Kansainvälisyys

Matkustaminen oli vielä sata vuotta sitten harvojen etuoikeus. Tätä mahdollisuuttaan Lauri Kuoppamäki, innokas kotiteollisuusmies, halusi käyttää myös Suomen kotiteollisuuden hyväksi. Venäläistä kotiteollisuutta hän piti erityisen korkeatasoisena, koska siellä teollisuus ei vielä ollut syönyt käsityön asemaa. Stipendin turvin hän tekikin laajan venäjänmatkan, jolta toi mukanaan mittavan kokoelman venäläisiä kotiteollisuustuotteita malliksi suomalaisille käsityöläisille. Näin laajemmat piirit saivat mahdollisuuden ”kaukomatkailuun” museon ulkomaisella osastolla. 

Vaikutteet ovat aina liikkuneet rajojen yli, naapurilta naapurille. Osto- ja tuontitavaraa ihailtiin varakkuuden merkkinä, uutuuksia omaksuttiin ja matkittiin nopeasti. Tässä mielessä vuosisadanvaihteen kansallishenkisen sivistyneistön ihannoimaa ”alkuperäistä” ja koskematonta kansankulttuuria ei koskaan ole ollut. Vaikutteiden suunnasta ja mitasta on selkein osoitus kansankulttuurimme jakautuminen itäiseen ja läntiseen piiriin. Etelässä meriyhteydet Viroon vaikuttivat rannikolla ja saaristossa. Naapurikansojen töissä on samaan aikaan tuttua ja vierasta. Toisaalta samat tekniikat ja kuviomallit toistuvat kaukana toisistaan ilman historiallista yhteyttäkin.

Saamelaisilla on taito sopeutua ja sulattaa uutta osaksi omaa, vahvaa identiteettiä. Vuotuinen liikkuvuus ja kolmenkin kuninkaan verottajan liikkuminen saamelaisten mailla levitti vaikutteita molemmin puolin, ja kauppasuhteet naapurikansoihin ovat aina olleet vilkkaat. Saamenkäsityön ydin on olla sopusuhtaista, tarkoituksenmukaista ja käyttöönsä sopivaa. Materiaalit tulevat yleensä luonnosta, kuviot ja mallit ovat osoittaneet suvun ja kotipaikan. Nykyään käsityö tarjoaa lisäansioita, mutta sillä on myös suuri identiteettimerkitys. Aidon saamenkäsityön tunnistaa 1975 perustetun Sámi Duodji ry:n myöntämästä ”Sámi Duodji” -merkistä. Saamenkäsityöntekijät luovat uutta perinteeseen pohjautuen.

Nykyään yhä useammalla on mahdollisuus matkustaa. Lähes jokainen kantaa vaikutteita niin matkalaukussaan Kanarialta kuin repussaan hiihtokeskuksesta. Enää ei virikkeitä kuitenkaan tarvitse lähteä hakemaan merten takaa: maailma suorastaan vyöryy koteihimme. Tyylit ja perinteet sekoittuvat ja syntyvät uudelleen, muodit vaihtuvat käsitöissäkin. Meidän kulutustottumuksemme ja makumme muutokset vaikuttavat yhä laajakantoisemmin myös muiden ihmisten elämään ja käsityön tekemiseen, niin suomalaisen yrittäjän kuin pakistanilaisen matto-orjan. Haluamme uutta, erilaista, halvalla, paljon ja nopeasti. Aina ei ehdi sulatella: tarvitsenko tätä todella?

Käsityömme kansainvälistyy myös uusien seinänaapurien myötä. Käsistään kätevälle voi olla helpompaa sopeutua uuteen kotimaahan. Belgialainen, pääasiassa itseoppinut keraamikko Sies van Renterghem muutti Suomeen 4,5 vuotta sitten suomalaisen vaimonsa mukana. Suomessa hän ryhtyi ammattikeraamikoksi, mutta jätti kokopäiväisen keramiikanteon saatuaan vakituisen työpaikan. Nyt keramiikkaa syntyy omaksi iloksi ja lahjaksi tutuille. Myös venäläinen luutaiteilija Sveta Peura muutti Suomeen rakkauden takia. Töissään mm. mammutinluuta käyttävän taiturin suunnitelmissa on tehdä luutöitä ammatikseen Suomessakin, kunhan kieli alkaa sujua paremmin. Taito on kevyt kantamus!

Suomalainen muotoilu on pitkään ollut maailmalla tunnettua. Myös käsityön tekijöiden kynnys lähteä ulkomaille saamaan ammatillista oppia ja vaikutteita on madaltunut. Nuoren tekijäpolven huiput ovat usein saaneet osan koulutuksestaan ulkomailla. Käsityön, muotoilun ja taiteen rajat hämärtyvät tekniikoiden, materiaalien ja vaikutteiden ennakkoluulottomassa yhdistelyssä. Suomalaisesta käsityöstä löytyy kansainvälistä tasoa, ja sitä viedään  näyttelyihin ja myyntiin eri puolille maailmaa. Nuoren polven maailmankansalaisilla on kuitenkin juuret tukevasti suomalaisuudessa.