Taito Satakunta

Nykytoiminta

perustettu 1920
 Satakunnan käsi- ja taideteollisuus ry
Sastamala
>> www.taitosatakunta.fi

Tilat

Taito Satakunnan kotipaikka sijaitsee Sastamalassa, (Marttilankatu 10, 38200 Sastamala).

>> Lue pdf: Marko Parkkila, Raumalainen tynnyrintekijä (Taito 3/2011)

>> Lue pdf: Tarmo Thorström, Raumalainen nyplääjä (Taito 3/2010)

Koulu- ja kurssitoiminta

Sinisävyisen räsymaton pintaa.
Kiikkalainen matto.

Taitokeskus Sastamala on järjestänyt käsityön taiteen perusopetusta vuodesta 1993 yhteistyössä Sastamalan opiston kanssa. Sastamalan lisäksi käsityön taiteen perusopetusta järjestää Noormarkun Taitokeskuksessa yhteistyössä Otsolan opiston kanssa. Opetus pohjautuu lakiin ja asetukseen taiteen perusopetuksesta sekä valtakunnallisiin opetussuunnitelman perusteisiin.

Yhdistyksen kurssitoiminnassa aiheet, materiaalit ja tekniikat myötäilevät vuodenaikoja ja trendejä. Kesäaikaan lapsille järjestetään kudontakursseja.

Neuvonta

Vielä 1990-luvulla yhdistyksellä oli 11 käsityökeskusta eri puolilla aluetta. Vuoteen 2012 mennessä määrä on laskenut kuuteen. Käsityökeskukset eli Taitokeskukset toimivat Huittisissa (Karpintie 24, 32700 Huittinen, neuvoja Liisa Asumaniemi), Noormarkussa (Makkarakoskentie 1 29600 Noormarkku, neuvoja Päivi Storberg), Kankaanpäässä (Jämintie 2 38700 Kankaanpää, neuvoja Anja Rosenberg), Porissa (Itäpuisto 13 28100 Pori, neuvojat Kaija-Leena Vastamäki ja Maarit Vesanen), Raumalla (Lensunkatu 4, 26100 Rauma, neuvojat Helena Kuivanen ja Marja Porkka) ja Sastamalassa (Asemakatu 1 38210 Sastamala, neuvojat Tiina Jalonen, Riitta Eeronheimo ja Terhi Naskali).

Taitokeskuksien järjestämät käsityökurssien aiheet, materiaalit ja tekniikat myötäilevät vuodenaikoja ja trendejä. Neuvojat ja neuvontapäällikkö suunnittelevat kurssit ja mallistot yhteistyössä hyödyntäen valtakunnallisia mallistoja. Kaikissa Taitokeskuksissa on mahdollista kutoa kangaspuilla. Kesäisin järjestetään kursseja lapsille.

Myymälä

Yhdistyksen Taito Shop –myymälä sijaitsee Porissa, osoitteessa Itäpuisto 13. Lahjatavaraliike Ihanien tavaroiden kauppa löytyy puolestaan Sastamalasta Herra Hakkaraisen talosta (Marttilankatu 10). Kädentaitajien valmistamien tuotteiden lisäksi liikkeessä on myynnissä Mauri Kunnaksen tuotantoon liittyviä tuotteita.

Projektit, hankkeet

Ihanien tavaroiden kauppa ja Herra Hakkaraisen talo

Ihanien tavaroiden kauppa avattiin Vammalassa 1996. Liike myy käsi- ja taideteollisuustuotteita ja sen ohessa toimii seudullinen matkailuneuvonta. Matkailun ja kaupungin kanssa tehtävän yhteistyön myötä yhdistykselle tarjoutui mahdollisuus olla mukana suunnittelemassa Mauri Kunnaksen tuotantoon perustuvaa Herra Hakkaraisen taloa. Talo avattiin 2003.

Herra Hakkaraisen talossa Sastamalassa vierailee huhti-toukokuussa noin 100 ryhmää ja 3500 lasta kevätretkillään päiväkodeista ja kouluista. Herra Hakkaraisen talo on Mauri Kunnaksen tuotantoon perustuva elämyksellinen näyttely. Taitokeskus Sastamalan järjestämissä Herra Hakkaraisen -pajoissa lapset voivat esimerkiksi valmistaa Heikki Hämähäkin huovasta, kaupungin fröökynän koristuksen tai linnanneidon sateenkaarisilkin.

Taito-kulttuuriteko myönnetään joka toinen vuosi tunnustuksena merkittävästä käsityö- ja taitokulttuuria edistävästä teosta tai toiminnasta. Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito kutsuu kulttuuriteon valitsijan. Käsi- ja taideteollisuuden edistämissäätiö myöntää kulttuuriteosta palkitulle yhdistykselle 1 000 euron stipendin.

Vuonna 2011 Taito Satakunnan Herra Hakkaraisen –pajat sai ensimmäisen Taito-kulttuuriteko tunnustuksen. 2011 Taito-kulttuuriteko valinnan teki johtava dekaani Helena Hyvönen Aalto-yliopiston Taideteollisesta korkeakoulusta ja hän perusteli valintansa seuraavasti:

”Herra Hakkaraisen pajat lähestyy Taito asiaa kulttuurisena tekona käsi- ja taideteollisuusalaa uudistavalla tavalla. Käsityö kohtaa tässä konseptissa uusia tekijöitä, jotka eivät lähtökohtaisesti ole hakeutuneet juuri tekemisen parin.  Lapsille suunnattu käsityötoiminta on jo sinällään ilahduttavaa ja kiitettävää. Käsityön yhdistäminen johonkin laajempaan teemaan ja sen yhdistäminen tunnetun lastenkirjailijan tarinoihin on suurenmoista, juuri sitä käsi- ja taideteollisuusalaa uudistavaa ja laajentavaa tekemistä.  Herra Hakkaraisen pajat on osa laajempaa kulttuurimatkailun kokonaisuutta, jossa käsityöllä on luonteva roolinsa. Vähäpätöistä ei myöskään ole pajojen ansaintamalli, yrittäjyysmentaliteetti, jollaisia malliesimerkkejä Suomi tarvitsee.”

Käsityöläisten kruunu

Taito Satakunta ojentaa vuosittain käsityöläisten kruunun tunnustuksena pitkäjänteisestä työstä ja hyvästä yhteistyöstä yhdistyksen kanssa. Tunnustukseen vaikuttaa lisäksi tuotteiden ja palveluiden hyvä laatu. Keraamikko Eija Pöyryn valmistamaa kruunua on ojennettu vuodesta 1998 lähtien ja ensimmäisenä sen sai Tiitu Leppänen.

Historia

Satakunnan kotiteollisuusyhdistys 1920
Satakunnan käsi- ja taideteollisuusyhdistys 1991
Taito Satakunta 2008

Perustaminen – Tyrvään veistokoulu takaisin!

Yhdistyksen aiemmat toimipisteet:

Ikaalisten neuvonta-asema vuosina 1961-1978
Parkanon neuvonta-asema vuosina 1975-1993
Punkalaitumen neuvonta-asema vuosina 1981-1999
Äetsän käsityökeskus vuosina 1976-1999, jonka jälkeen Kiikan kudonta-aseman toiminnasta vastasi Kiikan kyläseura
Siikaisten käsityökeskus vuosina 1984-2006
Ulvilan taitokeskus vuosina 1983-2009
Taitokeskus Säkylä, vuosina 1988-2010

Yhdistyksen nykyiset toimipisteet

Taitokeskus Huittinen, Karpintie 24 (1974-)
Taitokeskus Kankaanpää, Jämintie 2 (1975-)
Taitokeskus Noormarkku, Makkarakoskentie 1 (1977-)
Taitokeskus Pori, Itäpuisto 13 (2007-)
Taitokeskus Rauma, Lensunkatu 4 (1967-)
Taitokeskus Sastamala, Asemakatu 1 (1963-)

Satakunnan Kotiteollisuusyhdistyksen syntyyn liittyy olennaisesti Tyrvään veistokoulun kohtalo. Satakunnassa kotiteollisuusasioiden edistäminen oli pitkään Satakunnan Maanviljelysseuran tehtävänä. Seura oli perustanut kiertävät käsityökoulut naisille ja miehille 1898. Miesten käsityökoulu muutettiin pian 1903 paikalliseksi ja kiinteäksi. Se toimi aluksi vuokrahuoneissa Tyrvään Laukulan kylässä ja vuodesta 1906 lähtien maanviljelysseuran ostamassa maisteri Nuupalan huvilatalossa. Valtiolta oli saatu laina sillä ehdolla, että kiinnitys taloon on lainan vakuutena ja että taloa käytetään veiston opetuksessa. Vuonna 1920, kun rahanarvo oli laskenut ja velka käynyt pieneksi, Maanviljelysseura maksoi koulutalon valtionvelan lopun ja sai talon kokonaan hallintaansa. Kotiteollisuuskoulun toiminta lopetettiin ja tilalle perustettiin karjanhoitokoulu. Lopetetun kotiteollisuuskoulun tilalle seura alkoi järjestää kiertäviä veistokursseja.

Satakunnassa ei kotiteollisuusasioiden hoitoa haluttu jättää näin ”lkeelliselle tasolle”, ja hankalasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta johtaja Matti Pasonen ja opettaja Vihtori Pakula alkoivat harkita yhdistyksen perustamista. Kun asiaa oli saatu tarpeeksi valmisteltua, järjestettiin 22.8.1920 yhdistyksen perustamiskokous ja Satakunnan kotiteollisuusyhdistys perustettiin.

Ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat johtajaopettaja Vihtori Pakula (puheenjohtaja), Kiikan Mattokutomon johtaja Hilma Aaltonen (varapuheenjohtaja), tohtorinna Aino Meurman, kauppias Hugo Suvanto, opettaja K. Kallio ja neiti Elsa Nurminen.

Koulu- ja kurssitoiminta

Ensimmäisiä tehtäviä uudella yhdistyksellä oli saada lakkautettu Tyrvään veistokoulu jälleen toimintaan. Tyrvään Kotiteollisuuskoulu –nimisen koulun puutyöosasto sijoitettiin syksyllä 1920 Tyrvään Varilan kylän Uotin taloon, jossa se toimi 2 vuotta. Kouluun liitettiin seppäosasto, joka aloitti toimintansa syksyllä 1921 seppämestari Helkevaaran (Helinin) pajassa. Tavoitteena oli kuitenkin saada oma koulutalo, ja Tyrvään seurakunnalta saatiinkin edullisilla ehdoilla vuokrata tontti ja Tyrvään Säästöpankilta samalla tontilla olevat rakennukset saatiin myös edullisesti ostettua. Varat saatiin johtokunnan jäsenten takauksilla, ja mieskotiteollisuuskoulu voitiin siirtää uusiin tiloihin syksyllä 1922. Metalliosastoa ei varojen puutteesta johtuen pystytty rakentamaan, ja tämän osaston toiminta lopetettiin kokonaan 1924.

Satakunnan kotiteollisuusyhdistys otti hallintaansa myös Maanviljelysseuran hallinnassa olleet, jo pidemmän aikaa toimineet kaksi kiertävää naiskotiteollisuuskoulua.

”Kiertävien koulujen työ ei ole aina helppoa. Vallankin alkuaikoina, jolloin liikenneyhteydet olivat kovin puutteelliset, tuotti opettajille siirto- y.m. huolet paljon vaivaa. Nurkumatta ovat opettajat kuitenkin työtänsä tehneet maakunnan kaikilla kulmilla kudonta- ja ompelutyön opettamiseksi kotiemme naisille, joista monista on tullut ammattityöläisiä näille aloille ja toiset ovat käyneet hakemassa oppia kotiensa tarpeita tyydyttääkseen.

(Satakunnan kotiteollisuusyhdistys 25-vuotias: 30)

Kurssitoiminta oli aktiivista. Naisille järjestettiin ensimmäisten vuosikymmenten aikana kudontakursseja ja miehille puutyökursseja.

Neuvonta

>> Lue pdf: Taito Satakunta – 90 taidon vuotta

Yhdeksi yhdistyksen päätehtäväksi nähtiin alusta pitäen valistustehtävä: ”Yleisölle piti saada selväksi kotiteollisuuden merkitys maalaiskotiemme hyvinvoinnin edistäjänä”.

Uuden yhdistyksen neuvontatoiminnan käynnistämiseksi palkkasi yhdistys vakinaisen miesneuvojan 1921. Tämän tehtäviin kuului myös yhdistyksen sihteerinä toimiminen. Yhdistyksen ensimmäisenä sihteerineuvojana toimi Matti Pasonen 1.1.-20.5.1921. Vakinaisen naisneuvojan yhdistys palkkasi 1937. Vakinaisten neuvojien lisäksi yhdistyksessä on työskennellyt lukuisia tilapäisiä kurssiopettajia.

Kotiteollisuusyhdistyksen neuvontatyö käsitti ”yleensä kaikkien naisten ja miesten kotiteollisuusalojen edistämistä”. Kotiteollisuustyöntekijöistä ja –tuotteista koottiin tilastoja, järjesteltiin välitystoimintaa ja näyttelyjä sekä pidettiin kursseja.

Näyttelyt

”Kotiteollisuustyön laajamittaisen harrastuksen herättäminen”; yhdistys katsoi yhdeksi tärkeäksi tehtäväkseen myös kotiteollisuustuotteiden näytteille asettamisen. Se järjesti sekä itsenäisiä kotiteollisuusnäyttelyitä että näyttelyitä maanviljelysseuran järjestämien maatalousjuhlien yhteyteen. Näyttelytoiminta osoittautuikin yhdistykselle merkittäväksi toimintamuodoksi, sillä näin saatiin kotiteollisuudelle huomiota ja käsityötuotteille kysyntää.

Välitystoiminta

Kotiteollisuusolojen edistämiseksi toiminnan alkuvuosina koottiin tietoja kotiteollisuustyöntekijöistä eli käsityöläisistä ja markkinoille myytävistä kotiteollisuusvalmisteista. Toiminnan alkuaikoina yhdistys harjoitti pienimuotoista välitystoimintaa ja tilausten hankintaa tekijöille. Alueen kotiteollisuuden kehittämiseksi kaupallista toimintaa pyrittiin kuitenkin kehittämään.

Kiikkalainen matto

Pitkä pöytä täynnä värikkäitä kuteita.
Kuteiden sevottaminen.

Kiikkalainen matto on kotoisin Kiikan kunnasta, joka on osa nykyistä Sastamalaa. Kerrotaan että kiikkalaiseksi nimitettyjä räsymattoja alettiin valmistaa, kun maankuuluja karvalankamattoja valmistanut Aaltosen mattokutomo lopetti toimintansa Kiikassa. Taito Satakunnan taitokeskuskusten neuvojat ovat saaneet oppinsa taitavilta kiikkalaisilta kutojamestareilta ja sitten opettaneet sitä edelleen – nimen kera.

Kiikkalainen on alun perin sidokseltaan ripsimäistä palttinaa. Nykyään maton nimitys perustuu kuteiden järjestämiseen eli ”sevottamiseen”, vaikka matto kudottaisiinkin tavalliseen palttinaloimeen. Myös kudepätkien solmimiseen, säilyttämiseen kudontahetkeen asti ja kiertämiseen sukkulalle liittyy omat perinteiset rituaalinsa.

Kiikkalainen matto voi sisältää useita kymmeniä erilaisia ja erivärisiä kuteita. Matossa on itse asiassa raitoja, jotka on pakattu sevottamisen jälkeen sanomalehtikääröihin. Taitavat kutojat ”sevottavat” kuteet niin, että värit liukuvat vaaleasta tummaan ja tummasta vaaleaan. Jos värit liukuvat, nimitetään mattoa peilaavaksi. Jos ne taas muodostavat selkeitä rajoja, on kyseessä takaa-ajava.

Liittyvät tekniikat
Liittyvät taitajat