseuralta periytyneiden kiertävän naiskotiteollisuuskoulun ja kolmen kiertävän mieskotiteollisuuskoulun toiminnan suunnittelu ja valtionavun hankkiminen jäi yhdistyksen vastuulle. Vuosina 1911 –ja 1914 perustettiin kaksi uutta kiertävää naiskotiteollisuuskoulua sekä kiinteä naiskotiteollisuuskoulu Kajaaniin 1936. Kukin kiertävä kotiteollisuuskoulu pyrittiin pitämään saman kunnan alueella, joten voitiin puhua muun muassa Suomussalmen-, Sotkamon kotiteollisuuskouluista.
Vuoden 1930 alusta voimaan tullut laki takasi kotiteollisuusoppilaitosten valtionavun ja vuodesta 1955 lähtien yhdistys sai toimialueensa kunnilta avustusta sekä toimintaansa että koulujen toimintaan. Sota-aikana koulujen toiminta vaikeutui ja muun muassa Suomussalmen kiertävän nais- ja mieskotiteollisuuskoulun kalusto paloi ja katosi kylän talojen palaessa. Koulu muutettiin väliaikaisesti rakennuskouluksi auttamaan jälleenrakennustyössä. Palon jälkeisenä toimivuotena palattiin valmistamaan huonekaluja ja tarve-esineitä kylän asukkaiden koteihin.
Neuvontatyö ja kurssitoiminta
Neuvontatyö on alusta alkaen ollut yksi yhdistyksen tärkeimmistä toiminnoista. vuonna 1909 yhdistykselle palkattiin kiertävä mieskäsityöneuvoja pitämään esitelmiä ja kertomaan arvokkaasta kotiteollisuustyöstä ja sen hyödyistä. Neuvoja keräsi myös kotiteollisuustilastoa. Neuvojan työkuva muuttui lyhytaikaisten kurssien pitäjäksi ja puhdetyökilpailujen järjestäjäksi. Ensimmäisinä vuosina järjestettiin muun muassa kasvivärjäys-, tallukkaanteko-, ja hevosenkengityskursseja neuvonnan ja kerhotoiminnan ohella.
» Otteita kotiteollisuusneuvoja Heikki Hakalan kertomuksesta toiminnastaan vuonna 1910:
”Toimintani on ollut suunnattuna jotenkin samaan tapaan,, kuin edellisenä vuotena. Ensi kylvä on siis ollut tehtävä kotiteollisuusasian kehittämiseksi ja toteuttamiseksi Kajaanin kihlakunassa. Edellisen työkauteni kiertomatkoilla tuli jo huomaamaan että ainoastaan ne käsityölajit, joita raskaissa olosuhteissa elävä kansa on kipeimmin jokapäiväisessä elämässään tarvinnut, ovat voineet kansan näppäryyden ja työtaidon siksi kehittää, että heidän tuotteensa nykyaikana voivat mailman markkinoilla kilpailun ja arvostelun kestää. Nämä tällaiset käsityö-alat ovat suksi- ja jalkineteollisuus. Näiden tuotteiden kysyntä ja menekki onkin kihlakunnassa vilkastumistaan vilkastunut.
Laajemman ja monipuolisemman käsityöammattitaidon istuttaminen rahvaan keskuuteen on ollut siis toimintani päätarkoitus. Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi olen työskennellyt ja valmistellut maaperää puhdekäsityökilpailulle.
—
Toimintani eri tehtäviin, niin kuin esitelmien ja alustuksien pitoon, puhde käsityökilpailujen järjestämiseen, piirustusten tekoon , välitystoimistotyöhön sekä kurssien pitoon y.m. olen käyttänyt matka- ja työpäiviä yhteensä 139 päivää.
» Vastaavasti naiskotiteollisuusneuvoja Helmi Jokinen kertoo vuoden 1915 toiminnasta
Toimintakauteni alkoi 16 p. syyskuuta 1915. Matkaohjeen saatuani lähdin ensiksi matkalle Säräisniemelle Oterman, Jaalangan ja Manamansalon kyliin sekä vähän myöhemmin Puolangalle, jossa kuljin kirkonkylän ympäristöineen, Koitlan ja Väyrylän kylissä. Talvella tein samanlaisen lyhyen matkan Kuhmoniemelle Lentiiraan. Näillä matkoillani pidin muutmia kokouksia joissa puhuin kotiteollisuuden tärkeydestä varsinkin naiskäsitöiden alalla tänä näin ahtaana aikana, sekä sen kohottavista ja jalostavista puolista. Kiireiden, vielä vireillä olevien syystöiden sen harvaan asutuksen tähden ei voinut joka paikassa saada ihmisiä koolle, vaan kuljin silloin paikkakunnan vaikutusvaltaisimmissa taloissa asiasta puhumassa. Kaikkialla otettiin koulu-sekä kurssiehdotuksen mielihyvällä vastaan ja harkinnan alaiseksi sekä keskusteltiin näiden asioiden sopivasti järjestämisestä. Keskustelu kokouksissa oli asiasta yleensä vilkasta. Näillä matkoillani olen tullut siihen huomioon, että suuri tietämättömyys on ollut syynä siihen että naiskäsityökouluja ja kursseja ei ole pyydetty ennemmin näille paikkakunnille.
—
Juuri tämä ahdas aika onkin otollinen kotoisen työn kohottamiselle, kuin olemme pakoitetut turvautumaan kaikkeen mahdollisesti kotoisissa oloissa valmistettavaan ja tämä pakottaa kaikkien yksimielisesti toimimaan nuoremman polven käsityötaidon kohottamiseksi, joka on vuosikymmenien laiminlyönnin tähden jäänyt takapajulle.
1950-luvun lopulla neuvojan tehtävät koostuivat lähinnä 2-8 -viikkoisten kurssien pitämisestä ja neuvonta-aseman hoitamisesta Kajaanissa. Kursseja pidettiin eri puolilla maakuntaa vuonna1958 36. Kurssit olivat pääasiassa pukuompelu-, koru-, ompelu-, kankaankudonta- ja askartelukursseja. Miehille järjestettiin ensimmäisinä vuosina suksityökursseja, veneentekokursseja ja längentekokursseja.
Näyttelyt ja kilpailut
Toiminnan alkuvuosista lähtien yhdistys osallistui näyttelyihin. Esille tuotiin erityisesti kainuulaisia suksia. Merkittävää oli osallistuminen Pietarin toiseen kotiteollisuusnäyttelyyn vuonna 1913.
Kymmenelle jäsenelleen yhdistys antoi avustusta tähän näyttelyyn osallistumista varten.
Suksiosuuskunta kertoo osallistumisesta Pietarin näyttelyyn.
—
Lopuksi mainittakoon vielä, että osuuskunta otti kevään kuluessa osaa Toiseen Yleisvenäläiseen Kotiteollisuusnäyttelyyn Pietarissa erikoisella hiihtovälineryhmällään, jossa oli suksikoulunopettaja Antti Sivosen tekemiä erimallisia erinomaisia suksia ja eri teikjäin valmistamia suksisauvoja, paula- ja poropieksuja. Ryhmä saavutti sellaisen tunnustuksen, että siitä annettiin ainoa iso kultamitali mikä Suomen kotiteollisuusliikkeiden, paitsi kouluja, osaksi näyttelyssä tuli. Tämän näyttelyn yhteydessä tuli osuuskunnan osaksi myöskin se suuri kunnia, että kotiteollisuustarkastajan välityksellä suvaitsi Hänen Keisarillinen Majesteettinsa vastaanottaa ryhmästä yhdet sukset sauvoineen ja lausua Kaikkein korkeimmasti osuuskunnalle kiitoksensa.
1920-luvulla kotiteollisuuskoulujen päättäjäisnäyttelyt olivat tärkeä osa toimintaa. Yhdistyksen toiminta oli aktiivista ja esimerkiksi 30-vuotisjuhlia vietettiin käsityönäyttelyn merkeissä. 1947 yhdistys oli järjestämässä Kainuun kalastusmessuja. Alueyhdistyksen 40-vuotisjuhlanäyttelyyn oli koottu eri alojen kotiteollisuustuotteita ja 1950-luvulla järjestettiin paljon teemanäyttelyitä.
Välitystoiminta
>> Lataa PDF: Raanukuvasto, 1970-luku
>> Lataa PDF: Tuotekuvasto, 1970-luku
>> Lataa PDF: Sauna- ja pellavakuvasto
Yhdistyksen alkuvuosista lähtien kotiteollisuustuotteiden markkinointia pidettiin hyvin tärkeänä. Perustettiin toimikunta, jonka tavoitteena oli tuotteiden välitystoiminnan kehittäminen. Esitettiin että kotiteollisuuden harjoittajat perustaisivat yhdessä kaupan tai välitysliikkeen jossa olisi tarjolla mm. länkiä, suksia, pieksuja jne. Perustettu välitystoimisto oli aluksi Suksiosuuskunta joka myi suksia Kainuussa ja välitti niitä Etelä-Suomen urheiluliikkeisiin. Kaupparekisteriin merkityn osuuskunnan suksivarastossa oli aluksi 3113 suksiparia. Vähitellen suksien valmistus muodostui teolliseksi tuotannoksi ja välitysliike lopetettiin varoista yhdistykselle tullutta osaa käytettiin näyttelyihin.
» Teoksesta (1934) Käsiteollisuuskirjasto N:o 32 Suomen suksi, sen vaiheet, valmistus ja hoito, kirjoittaneet Lauri Kuoppamäki ja Emil Pohjola.
Nykyinen hiihtävä kansamme on niin kauan elänyt murtomaasuksen valtakautta, että useat eivät enää muista esi-isien käyttämien suksien muotoja ja ominaisuuksia. Tuskin missään maassa on suksi syntynyt niin luontevasti kansan keskuudessa, sen omia tarpeita tyydyttämään kuin Suomessa ja varsinkin sen harvaan asutuilla seuduilla, kuten esim. Kainuussa.
Vaikka murtomaasuksi onkin täysin ansioituneena tullut maamme yleisimmäksi hiihtovälineeksi, ei maakunnallemme Kainuulle mainetta tuottanut ”Kajaanin suksi” koskaan voi Suomessa jäädä unohduksiin. Jo v. 1886 sukeltautui ”Kajaanin suksi” kansan tietoisuuteen ja suosioon, kun pidettiin Suomen ensimmäiset yleiset hiihtokilpailut Helsingissä, jossa käytettiin melkeinpä yksinomaan kajaanilaismallisia suksia. Tätä valtakautta kesti aina vuosisadan vaihteeseen, jolloin alettiin käyttää muitakin Pohjois-Suomen pitkiä suksia. Maakunnallisia suksia valmistettiin vähin malliuutuuksin aina vuoteen 1910, johon mennessä ”Kajaanin suksi” puolusti kunnialla mainettaan.
Mutta noina aikoina alkoivat ”haapaveteläiset” yhä enemmän sirolla rakenteellaan ja kapeudellaan voittaa mainetta, johon varmaan vaikuttivat silloiset haapaveteläiset suurhiihtäjät, jotka käyttivät oman maakuntansa suksia kilparadalla. Nykyinen murtomaasuksimalli juontaa alkunsa ns. ihannesuksesta, joka taasen on lähtöisin, niin ihmeelliseltä kuin se saattaakin tuntua, musiikkimiehemme prof. Heikki Klemetin suunnittelemasta, ”Kuurtane suksesta”. Kuurtanelaista parannettaessa sai porvoolainen Emil Lampinen suksesta matalamman pyöröharjan, ja näin ollen suksi tuli notkeammaksi ja kevyemmäksi sekä halutummaksi yleissukseksi.
Vuosisatamme alusta lähtien ”syntyi” maassamme lukuisia erilaisten suksityyppien muovaajia, suksiseppiä, jotka kotoisissa työpajoissaan kilpailivat maakunnallisten suksiensa kunniasta ja maineesta. Tässä kilvoittelussa puolustivat kainuulaiset suksisepät ”kajaanilaisillaan” kunnialla mainettaan, saaden useissa koti- ja ulkomaisissa suksinäyttelyissä ensi palkintoja.
Tämän maineen ylläpitämiseksi ja suksityön edelleen kehittämiseksi sekä suksien kaupallisen puolen yhtenäistämiseksi perustettiin Kajaanin v. 1910 suksiosuuskunta. Osuuskunta välitti suksentekijäin tuotteet lajiteltuina ja luokiteltuina Etelä-Suomen kauppiaille sekä harjoitti ulkomaan kauppaakin etenkin Venäjän kanssa. Nykypäivien kainuulaisten suksimestarien luettelo on supistunut vähiin. Suksien tehdasmainen valmistus on tukahduttanut lähes kokonaan suksien valmistuksen kotiteollisuutena. Mutta kaikkea tehdastuottoa uhmaten elää vielä Kainuussa isiltä peritty suksentekotaito, vaikkakin suksimallien on ollut pakko mukautua ajan hengen mukaan. Niinpä löytyy parasta aikaa Puolangan pitäjän Pihlajavaaran kylän liepeiltä mitä nykyaikaisin käsityösuksipaja, jonka omistaa suksiseppä Kusti Heikkinen, synt. 1899 ja on hän monissa suksipajoissa Etelä-Suomea myöten täydentänyt suksentekotaitoaan aikaisemman isältään saamansa suksenvalmistusopin lisäksi. Näin ollen kainuulaiset saavat edelleenkin hiihtomatkansa taivaltaa oman maakunnan suksimestarien valmistamilla ”Kajaanin suksilla”.
Vuoden 1915 toimintakertomuksessa kerrotaan välitystoiminnasta.
Kuten sanottu, on kulunut talvi kauppakäsiteollisuuteen nähden aivan erikoisen hyvä. Erikoiskauppakäsiteollisuutemme sukset ovat hyvin keskitalven aikana kauppansa saaneet. — Muista kauppateollisuustuotteista mainittakoon vielä noin 6 tuhatta hankikengän vannetta ja noin tuhat länkiparia, sekä kotikehruulangat, joilla viimeksi mainituilla on talven kuluessa ollut erittäin kallis hinta.
Kainuu on ollut tunnettu tekstiileistään, erityisesti kudonnaisistaan ja neuleistaan. Yhdistyksen työntekijät olivat innolla kehittelemässä uusia malleja perinteisten tuotteiden perusteella. Näin ”heräteltiin eloon” muun muassa omia kansanomaisia raanuja, peilikkäitä ja ruusukkaita.
Perinteisten käsi- ja taideteollisuustaitojen arvostus vaihteli vuosikymmenittäin. Teollisen tuotannon vastapainona kotiteollisuustuotteiden arvostusta pyrittiin ylläpitämään. Kajaanin kotiteollisuusyhdistys perusti vuonna 1963 liikeyritys Kainuun Pirtin. Kainuun Pirtin myymälä avattiin vuonna 1965 ja tuotannollinen toiminta aloitettiin 1967.
1977 Kainuun Pirtin palveluksessa oli 20 henkilöä, jonka lisäksi eri puolilla Kainuuta työskenteli 43 kotikutojaa. Myymälöitä oli samaan aikaan Kajaanissa, Oulussa ja Kuhmossa. Kainuun Pirtillä toimi oma mallikutomo ja toimisto- ja tukkumyynnin tilat. Kainuun Pirtin tärkeimpiä tuotteita olivat pellavaiset saunatekstiilit, pellavaliinat, villaraanut, kuultokudokset ja vapaa-ajan asut.
Kajaanin käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen pitkäaikaisena toiminnanjohtajana toimi Salme Tervonen vuodesta 1966 vuoteen 1991. Tervonen oli voimakkaasti kehittämässä Kainuun Pirtti Oy:n toimintaa. Hän loi perustan Kainuun Pirtin omalle tuotannolle.
» Pellavainen miesten kesäpuku.
Kainuun Pirtti lahjoitti pellavaisen miesten kesäpuvun Urho Kekkoselle 28.3.1968.Uutisoinnissa kerrotaan; ”Pellavaisella kesäpuvulla on Kainuussa pitkät perinteet. Ristijärven kirkkoherra Frans Emil Lönnrot käytti tällaista pukua kesäisin. Kangas on käsinkudottua rohdinpellavaa, napit katajaa ja koristeena on pääntien ympärillä oleva pirtanauha. Kyseinen puku käytiin luovuttamassa presidentti Kekkosen Tamminiemessä. Puvun luovutti Kajaanin kotiteollisuusyhdistyksen toiminnanjohtaja Salme Tervonen, Kotiteollisuuden keskusliiton johtokunnan puheenjohtaja agr. Matti Mattila, toimittaja Mirja Vasama, toiminnanjohtaja Arvi Mustala ja Kajaanin kotiteollisuusyhdistyksen puheenjohtaja opettaja Toivo Komulainen.
Vuonna 1989 Kainuun Pirtti –yhtiöllä oli kolme vähittäismyymälää ja tukkumyynti. Myymälät olivat Kajaanissa, Oulussa ja Kuhmossa.
Neuvonta-asema ja myyjäistoiminta
Tilanne 1989:
Hyrynsalmen käsityöneuvonta-asema perustettu 1985
Kajaanin kotiteollisuuskeskus – perustettu 1948 (Kajaani ompelu 1988)
Kuhmon käsityöneuvonta-asema perustettu 1973
Paltamon käsityöneuvonta-asema perustettu 1985
Puolangan käsityöneuvonta-asema 1988
Ristijärven käsityöneuvonta-asema perustettu 1976
Sotkamon käsityöneuvonta-asema perustettu 1981
Suomussalmen käsityöneuvonta-asemat – Ämmänsaari (1970) ja Suomussalmi kk. (1985)
Otanmäki käsityöneuvonta-asema 1988
Vaalan käsityöneuvonta-asema perustettu 1979
Vuolijoen käsityöneuvonta-asema perustettu 1973
Kajaanin kotiteollisuusyhdistyksen neuvonta-asema aloitti toimintansa 1945. Toimipisteitä oli vuonna 1958 kaksi, Linnakatu 18. ja Kirkkokatu 10. Neuvontatyötä pidettiin hyvin tärkeänä toimintona. Yhdistyksen tiloissa oli mahdollista käydä ompelemassa ja kutomassa, sekä lainata käsityövälineitä (kuten kangaspuita). Neuvonta-asemilla oli myös ammattikutojia tilaustöiden valmistusta varten. Vuoden aikana valmistettuja tuotteita myytiin yhdistysten joulu- ja syysmyyjäisissä.
Vuonna 1977 Kainuun kotiteollisuusyhdistyksellä oli neuvonta-asemat Kajaanissa, Kuhmossa, Ämmänsaaressa, Ristijärvellä ja Vuolijoella. Kainuun Pirtti Oy:n liiketoiminnan piiriin kuuluivat tuotanto-, tukku-, ja vähittäiskauppa.
Neuvonta-asemien kulta-aikaa oli 1980-luku, jolloin yhdistyksellä oli parhaimmillaan 13 neuvonta-asemaa.
Salme Tervonen jatkoi yhdistyksen toiminnanjohtajana innovatiivista toimintaa eläkkeelle jäämiseensä (1991) saakka.
» Otteita toimintakertomuksesta vuodelta 1989 (Tervonen):
Kainuun kotiteollisuusyhdistys ry:n näkyvimpänä toimintamuotona on kuluneena vuotena ollut toiminnan kehittäminen sekä elinkeinotoiminnan tehokas kehittäminen.
Kotiteollisuuskeskuksen toimitilat valmistuivat suunnitelmien mukaisesti ja muutto uusiin tiloihin saatiin toteutettua vuoden loppupuolella. Kaikki toiminnan Kajaanissa on keskitetty Lönnrotinkadun tiloihin, joihin on sijoitettu myös Tieto-Liisa kangaspuut palvelemaan tuotesuunnittelua. Kotiteollisuuskeskus alueensa neuvonnallisena keskuksena palvelee koko Kainuun kotiteollisuuden kehittämistarpeita.
—
Kuluneena vuotena joulukuun 2. ja 3. päivänä yhdistys järjesti Kajaanin liikuntahallissa ”Kätevä” – myyntinäyttelyn yhteistyössä Hämeen kotiteollisuusyhdistyksen kanssa. Näyttelyyn osallistui noin 50 näytteilleasettajaa.— Samassa yhteydessä järjestettiin yhdistyksen 80-vuotisjuhlanäyttely ja päiväjuhla. Juhlapuheen piti kansanedustaja Eeva Kuuskoski-Vikatmaa ja ”Kätevä” –näyttelyn avasi maaherra Ahti Pekkala.
—Tuotekehitystyötä on harjoitettu neuvonta-asemilla ja KainuunPirtti Oy:n toiminnassa. Uusia mahdollisuuksia on pyritty tutkimaan monipuolisempaan tuotekehittelyyn, joka laajentaisi tuotevalikoimaa ja tarjoaisi enemmän markkinointikelpoisia tuotteita ja tuoteideoita hyödyntämään elinkeinoelämää. Vuoden aikana on tehty tuotekehitystä Oulun läänin kehittämisavustuksen tulella lähinnä perinteisen tuotantomalliston luomiseen ja markkinointiin. Maaseudun pienimuotoisen elinkeinotoiminnan edistämiseen on saatu avustusta Maa- ja metsätalousministeriöltä. Tähän tarkoitukseen on palkattu lokakuun alusta tuotesuunnittelijaksi Maarit Mustonen.—