Jill von Weymarn

Stentorpin tila Paraisilla on ollut Suomalaisen lampaan villan puolesta puhujan Jill von Weymarnin koti ja tukikohta yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Lähtikö elintarvikekemistin kiinnostus suomalaisen lampaan villaan tilalle hankituista nurmikon leikkaajista, lampaista, vai isän Alaskasta tuomasta villapaidasta, luultavasti molemmista.

”Suomenlampaan villasta, luonnonvärisestä tehdä ja myydä neuleita ja turkistuotteita, pääasiallisesti käsin, se oli heti aluksi mun johtotähti”. Villan tuotannossa Jillin mielestä tärkeintä on lampaiden hyvinvointi. Niin langan, kuin nahkan muokkauksessa luonnonmukaisuuden tulisi olla itsestäänselvyys. Suomessa on eri alueilla koulutetut villan-arvostelijat ja Jill yksi kolmesta saaristoalueen ammattitaitoisesta villa-arvostelijasta. 1990-luvun puolivälissä aloitettu FineFinWool-projekti, sekä hienovillan tuottajien yhteistyö pohjoismaisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa ovat vieneet suomenlampaan villan kehitystä eteenpäin. Jill on ollut vuosien mittaan mukana monissa muissa kansainvälisissä projekteissa, esimerkkeinä mm. ForMare-projekti ja Skärgårdssmak-projekti. Jill sanoo että harvat projektit antaa yrittäjille ja niille jotka todella on siinä mukana konkreettisesta hyötyä. Jill toteaa, ”Ikuinen kouluttaminen, niinku lisäkouluttaminen ei yrittäjällä ole mahdollisuutta kouluttautua ja istua penkillä. Mut jos siinä on joku tämmönen konkreettinen kuin näyttely, niin silloin siitä on hyötyä.

Aiheet ja ideat suunnittelemiinsa villapaitoihin Jill saa luonnosta, suomalaisesta ja pohjoismaisesta mytologiasta, merellisestä lähihistoriasta ja suomalaisten taiteilijoiden teoksista. Viime vuosina suunnittelutyötä on helpottanut tietokone, sillä ennen millimetripaperille piirretyt mallit voi nykyään ohjelman avulla muokata eri kokoihin sopiviksi ja yhdistellä vanhoja malleja uudella tavalla. Tietokone helpottaa nykyään monia muitakin töitä; pankissa voi hoitaa laskut netin kautta ja markkinointia ja tiedotusta voi hoitaa nettisivujen kautta.

Jill kertoo suomenlampaasta: ”Siks tää suomenlammas on niin upee, koska meillä on kaikki värit. Ja jalostusmahdollisuuksia ois. Mut just se et tutkimus kuidun kuitutasolla pitäis olla myös ihan yhtäläisesti kaikille väreille ja laatuvaatimus.”.” Et se on hieno juttu koska sehän on meijän valtti suomenlampaalla ni tää värillinen villa, geenipankki. Nää merinot ja nää suuret villamaat on jalostanut pois värin.

Jill paidoistaan: ”Kun turistit jotka käy, ihmiset jotka ostaa, jotakin ne ostaa, elämyksiä, ne ostaa jonkin stoorin jonkun historian ja mä haluan että kaikki mun villapaidat niin ne on satu, ne on kertomus ne edustaa tätä kestävää eettistä kestävää kehitystä. Ja myös nyt tää paikka on kiva ottaa esille tämmösiä ja vaikka kuka estää että laittaa oman noitastoorin.” ” Minä suunnittelen mallit, se on mun päätyö suunnitella mallit. Ja kutojat kutoo kutojat on täältä. Tänään kävi yks just ennen kun sinä no hän oli kutoja Helsingistä hän tuli nyt hakemaan lisää lankaa.” ” Joo mul on ollu saaristolaiskutojia, ykskin kuto lampun varjossa, ei kun kynttilän valossa tuolla ulkosaaristossa ja hän leipo purjehtijoille aamulla alotti kello kolme ja kuto sen ajan kun toi taikina kävi. Ja ei ollu sähköjä sillä saarella. Kyl se vähän hankalaa jos ei ois ollu kunnon ohjeita.”