Keväthuuma
Ihminen on aina tarvinnut koreja ja kuljettimia ravintonsa keräämiseen, kuljettamiseen ja säilyttämiseen. Edelleen korissa säilytetään ja kuljetetaan sekä asioita että kannanottoja ympäristön puolesta. Luonnonmateriaalien kerääminen on hidasta työtä ja harvalla on omaa metsää, mistä raaka-aineita voisi ottaa. Pajun niin kuin muidenkaan luonnonmateriaalien kerääminen ei tapahdu kalenteria seuraamalla vaan luonnon rytmin mukaan. Kun mahla nousee on oikea – ohi kiitävä – hetki kerätä pajut kuorittavaksi tai kiskoa tuohi punottavaksi. Keski-Euroopasta levinnyt luonnonmateriaaleja ja ekologisuutta korostava trendi on lisännyt uudelleen suomalaistenkin materiaalien käyttöä, kasvatusta, keruutta ja välitystoimintaa.
Vuodenkierto: kevät
Aamulla, kun yöllä on satanut, menemme metsään, järven rantaan ja poimimme muistiin märän maan hajut. Risto Rasa / Metsän seinä on vain vihreä ovi 1974
Kevät ei tule tiettynä päivänä eikä kevään tulopäivää kerrota tv-uutisissa. Eri paikkakunnille se saapuu eri viikkoina, eri päivinä ja ihmiset lukevat luonnon merkkejä eri tavoin, eri lähteistä. Maanviljelijälle lämmön ja valon lisääntyminen, jäiden lähtö, kasvukauden alku, sadon valmistuminen, ja lumen tulo vaikuttavat siihen, milloin eri työvaiheet aloitetaan ja milloin niiden pitää olla valmiina. Kaupunkilaisen vuoden kierron rytmittävät koulujen lomat.
Onko sinulle kevään merkki: räystäistä tippuva vesi, tulvavesi pelloilla, auringonpaiste likaisissa ikkunoissa, vasta valmistunut käsinkudottu kangas vai pajunkissat pääsiäisen tienoilla? Jonain yönä jäät kuitenkin katoavat: sohvapöytä täyttyy puutarhalehdistä ja tuuli lennättelee puutarhassa jo kertaalleen lakaistuja lehtiä. Multa tuoksuu kutsuvasti.
Kesäloma
Kesäloma ei ole vain kuukausi kalenterissa, se on uusi elämä – ainakin niin toivomme joka vuosi. Luonnosta ja käsillä tekemisestä nautitaan kesämökin laiturilla. Rantaan ajautunut puunkappale innoittaa veistelyyn ja aikakausilehdet tarjoavat innokkaasti malleja kesäkäsitöihin. Saunan lämmittäjä hakkaa puut, tekee vihdan, vuolee makkarakepit. Rantasaunan tuoksu, leppeä tuuli, peilityyni järvi, lokin kirkuna, hyttysen ininä juuri ennen nukahtamista, nuotion savu silmissä, palanut nahka olkapäissä – osa luontokokemuksiamme, joita siirrämme albumeihin. Mieleen painetaan myös niittykukkien väri ja muoto, jotka myöhemmin painetaan tai kirjotaan kankaalle.
Vuodenkierto: kesä
Puut sirisevät. Istun tässä ja kuuntelen, mitä maisema puhuu puuta, heinää. Risto Rasa/ Kulkurivarpunen 1973
Kesäisin palataan lapsuuden maisemiin tai mökille, huomataan maiseman muuttuneen puiden kasvaneen tai kaadetun. Jokainen vaalii omaa mielimaisemaansa – tai mielenmaisemaa. Valoisan kesäyön toiminta ja tuoksut halutaan tallettaa. Juhannus ollaan ehdottomasti luonnonhelmassa, jos sitten ei olla hääjuhlassa.
Syyskiireet
Syksyllä on kiire korjata kesänsato. Palaamme aikaan, jossa kello mittaa kiireen – koulut, työt ja erilaiset harrastukset alkavat. Harrastuskauden aloittaa kasvivärjäyskurssi. Kesän aikana kerätyistä kasveista, sienistä ja kävyistä keitetään värjäysliemi villalangoille: keltaista, vihreää, ruskeaa… Itse kerätyissä materiaaleissa tuoksut, tunnut ja koetut kesän elämykset ovat voimakkaasti läsnä. Luonnosta otamme myös värien nimitykset, vaikka koemmekin ne eri tavoin: taivaan sininen, sammaleen vihreä, oljen keltainen…Pimenevien iltojen myötä katselemme kotiamme kulloistenkin sisustustrendien valossa: kesällä kerätyistä luontokokemuksista ovat muodikkaimmat ja saavat näkyä – muut piilotamme kaappeihin ja autotalliin.
Vuodenkierto: syksy
Vuoden kierrossa toistensa kaltaisina syksyn viimeiset ja kevään ensimmäiset: auringonkeltaisina. Risto Rasa/Taivasalla 1987
Kesä on huomaamatta ohi, uintivedet jäähtyvät. Vene käännetään nurin, mökki laitetaan talvikuntoon. Syksyn kuulas valo kirkastaa luonnon ennestäänkin hehkuvia värejä. Kolea syyssade ajaa sisälle, järjestelemään kuivakukkasatoa. Räntäsateisella syyslomalla tai pyhäinmiestenpäivänä näytetään sukulaisille aurinkoisia kesälomakuvia.
Talven valo
Viime vuosisadan vaihteessa erilaiset luonnonaiheet, männynoksat, kävyt, karhut, oravat, ketut olivat suosittuja koristeaiheita rakennuksissa ja taidekäsitöissä. Koristeaiheiden lisäksi metsästä haettiin myös materiaali. Talvisessa metsässä liikkuessa metsästettiin ja tarkkailtiin puiden muotoja. Etsittiin suoraa oksatonta puuta suksipuuksi, luonnonväärää kelkkojen ja rekien jalaksiksi. Jatkamalla luonnon aloittamaa muotoilua esineistä saatiin lujia ja kestäviä ilman liitoksia. Eläimistä saatiin lämmittäviä turkisvaatteita ja nahkoja jalkineiksi. Lumessa liikkuminen edellyttää edelleen suksia, lumikenkiä, kelkkoja ja lämpimiä kenkiä ja vaatteita, joita kuvioidaan luontoaihein – kettutytöt lämmittelevät revontulilla.
Vuodenkierto: talvi
Lumipuista kauneimmat ovat omenapuut. Sateista hiljaisin on lumisade. Luistavin, loistavin ura on latu. Huudoista turhin huudetaan hankien takaa. Risto Rasa/Taivasalla 1987
Talvi antaa odottaa itseään. Joulu tulee aina kalenterin mukaan, on kiire ostaa tai valmistaa käsintehty joulu. Pohjoisempana lumi yksinkertaistaa maiseman, jonka vähäinen valo vielä vahvistaa. Pakkanen paukkuu pihan puissa ja kangaspuissa. Aamuisin jäniksen valkokirjontaa omenapuun ympärillä. Toivottavasti lumi lentää suksien alla talvilomalla.
