Käsityössä elämän tuntu (2001)

Rahasta ja rakkaudesta

Mitä käsityö on: taitoa, tietoa, työtä, taidetta

Alkuvoimaa

Rauta symboloi kovuutta – silti sen tuli sulattaa, ruoste murentaa. Sepäntyö tulen ja raudan kesyttäjänä on fyysistä työtä. Seppä Ilmarinen, ilman takoja on yhä myyttinen hahmo. Nykyajankin seppä takoo tyhjää, vangitessaan tyhjää tilaa, pitsimäisissä porteissa ja hautaristeissä, jotka toimivat sulkuina maailmojen välillä. Hyvän sepän taito syntyy rutiinista, saman työvaiheen toistosta yhä uudelleen ja uudelleen. Silmän ja käden tulee toimia yhdessä. Yhteen on taottu myös kolmen sepät taidot vantaalaisessa Rauta-aika taontapajassa: yksi taitaa työkalujen teon, toinen perinteisen koristetaonnan, kolmas etsii raudan uutta ilmettä. Takominen jatkuu – rauta hehkuu alasimilla vasaran tai konevasaran alla.

Kuva liittyy 1990-luvun käsityön tallennusprojektiin. Kuvassa ovat seppämestari Jarmo Anttila (vas.), seppä Rauno Lehtonen ja seppämestari Jouko Nieminen (oik.) Taontapaja Rauta-ajan pihalla.´ Kuva: Suomen käsityön museo / Riitta Chan 1995, K0732/0002
Kuva liittyy 1990-luvun käsityön tallennusprojektiin. Kuvassa ovat seppämestari Jarmo Anttila (vas.), seppä Rauno Lehtonen ja seppämestari Jouko Nieminen (oik.) Taontapaja Rauta-ajan pihalla. Kuva: Suomen käsityön museo / Riitta Chan 1995, K0732/0002
Lähikuva Suomen käsityön museon perusnäyttelyn A4-vitriinistä, Alkuvoimaa. Kuvassa pajapihdit, joiden otteessa televisio. Televisio musta ja kuvaruutu sininen oikealla puolella pihtien taustalla tummapunainen seinä. Kuva: Suomen käsityön museo / Ismo Hannula 2000, K0871/0022
Lähikuva Suomen käsityön museon perusnäyttelyn A4-vitriinistä, Alkuvoimaa. Kuvassa pajapihdit, joiden otteessa televisio. Kuva: Suomen käsityön museo / Ismo Hannula 2000, K0871/0022

Ihmisen mukaan

Koulutetut ammattilaiset Jyväskylän Proteesisäätiöstä valmistavat apuvälineitä yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden mukaan – ihmisen mukaan. Teknologian kehittyminen – alan johtavien kansainvälisten valmistajien materiaalit ja komponentit sekä valmistustekniikka – auttavat ottamaan yhä paremmin yksilöt huomioon apuvälineitä, proteeseja ja erilaisia tukia valmistettaessa. Ihmisen AkorjaustyössäA- luonnon työn jäljittelyssä, teknologian rinnalla tarvitaan edelleen käsistään taitavia ammattilaisia työstämään erilaisia materiaaleja: muovia, silikonia, metallia, puuta, lasikuitua, tekstiiliä, nahkaa ja kumia… Päämääränä on tehdä apuvälineistä ja proteeseista luonnollisen näköisiä, toimivia ja istuvia.

Kuva vanhasta jalkaproteesista. Kuva: Suomen käsityön museo / Ismo Hannula.
Kuva vanhasta jalkaproteesista. Kuva: Suomen käsityön museo / Ismo Hannula.

Uniikista sarjaksi

Valo ja varjo leikkivät käsintehdyssä paperissa, joka kätkee vesileiman. Kuopiolainen taidekäsityöläinen Sirpa Kivilompolo käyttää ikivanhaa paperinvalmistustekniikkaa modernilla tavalla Paperivalo-yrityksessään. Kevyet, valoisat paperityöt syntyvät puuvillasta ja suomalaisesta luonnosta kerätyistä kuiduista joko suuriksi kolmiulotteisiksi tilateoksiksi tai sanomaltaan moniulotteisiksi korteiksi. Paperivalon päätuotteita ovat vesileimalla kuvioidut ja oivaltavilla nimillä varustetut korttisarjat. Uusinta tuotantoa ovat valaisimet, joissa valoa rytmittävät paperipinnat ja läpikuultavat viivat.

Lähikuva paperitaiteilija Sirpa Kivilompolon paperitaideteoksessta, "Meitä oli kahdeksan". Teos on esillä Suomen käsityön museon perusnäyttelyn A6-vitriinin Uniikista sarjaksi-vitriinissä. Teos koostuu kahdeksasta x-muotoisesta kuperasta paperikuidusta valmistetusta päällekkäin liitetystä osasta. Teoksen kokonaispituus on noin. 161x 26 cm. Kuvassa näkyy teoksen osista keskellä yksi kokonainen ja kahdesta x-mallisesta osasta puolet sekä ylä- että alapuolella. Myös teoksen koostumus paperimassasta ja erilaisista kuiduista tulee esille kuvassa. Teoksen materiaalina on paperi ja kasvikuidut:kozo, pellava, koiranputki, saniainen, kaura, haapa ja paju. Kuva: Suomen käsityön museo / Ismo Hannula 2000, K0871/0027
Lähikuva paperitaiteilija Sirpa Kivilompolon paperitaideteoksessta, ”Meitä oli kahdeksan”. Teos koostuu kahdeksasta x-muotoisesta kuperasta paperikuidusta valmistetusta päällekkäin liitetystä osasta. Teoksen materiaalina on paperi ja kasvikuidut: kozo, pellava, koiranputki, saniainen, kaura, haapa ja paju. Kuva: Suomen käsityön museo / Ismo Hannula 2000, K0871/0027
Kuvassa on neljä paperitaiteilija Sirpa Kivilompolon käsintehdystä paperista valmistamaa korttia. Kortit ovat kaksiosaisia ja niissä kaikissa on erilaiset läpikuultavat kukkakuviot. Kuva: Pentti Vänskä.
Kuvassa on neljä paperitaiteilija Sirpa Kivilompolon käsintehdystä paperista valmistamaa korttia. Kortit ovat kaksiosaisia ja niissä kaikissa on erilaiset läpikuultavat kukkakuviot. Kuva: Pentti Vänskä.

Värien välittäjä

Uniikkiryijyn valmistaminen alkaa taiteilijan ja kutojan tapaamisella, jossa läpikäydään luonnos perinpohjin. ”Jokainen luonnoksen pohjalta kudottava ryijy on uusi haaste”, pohtii Suomen Käsityön Ystävien taidekutoja Anneli Marjoniemi. Jo vuodesta 1961 kutojana toimineella Marjoniemellä on vahva näkemys taiteilijan ja kutojan välisestä yhteistyöstä. ”Tärkeintä on päästä yhteisymmärrykseen taiteilijan värimaailmasta. Me jokainen näemme värit omalla tavallamme. Minä haluan välittää värit katsojalle niinkuin taitelija ne näkee, ei niinkuin itse haluan”.  Kymmenien taiteilijoiden luonnoksista on  syntynyt ryijyjä Annelin käsien kautta. On ollut antoisia, mielenkiintoisia ja vaikeita työskentelyprosesseja.  ”Olin kutonut jo 502 ryijyä vuonna 1992, kun yht´äkkiä tiesin että nyt haluan kutoa itselleni ryijyn – se oli Sirkka Könösen Satupurjeet. Tuo ryijy on yhä minulle mieluisa”. Nyt osa-aikaeläkkeellä ollessaan Marjoniemi pohtii, kuinka välittää oma tieto ja taito tuleville sukupolville.

Kuvassa on Suomen Käsityön Ystävien taidekutoja Anneli Marjoniemi kutomassa ruskean, harmaan ja beigen sävyjä yhdistelevää ryijyä. Kuva: Sanna Liimatainen
Kuvassa on Suomen Käsityön Ystävien taidekutoja Anneli Marjoniemi kutomassa ruskean, harmaan ja beigen sävyjä yhdistelevää ryijyä. Kuva: Sanna Liimatainen
Kuvassa on etualalla sinisen ja violetin sävyisiä lankarullia pystyssä. Taka-alalla on samanlaisia punaisen ja keltaisen sävyisiä lankarullia. Kuva: Sanna Liimatainen
Lankarullia. Kuva: Sanna Liimatainen

Illuusion luoja

Teatterissakävijä näkee kuningas Arthurin haarniskassaan. Teatteripuvustajalle näky merkitsee tuntien työtä, jossa yhdistyvät taito ja luovuus. Vaikka pukujen on istuttava täsmälleen ja saumojen kestettävä lukuisat nopeat pukemiset ja riisumiset, ei mielikuvituksella ole rajoja, kun halpa on saatava katsojan silmään näyttämään kalliilta, uusi vanhalta. Rengaspaita voi syntyä vaikka paperinarusta neulomalla. Tärkeintä on illuusio: käsityön keinoin on tavoitettava niin epookin tunnelma kuin sadun henki. Tekniikat ja materiaalit on keksittävä aina uudelleen. Lopputulos on monen osaajan yhteistyötä. Tällaista työtä ei voi rationalisoida tai koneistaa. Esirippu nousee: elämys voi alkaa.

Osakuva Suomen käsityön museon perusnäyttelyn A8-vitriinin Illuusion luoja vitriinistä. Vitriinissä on esillä Jyväskylän kaupunginteatterissa esitetystä Camelot-musikaalista kuningas Arthurin rooliasu, joka on valmistettu sekä kaupunginteatterin puvustamossa että Keski-Suomen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Kuva: Suomen käsityön museo / Ismo Hannula 2000, K0871/0031
Osakuva Suomen käsityön museon perusnäyttelyn A8-vitriinin Illuusion luoja vitriinistä. Vitriinissä on esillä Jyväskylän kaupunginteatterissa esitetystä Camelot-musikaalista kuningas Arthurin rooliasu, joka on valmistettu sekä kaupunginteatterin puvustamossa että Keski-Suomen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Kuva: Suomen käsityön museo / Ismo Hannula 2000, K0871/0031

Liittyvät tekniikat
Liittyvät taitajat
Liittyvät näyttelyt tai julkaisut