Nykytoiminta
perustettu 1908
Lappeenranta
Nykyisin: Taito Etelä-Suomi
Tilat
Taito Etelä-Karjala muutti Viljelystalosta vuosien 2007-2008 vaihteessa Tasihinin taloon (Kauppakatu 25, Lappeenranta).
Koulu- ja kurssitoiminta
Yhdistys järjestää Taito-käsityökoulua 14-16 –vuotiaille. Lukuvuosi koostuu 60-90 opetustunnista. Koulussa tutustutaan kädentaitoihin ja erilaisiin materiaaleihin suunnittelemalla itse esimerkiksi koruja, vaatteita ja leluja.
Käsityökärpäsen puremille aikuisille yhdistys järjestää puolestaan Taito-käsityöklubia. Tunneilla tutuksi tulevat uudet tekniikat ja materiaalit sekä niin uudet kuin perinteisetkin käsityöt. Varttuneemmalle väelle – yli 63-vuotiaille – yhdistys tarjoaa opetusta Taito-senioreissa.
Koulujen lisäksi yhdistyksen tarjontaan kuuluvat erilaiset lyhytkurssit sekä erilaisille ryhmille räätälöidyt palvelupaketit.
Neuvonta
1990-luvulla yhdistyksellä oli toiminnassa vielä käsityökeskukset viidellä paikkakunnalla Lappeenrannan lisäksi. Nyt määrä on vähentynyt kolmeen ja käsityökeskuksia toimii vielä Luumäellä (Pajatie 754500 Taavetti, neuvoja Riitta Nevalainen), Parikkalassa (Kirkkokatu 6 59100 Parikkala, neuvoja Jaana Leskinen) ja Joutsenossa (Kesolantie 5 54100 Joutseno, neuvoja Heidi Leppänen). Keskuksissa järjestetään lyhytkursseja, näyttelyitä sekä koulutoimintaa.
Parikkalan käsityökeskus valittiin Vuoden kotiteollisuusneuvonta-asemaksi 1990. Valintaperusteissa neuvonta-asemaa kiiteltiin muun muassa hyvästä yhteistyöstä kunnan ja yrittäjien kanssa sekä elinkeinotoiminnan kehittämisestä ja yhteistyöstä matkailun, kulttuurin sekä mielenterveyspalvelujen kanssa. Parikkalan neuvonta-aseman todettiin tarjoavan kuntalaisille käsityötoiminnan lisäksi sosiaalisen kanssakäymisen mahdollisuuksia.
Myymälä
Yhdistyksen Taito-kauppa toimii Tasihinin talossa. Yhdistyksen Taito-kauppa on Taito Etelä-Karjalan itsenäinen myymälä, jonka valikoimista osa koostuu kaupan omista tuotteista ja mallistoista. Taito-kauppa ei siis ole osa Taito Groupin valtakunnallista Taito Shop -ketjua. Taito-kaupan tuotevalikoimassa painottuvat eteläkarjalaisuus ja suomalaisuus, elämyksellisyys, tarinat, korkeatasoiset materiaalit, ammattitaitoinen valmistus ja tekemisen ilo.
Hankkeet, projektit
Yhdistyksen toiminnassa tapahtui 1990-luvulla muutos kun elinkeinotoiminta tuli näkyvämmäksi osaksi yhdistyksen toimintaa. Toiminnassa haluttiin käsityön harrastuksen rinnalla painottaa entistä voimakkaammin käsityöläisyyttä, yrittäjyyttä ja laatuajattelua. Käsityöläisten kanssa suunniteltiin koulutuksia, heitä tuettiin markkinoinnissa ja käytettiin alihankkijoina.
Historia
1908 Viipurin läänin kotiteollisuusyhdistys ry
1946 Länsi-Karjalan kotiteollisuusyhdistys ry
1968 Etelä-Karjalan kotiteollisuusyhdistys ry
1991 Etelä-Karjalan käsi- ja taideteollisuus ry
2008 Taito Etelä-Karjala ry
Yhdistyksen perustaminen
Viipurin läänin Kotiteollisuusyhdistys perustettiin Sakkolan Kiviniemessä 3.9.1908. Perustavan kokouksen puheenjohtajana toimi Lauri Kuoppamäki ja sihteerinä agronomi Iivari Multamäki. Yhdistykseen liittyi perustamiskokouksessa 18 jäsentä. Ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat talouskoulun johtaja Sofia Soininen Viipurista (puheenjohtaja), urheilukaupanjohtaja J. Hiltunen Viipurista, maanviljelijä Tuomas Koiranen Valkjärveltä, käsityönopettajatar Mathilda Tengvall Uudeltakirkolta, opettaja P.J. Kokko Raudusta, opettaja M. Kurppa Uudeltakirkolta, rakennusmestari H. Paavilainen Viipurista (varapuheenjohtaja) ja agronomi Erkki Pulliainen Viipurista (sihteeri).
Uuden yhdistyksen tärkeimpinä tehtävinä pidettiin valistustyön tekemistä kotiteollisuusasioiden selvittämiseksi yleisölle, opetus- ja neuvontatoiminnan toteuttamista sekä kotiteollisuustuotteiden kaupallisten kysymysten järjestelyä.
Tilat
Viipurissa yhdistyksen toimisto sijaitsi maanviljelysseuran toimiston yhteydessä osoitteissa Maununkatu 8 ja Punasenlähteenkatu 8. Sotien jälkeen toimisto siirtyi Lappeenrannan Viljelystaloon.
Koulu- ja kurssitoiminta
Maanviljelysseura luovutti Viipurin läänin alueella toimivat kiinteät kotiteollisuuskoulut (Viipurin kutomakoulu, Käkisalmen kutoma- ja käsityökoulu, Lappeenrannan ja Säkkijärven naiskotiteollisuuskoulut, Säkkijärven ja Kirvun veistokoulut sekä Lappeen- ja Lappeenrannan nahkatyökoulu) yhdistyksen valvontaan 1911, kiertävät koulut hieman myöhemmin. Koulut olivat tärkeä osa yhdistyksen toimintaa. Esimerkiksi 1940-luvulla, alueen asukkaiden jouduttua evakkoon, siirrettiin kouluja siirtoväen mukana esimerkiksi Taipalsaareen, Isoonkyröön ja Pieksämäelle. Koulujen nähtiin vaalivan sekä materiaalista että henkistä kulttuuria sota-ajan puutteen ja vaikeuksien keskellä.
Yhdistys järjesti myös kursseja, joiden aiheina oli muun muassa kudonta, pukuompelu, värjäys, nahkatyöt, veneet ja hirsirakentaminen.
Välitystoiminta
Kotiteollisuustuotteiden myynnin edistämiseksi Viipurissa pidettiin kotiteollisuustoripäiviä touko- ja kesäkuussa. Tuotteiden välitystoiminnan avulla haluttiin myös auttaa alueella asuvia vähävaraisia, ja yhdistys kudottikin toripusseja ja riepumattoja työttömillä naisilla. Töiden tarjoamisen lisäksi tavoitteena oli opettaa paikkakuntalaisille käsityötaitoja. Toimintaa harjoitettiin yhdistyksessä lähes 10 vuotta ja se lopetettiin vuonna 1927 useiden kutojien ryhdyttyä itsenäisiksi yrittäjiksi. Yhdistys ei halunnut kilpailla yrittäjien kanssa.
Yhdistyksessä oli pohdittu oman myymälän perustamista alkuajoista lähtien, mutta haave toteutui vasta 6.9.1974, kun yhdistyksen oma liike, Kotiteollisuusliike Keträ, avattiin Lappeenrantaan.
Neuvontatoiminta
Toiminnan alkuvuosina, varojen ollessa vähäisiä, oli yhdistyksellä yhteinen mieskotiteollisuusneuvoja Itä-Karjalan Kotiteollisuusyhdistyksen kanssa aina vuoteen 1929 asti. Toiminnan alkuaikoina neuvojan tehtävänä oli muun muassa selvitysten teko kotiteollisuuden tilasta maakunnassa, esitelmien pito, yhdistyksen toiminnan vakiinnuttaminen sekä näyttelyiden ja myyjäisten järjestelytyöt. Taloudellisen tilanteen parantuessa yhdistys sai vakinaistettua myös naiskotiteollisuusneuvojan toimen 1921-30.
Viipurin läänin kotiteollisuusyhdistys oli ensimmäisten joukossa aloittamassa uutta neuvonnan työmuotoa, neuvonta-asematoimintaa. Toiminnan kautta katsottiin voitavan paremmin auttaa siirtoväkeä, sillä kiireesti kotiseudultaan lähdettyä suurin osa karjalaisten kangaspuista ja muista työvälineistä oli jäänyt kotiseudulle ja uusien hankkiminen oli sodan vielä jatkuessa vaikeaa. Yhdistys perusti neuvonta-asemia marraskuussa 1944 Padasjoelle, Uuteenkaupunkiin, Toijalaan ja Korpilahdelle.
Länsi-Karjalan kotiteollisuusyhdistyksen ensimmäiset neuvonta-asemat perustettiin Imatralle ja Lappeenrantaan 1940-luvun lopussa. Varsinaisena neuvonta-asemien kulta-aikana voidaan pitää 80-lukua, jolloin yhdistyksen alueella perustettiin kuusi uutta asemaa.
Muuta yhdistyksen historiasta
Yhdistyksen alkutaipaleeseen vaikutti voimakkaasti sota-aika. Kun vuonna 1940 suurin osa Viipurin läänin alueesta luovutettiin Neuvostoliitolle, vaihtui yhdistyksen keskuspaikaksi Lappeenranta ja koulu- ja neuvontatoimintaa järjestettiin siirtoväen keskuudessa eri puolilla Suomea. Suomalaisten vallatessa menetetyt alueet takaisin palasi yhdistys Viipuriin marraskuussa 1942. Toimintaa jatkettiin takaisin palanneen väestön keskuudessa heti kun vain löydettiin sopivat tilat opetus- ja kurssitoimintaa varten. Jo kesäkuussa 1944 oli kuitenkin edessä jälleen evakkoon lähtö. Seuraavana vuonna yhdistys muutti nimensä Länsi-Karjalan kotiteollisuusyhdistykseksi, vastaamaan paremmin uutta tilannetta.
Valkjärven ajokalut
Viipurin läänin kotiteollisuusyhdistyksen alueella sijaitseva Valkjärvi oli kuuluisa ajokaluistaan ja yhdistyksen toimesta tätä kotiteollisuuden haaraa haluttiinkin lähteä edistämään. Vuonna 1912 neuvoja J. Tattari tutustuikin Valkjärven ajokaluihin, joiden valmistus on ”yhdistyksen alueen ja ehkä koko Suomen suurin ja parhaan maineen saavuttanut kotiteollisuuden haara, niin olisi yhdistyksen ruvettava avustamaan kuvallista hintaluetteloa, (jota varten olisi toivo saada valtion avustusta).—Valkjärven ajokalujen valmistajien toivomuksista olisi toimitettava ja ehkä palkattavakin sinne kiertävä toppaustyönneuvoja, jonka ajasta y.m. olisi lähemmin sovittava paikkakuntalaisten kanssa.”
Johtokunnalta saatiin avustus toppaustyön neuvojan palkkaamiseksi Valkjärvelle sekä kuvallisen hintaluettelon laatimiseen. Tattari kierteli Valkjärven kotiteollisuuskylissä neuvotellen ajokalujen valmistajien kanssa toppaustyön neuvojan toiminnan järjestämisestä, kuvallisen selostuksen hankkimisesta ja paikkakunnan kotiteollisuuden harjoittajien yhteen liittymisestä. Viimeksi mainitun seurauksena Valkjärvelle perustettiin oma paikallinen Kotiteollisuusyhdistys. Myös kuvallinen hintaluettelo saatiin toteutettua, ja sitä painettiin 2 000 kpl.
Valkjärven Kotiteollisuusyhdistyksen toiminta ilmeisesti hiljeni nopeasti, Viipurin läänin Kotiteollisuusyhdistyksen 30-vuotistoimintaselostuksessa todetaan, että se oli jo 1916 todennäköisesti enää pelkkä nimi. Esimerkiksi vuoden 1913 paikallisyhdistyksen vuosikertomuksessa todetaan: ”Yhdistyksen toiminta on ollut laimean puoleista. Jäsenet eivät tahdo luopua heille vanhastaan peritystä itse johdosta sekä työ- ja myyntitavoistaan, ettei mitään järjestäytymistä ole aikaan saatu. Peläten ovat jäseniksi käyneet, joista suurin osa on nyt eronnut.”