HISTORIA
Romanit saapuivat Eurooppaan 1300-luvulla. Kielitutkimusten perusteella oletetaan, että romanit ovat lähtöisin Luoteis-Intiasta, nykyisen Pakistanin ja Intian pohjoisilta rajaseuduilta. He poikkesivat tapakulttuuriltaan ja kieleltään Euroopan muusta väestöstä. Sääty-yhteiskunnassa romanit jäivät yhteiskuntaluokkien ulkopuolelle ja heihin alettiin suhtautua torjuvasti. Romaneita karkotettiin maasta toiseen, heitä vainottiin ja heiltä riistettiin ihmisoikeudet. Vuosisatojen ajan eri maiden lainsäädännöt eivät tunnustaneet romaniväestön oikeuksia. Lainsäädännöillä pyrittiin monessa maassa tuhoamaan romanit.
Suomeen romanit tulivat Ruotsin kautta 1500-luvulla. Ensimmäiset merkinnät romaneista Suomen alueella on Kastelholman linnan arkistoista, joiden mukaan romaneilta takavarikoitiin kahdeksan työhevosta v. 1559. Ruotsi-Suomessa suhtautuminen romaneihin oli kielteistä ja heidät julistettiin lainsuojattomiksi. Romaneilta evättiin kirkolliset toimitukset. Lapsia ei kastettu, pareja ei vihitty avioliittoon eikä vainajia saanut haudata siunattuun maahan. Jopa sairaanhoito kiellettiin.
Vuonna 1637 tuli voimaan ns. hirttolaki (voimassa vuoteen 1740 saakka), joka antoi luvan tappaa maassa tavatut romanit.
Julmuuksista huolimatta romanien määrä Suomessa kasvoi jatkuvasti. Maa tarjosi hyvät levittäytymismahdollisuudet harvan asutuksensa ja suojaavien metsiensä ansioista.
Romanit on eri aikakausina pyritty sulauttamaan valtaväestöön. Suomen itsenäistymisen myötä vanhat romaneja koskevat lait kumoutuivat ja ensimmäisen perustuslain myötä romanit saivat kansalaisoikeudet vuonna 1919.
1960-luvun lopulla heräsi keskustelu romanien asemasta. Vuoden 1995 perustuslaki uudistuksessa vahvistettiin romanien asema Suomen kansallisena vähemmistönä ja määriteltiin heidän oikeutensa oman kielen ja kulttuurin kehittämiseen.
TÄNÄÄN
Romanien olemassaoloa ja elämänmuotoa voidaan pitää monessakin merkityksessä todellisena kulttuurimuistomerkkinä. Se kertoo hämmästyttävästä sitkeydestä ja taidosta pitää kiinni oman heimon syvimmistä arvoista ja kulttuurista. Kun valtakulttuuri on erittäin pitkälle esine- ja instituutio kulttuuria, romanikulttuuri on ennen kaikkea tapa- ja ihmissuhdekulttuuria. Romanien omaleimainen elämäntapa on tapa olla olemassa ja säilyttää oma kulttuurinsa.
Romanit ovat vuosisatoja säilyttäneet oman kielensä ja kulttuurinsa, mutta jokainen aika on asettanut sille omat haasteensa. Romanien osallistuminen Suomen sotiin vuosina 1939-1945 on vaikuttanut voimakkaasti romanien kansalliseen identifioitumiseen. Suomen romanit ovat sekä suomalaisia että romaneja ja he ovat aktiivisesti mukana rakentamassa suomalaista yhteiskuntaa. Nykyään Suomen romaneilla on täydet kansalaisoikeudet ja –velvollisuudet. Suurin osa romaneista asuu kaupungeissa ja heillä on pysyvä asunto. Kiertolaiselämä on historiaa.
Romanien koulutustaso on edelleen heikompi kuin pääväestöllä ja romanit ovat usein heikommassa sosiaalisessa ja taloudellisessa asemassa kuin muut suomalaiset. Perinteisiin ammatteihin oppiminen tapahtui mestari- kisälliperiaatteella, jolloin taidot siirtyivät isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle.
Teollistumisen myötä tapahtunut suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutos vähensi huomattavasti romanien perinteisiä maatalouteen liittyviä ammatteja. Koulutuksella ei ollut samanlaista merkitystä kuin pääväestön keskuudessa on pitkään ollut.
Viime vuosikymmeninä romanien asema on parantunut samalla kun suomalainen yhteiskunta on muuttunut monikulttuurisemmaksi ja avoimemmaksi. Pääväestö on oppinut paremmin ymmärtämään omia perinteisiä vähemmistöjään ja erilaisia kulttuureja ehkä senkin vuoksi, että maahan on tullut paljon maahanmuuttajia eri puolilta maailmaa. Romanit ovat myös itse aktiivisesti tulleet mukaan toimimaan ja ajamaan oman väestön asioita. Romanien halu erottautua ja suojella omaa perinnettään ei ole ristiriidassa suomalaisen yhteiskunnan arvojen ja voimassa olevan lainsäädännön kanssa.
Suomen romaneja on noin 10 000, joista Ruotsissa asuu noin 2000- 3000. Suurin osa romaneista kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon ja osa ns. vapaisiin suuntiin, joita ovat mm. Helluntaiherätys, Baptistit ja Vapaakirkko.