Alkuvoimaa
Rauta symboloi kovuutta – silti sen tuli sulattaa, ruoste murentaa. Sepäntyö tulen ja raudan kesyttäjänä on fyysistä työtä. Seppä Ilmarinen, ilman takoja on yhä myyttinen hahmo. Nykyajankin seppä takoo tyhjää, vangitessaan tyhjää tilaa, pitsimäisissä porteissa ja hautaristeissä, jotka toimivat sulkuina maailmojen välillä. Hyvän sepän taito syntyy rutiinista, saman työvaiheen toistosta yhä uudelleen ja uudelleen. Silmän ja käden tulee toimia yhdessä. Yhteen on taottu myös kolmen sepät taidot vantaalaisessa Rauta-aika taontapajassa: yksi taitaa työkalujen teon, toinen perinteisen koristetaonnan, kolmas etsii raudan uutta ilmettä. Takominen jatkuu – rauta hehkuu alasimilla vasaran tai konevasaran alla.
Ihmisen mukaan
Koulutetut ammattilaiset Jyväskylän Proteesisäätiöstä valmistavat apuvälineitä yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden mukaan – ihmisen mukaan. Teknologian kehittyminen – alan johtavien kansainvälisten valmistajien materiaalit ja komponentit sekä valmistustekniikka – auttavat ottamaan yhä paremmin yksilöt huomioon apuvälineitä, proteeseja ja erilaisia tukia valmistettaessa. Ihmisen AkorjaustyössäA- luonnon työn jäljittelyssä, teknologian rinnalla tarvitaan edelleen käsistään taitavia ammattilaisia työstämään erilaisia materiaaleja: muovia, silikonia, metallia, puuta, lasikuitua, tekstiiliä, nahkaa ja kumia… Päämääränä on tehdä apuvälineistä ja proteeseista luonnollisen näköisiä, toimivia ja istuvia.
Uniikista sarjaksi
Valo ja varjo leikkivät käsintehdyssä paperissa, joka kätkee vesileiman. Kuopiolainen taidekäsityöläinen Sirpa Kivilompolo käyttää ikivanhaa paperinvalmistustekniikkaa modernilla tavalla Paperivalo-yrityksessään. Kevyet, valoisat paperityöt syntyvät puuvillasta ja suomalaisesta luonnosta kerätyistä kuiduista joko suuriksi kolmiulotteisiksi tilateoksiksi tai sanomaltaan moniulotteisiksi korteiksi. Paperivalon päätuotteita ovat vesileimalla kuvioidut ja oivaltavilla nimillä varustetut korttisarjat. Uusinta tuotantoa ovat valaisimet, joissa valoa rytmittävät paperipinnat ja läpikuultavat viivat.
Värien välittäjä
Uniikkiryijyn valmistaminen alkaa taiteilijan ja kutojan tapaamisella, jossa läpikäydään luonnos perinpohjin. ”Jokainen luonnoksen pohjalta kudottava ryijy on uusi haaste”, pohtii Suomen Käsityön Ystävien taidekutoja Anneli Marjoniemi. Jo vuodesta 1961 kutojana toimineella Marjoniemellä on vahva näkemys taiteilijan ja kutojan välisestä yhteistyöstä. ”Tärkeintä on päästä yhteisymmärrykseen taiteilijan värimaailmasta. Me jokainen näemme värit omalla tavallamme. Minä haluan välittää värit katsojalle niinkuin taitelija ne näkee, ei niinkuin itse haluan”. Kymmenien taiteilijoiden luonnoksista on syntynyt ryijyjä Annelin käsien kautta. On ollut antoisia, mielenkiintoisia ja vaikeita työskentelyprosesseja. ”Olin kutonut jo 502 ryijyä vuonna 1992, kun yht´äkkiä tiesin että nyt haluan kutoa itselleni ryijyn – se oli Sirkka Könösen Satupurjeet. Tuo ryijy on yhä minulle mieluisa”. Nyt osa-aikaeläkkeellä ollessaan Marjoniemi pohtii, kuinka välittää oma tieto ja taito tuleville sukupolville.
Illuusion luoja
Teatterissakävijä näkee kuningas Arthurin haarniskassaan. Teatteripuvustajalle näky merkitsee tuntien työtä, jossa yhdistyvät taito ja luovuus. Vaikka pukujen on istuttava täsmälleen ja saumojen kestettävä lukuisat nopeat pukemiset ja riisumiset, ei mielikuvituksella ole rajoja, kun halpa on saatava katsojan silmään näyttämään kalliilta, uusi vanhalta. Rengaspaita voi syntyä vaikka paperinarusta neulomalla. Tärkeintä on illuusio: käsityön keinoin on tavoitettava niin epookin tunnelma kuin sadun henki. Tekniikat ja materiaalit on keksittävä aina uudelleen. Lopputulos on monen osaajan yhteistyötä. Tällaista työtä ei voi rationalisoida tai koneistaa. Esirippu nousee: elämys voi alkaa.