Käsi- ja taideteollisuusyhdistysten perustaminen
Kotiteollisuuden edistäminen kuului 1800-1900–lukujen vaihteessa maanviljelyksen neuvontajärjestöinä toimivien maanviljelysseurojen tehtäviin. Merkittävin seurojen kotiteollisuuden eteen tekemä työ oli koulutuksen järjestäminen. Vuonna 1886 Suomen suurruhtinaskunnan senaatti oli tehnyt päätöksen, että jokaiseen lääniin tuli sijoittaa vähintään yksi nais- ja yksi mieskotiteollisuusopettaja. He järjestivät aluksi lyhyitä kursseja, mutta pian toiminta kehittyi koulutoiminnaksi. Eri paikkakunnilla kiertävien koulujen tavoitteena oli lisätä puhdetöitä sekä säilyttää käsityötaito maaseudun väestöjen keskuudessa. Miesopettajat opettivat esimerkiksi maanviljelys- ja maataloustyökalujen, huonekalujen sekä maito- ja voiastioiden valmistusta, naisopettajat puolestaan kankaankudontaa, ompelua, virkkausta ja punontatöitä.
Vuoden 1908 Kotiteollisuuskomitean mietinnössä kiinnitettiin huomiota kotiteollisuuden asemaan ja selkeäksi tavoitteeksi otettiin alueellisten kotiteollisuusyhdistysten perustaminen. Kotiteollisuus nähtiin hyvänä lisäelinkeinona maaseudulle.
1900-luvulle tultaessa, maanviljelyksen jatkuvasti kehittyessä ja monipuolistuessa, huomattiin, ettei seuroissa pystytty enää tarpeeksi kiinnittämään huomiota kotiteollisuuden edistämiseen. Näin alettiin suunnitella omien, pelkästään kotiteollisuuteen keskittyvien järjestöjen perustamista. Huomiota haluttiin kiinnittää enemmän myös ansiokotiteollisuuteen, sillä maanviljelysseurojen kotiteollisuuden hyväksi tekemä työ oli keskittynyt pääasiassa puhdetöinä tehtävän käsityön edistämiseen.
Ensimmäinen kotiteollisuusyhdistys perustettiin 1906 Itä-Karjalan maanviljelysseuran yhteyteen Sortavalassa. Kotiteollisuusalan toimija Lauri Kuoppamäki oli mukana yhdistyksen perustamisessa, kuten myöhemmin monen muunkin yhdistyksen alkuvaiheissa. Kuoppamäki kiersi 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla eri puolilla Suomea kehottamassa kotiteollisuusväkeä perustamaan yhdistyksiä. Seuraavien vuosien aikana yhdistyksiä perustettiinkin vilkkaasti eri puolille Suomea ja vuonna 1910 toiminnassa oli jo 11 kotiteollisuusyhdistystä. Itä-Karjalassa (Sortavala), Etelä-Pohjanmaalla (Seinäjoki), Lounais-Suomessa (Mynämäki), Oulun läänissä (Oulu), Peräpohjolassa (Tornio), Viipurin läänissä (Viipuri), Mikkelin läänissä (Mikkeli) Kuopion läänissä (Kuopio), Kainuussa (Kajaani), Itä-Hämeessä (Lahti) ja Pohjois-Karjalassa (Joensuu).
Yhdistyksissä on tapahtunut myös monia nimenmuutoksia vuoden 1950 jälkeen. Nämä muutokset käyvät ilmi yhdistysten omissa historia-osuuksissa.
Kuvissa kaavapiirroksia 1910-1920-luvuilta. Ohjeet olivat usein kaavapiirustuksia, joiden mukaan taitava tekijä valmisti valmiin tuotteen. Tarvitsisitko itse ohjeisiin tarkat millimetrit ja 3D-mallinnokset?
Suomessa toimii vuonna 2013 20 käsi- ja taideteollisuusyhdistystä. Niiden toimipaikkoina toimivat taito- ja käsityökeskukset, joita on noin sata eri puolilla Suomea.