NAISTEN KÄSITYÖT
Romaninaiset ovat eläneet käsityöllään. Aikaisemmin käsitöiden, erityisesti pitsin myynnillä oli suuri osuus toimeentulosta ja pitsin virkkaamista pidetäänkin suomalaisen romaaniväestön leimallisimpana käsityönä. Käytössä ovat vuosikymmeniä samoina säilyneet mallit. Ne ovat alun perin kotoisin mallikirjoista ja kulkevat naiselta naiselle kopioimalla. Hevosaiheiset pitsit ovat romanien omia malleja. Pitsityöt oli helppo kuljettaa matkassa pienen kokonsa takia. Pitsit tehdään nykyisin virkkaamalla, mutta ennen valmistettiin myös neulottuja pitsejä. Pitsin neulomista pidetäänkin vanhana romanitapana ja se oli yleistä Karjalassa ja Itä-Suomessa. Pitsejä saatettiin käyttää rahan sijasta myös maksuvälineenä. Tavallisimmin näin hankittiin maalaistalosta ruokatarvikkeita.
Myytäväksi virkatut pitsit olivat tavallisesti vaatimattomampia kuin omaan käyttöön tehdyt ja poikkesivat näistä malliltaankin.Myyntiin virkattiin liinavaatteiden pitsejä, asettiliinoja, pieniä pöytäliinoja sekä hyllynreunuspitsejä. Tilaustöinä tehtiin mm. sängynpeittoja. Omaan käyttöön tehdyt liinavaatteiden pitsit ovat huomattavasti leveämpiä ja näyttävämpiä.
Pitsiä käytetään päällyslakanoissa, ns. suunaluslakanoissa, joita romanit käyttävät tyynyliinojen sijasta, sekä kasvopyyhkeissä. Pitsi on liinavaatteessa koristeellisuutensa lisäksi myös viesti käyttötarkoituksesta. Jos esimerkiksi pyyheliina on koristeltu pitsein, tiedetään sen olevan kasvo- eli ”silmipyyhe”.
Tavallisesti käytetään sekä väli- että reunapitsiä, ns. ääripitsiä. Suosituimpia liinavaatteiden pitsimalleja ovat erilaiset hevosaiheet, esimerkiksi hevosenpää ja hevosenkenkä, ”kointähti”, ”lumihiutale”, ”apilanlehti”, ”sydänpitsi”, ”rusettipitsi” sekä ”lintupitsi”. Käsityötaidon mestarinnäytteenä pidetään ns. tuplapitsiä, jota kestävyytensä vuoksi käytetään myös röijyjen kauluksissa. Perittyjä malleja yhdistellään käsityölehdistä saatuihin ja niistä tehdään muunnelmia. Pitsit ovat huomattavan leveitä, välipitsit 15-20cm, reunapitsit 20-25 cm, leveimmät peräti 40 cm.
Pitsien lisäksi naiset valmistivat ja myivät vuosisadan alkupuolella erilaisia nauhoja. Ne hävisivät kauppatavaran joukosta 1940-luvulla. 1950- ja 1960-luvuilla toimeentuloa hankittiin merkkauspohjia (kirjailupohjia) sekä paperikukkia valmistamalla ja myymällä.
MIESTEN KÄSITYÖT
Suomen romanit eivät ole arvostaneet käsityötä miehen elinkeinona. Miehelle on ollut kunniaksi elättää itsensä perheensä hevoskaupalla. Miehet ovatkin valmistaneet käsitöitä pääasiassa omiksi tarpeikseen ja kaikki työt ovat liittyneet hevosiin, lähinnä hevosen valjaisiin. Miehet ovat valmistaneet setolkkia, riimuja, päitsiä, ohjaksija ja siloja. Karjalan romanit, jotka olivat saaneet vaikutteitä Venäjältä, harjoittivat hevoskaupan lisäksi käsityöammatteja. He toimivat kiertävinä tinureina ja pläkkäreinä, läkkiseppinä. Heiltä metallitöiden taito levisi sotien jälkeen muidenkin keskuuteen. Vain pieni osa perheen huoltajista on kuitenkin turvautunut sepäntöihin. Hevoskauppa on ollut tärkein ja arvostetuin ammatti.