Taito Kymenlaakso

Nykytoiminta

perustettu 1946
Taito Kymenlaakso
Kouvola
>> www.taitokymenlaakso.fi

Koulu- ja kurssitoiminta

Lasten käsityökoulu Taito Taimi kuuluu taiteen perusopetuksen piiriin. Opinnot koostuvat perusopinnoista, jotka kestävät kolme vuotta, sekä kaksi vuotta kestävistä syventävistä työpajaopinnoista. Opetuksen osa-alueita ovat tekstiilien ja vaatetuksen suunnittelu ja valmistus sekä ympäristön suunnittelu ja rakentaminen. Taiteen perusopetusta annetaan myös aikuisille Taito Helmi –ryhmässä.

Yhdistys järjestää käsityökeskuksissaan erilaisia kursseja ja Taitopajoja.

Neuvonta

Yhdistyksen Käsityökeskuksissa järjestetään kudonnan neuvontaa, kursseja sekä lasten käsityökoulutoimintaa.

Hankkeet, projektit

Kymenlaakson käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen hanketoiminnassa on 2000-luvulla painottunut alueellinen käsityöperinne. Esimerkiksi Potkua perinteestä – elämysmatka kylillä (2005-2007) –hankkeessa kartoitettiin alueen kylien vanhoihin käsityöammatteihin liittyvää kulttuuri- ja käsityöperinnettä. Tietoja hyödynnettiin kylien harrastustoiminnassa sekä matkailussa. Myös Kylä 24H: Perinne elää – kylät elävät –hanke keskittyi kylien käsityöperinteen kartoittamiseen. Hankkeessa järjestettiin kursseja, jotta perinnetietoutta voidaan siirtää ja levittää eteenpäin sekä koottiin taitajarekisteri.

Kurkista nurkista -hanke 2010-2012

Hankkeen tavoitteena oli Kierrätys- ja jätemateriaalien tuotteistaminen ja laadun kohottaminen. Hanke oli Pohjois-Kymen Kasvu ry:n rahoittama ja Taito Kymenlaakson hallinnoima hanke.

Historia

Tekstiilejä esillä näyttelyssä.
Kymenlaakson Kotiteollisuusyhdistyksen näyttely Haminassa 17.6.1949. Kuvassa kudottuja, ommeltuja tekstiilejä; sohvatyynyjä, pannunmyssy, raanuja, nauhoja, pöytäliinoja. Kuva: Suomen käsityön museo 1949, K0240/0719

Kymenlaakson kotiteollisuusyhdistys 1946 – 1991
Kymenlaakson käsi- ja taideteollisuusyhdistys 1991-

Perustaminen

Kymenlaakson Kotiteollisuusyhdistyksen perustava kokous järjestettiin Haminassa Raittiustalossa 12.3.1946. Kotiteollisuuden edistäminen kuului tätä ennen Maanviljelysseuran vastuulle, ”mutta olojen kehityttyä ja maanviljelysseuran toiminnan laajentuessa se ei enää voi tarkoituksenmukaisesti kotiteollisuustyöalan toimintaa hoitaa, joten se katsoo välttämättömäksi järjestää sitä vaalimaan suunnittelunalaisena olevan kotiteollisuusyhdistyksen”.

Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin kaupunginjohtaja Reino Vehkaoja Haminasta (puheenjohtaja), maanviljelijä Anton Hauhia Miehikkälästä, opettaja Nestor Tynus Vehkalahdelta, maisteri Kaisu Rauhamaa Virolahdelta (varapuheenjohtaja), veneenrakentaja Paavo Seppälä Vehkalahdelta ja kotiteollisuuskoulun johtaja Selma Mäkinen Haminasta.

Koulu- ja kurssitoiminta

Yhdistys sai maanviljelysseuralta kolme kotiteollisuuskoulua: kiertävän nais- ja mieskotiteollisuuskoulun sekä Haminan käsityökoulun.

Neuvonta

Yhdistyksen ensimmäisenä konsulenttina toimi Terho Kuisma. Pian yhdistykseen palkattiin myös naiskonsulentti, Helena Heikkilä. Taloudellisen tilanteen ollessa tiukka vaihtui ensimmäisen 20 vuoden aikana konsulentti yhteensä 12 kertaa.

» Kotiteollisuutta koskevissa asioissa pätevää neuvontaa Kotiteollisuusneuvonta-asemalla

Lehtemme edustajalla oli eilen tilaisuus pistäytyä Kymenlaakson Kotiteollisuusyhdistyksen Haminaan perustamalla kotiteollisuusneuvonta-asemalla, joka on toiminut tammikuusta alkaen ja on maassamme sikäli erikoinen, että sen palveluksessa on tekstiilitaiteilija. Neuvonta-asemalla esitteli sen työtä tekstiilitaiteilija Kerttu Vallittu, kertoen meille, että tarkoituksena on opastaa kaikissa kotiteollisuutta koskevissa asioissa niin mallipalveluksessa kuin muussakin. Halukkaita kankaiden kutojia olisi ollut – neuvonta-asemalla on käytettävänä useammat kangaspuut, joita voi vuokrata 100-150 markan vuorokausivuokraa vastaan – mutta lankoja on nyt puuttunut kutojilta.

Neiti Vallittu kertoi valmistaneensa lähes 200 erilaista kudontamallia päämääränään ohjata tämä työ kansanomaiselle pohjalle. Näistä malleista otetaan jäljennöksiä, joita levitetään eri puolille maata. Malleja vuokrataan yksityisille ja järjestöille niitä myydään. Kun kudontamallit ovat maakunnassa yleensä vähemmän onnistuneita siitä syystä, että maahamme on kuljetettu vierasperäisiä malleja, olisi nyt tarkoitus saada tilalle kansalliset aiheet ja nostaa siten suomalaista tekstiilitaidetta. Tällaiset neuvonta-asemat ovat tulleet ”muotiin” sodan aikana ja lienee niitä nykyisin kymmenkunta maassamme.

Suosittelemme omasta puolestamme lämpimästi neuvonta-asemaa kaikille niille, jotka pyrkivät saamaan ”kauneutta arkeen” ja kotinsa suomalais-kansalliseksi myöskin kudonnaisten puolesta.

– Haminan Lehti 28.5.1950, s. 75.

80-luvulla yhdistyksellä oli neuvonta-asemia Haminassa, Kouvolassa, Virojoella, Valkealassa, Suur-Miehikkälässä ja Elimäellä.

Näyttelyt

Yhdistys järjesti toimintansa alusta lähtien näyttelyitä omalla toiminta-alueellaan. Vuonna 1949 järjestettiin Kymenlaakson ensimmäinen kotiteollisuusnäyttely Haminassa. Näyttelyn kerrottiin olleen yllättävän korkeatasoinen ja esillä olikin runsaasti erilaisia käsitöitä ryijyistä ja kankaista aina soittimiin.

» Ensimmäisten messujen synnystä.

Kun maatamme monin tavoin ankarasti koetellut sota päättyi ja talous elämä alkoi 1940-luvun lopulla elpyä, pyrittiin rauhan ajan vaatimaa tuotantoa ja palveluita lisäämään ja kehittämään tarvetta vastaavaksi. Kysynnän ja tarjonnan yhteen sovittaminen tuotti kuitenkin vaikeuksia, sillä tiedotuskanavat olivat kovin vähäiset. Erilaisia ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi yritettiin luonnollisesti kehitellä useallakin taholla.

Asiaa pohdittiin myös vuonna 1946 perustetussa Kymenlaakson Kotiteollisuusyhdistyksessä, jonka jäsenistöön kuului useita tuotteittensa markkinoinnin tehostamista kaipaavia yrittäjiä. Tällöin nousi esille kysymys yleisölle tarkoitetun tuotenäyttelyn järjestämisestä. Ajatus tuntui hyvältä, mutta pelkästään kotiteollisuuden tuotteiden esittelemistä ei pidetty riittävänä, vaan katsottiin, että olisi järjestettävä kaikkia aloja koskevat yleismessut, joiden järjestelyyn voisivat osallistua muutkin haminalaiset yhdistykset. Haminan Käsityö- ja Tehdasyhdistyksen hallitus katsoi myös asian kehittelyn arvoiseksi ja päätti kutsua haminalaisten yhdistysten edustajat keskustelemaan yhteisten messujen järjestämismahdollisuuksista. Kokoukseen saatiin runsaasti osanottajia ja sen tuloksena päätettiin järjestää vuonna 1949 Haminan Messut.

Messupaikaksi saatiin Haminan varuskunnan päällikön myötävaikutuksella Upseerikoulun Maneesi ja eräitä tiloja koulurakennuksen alakerrasta sekä sen edessä oleva kenttä. Messujen tärkeyttä tuottajien ja kuluttajien välisen kosketuksen lisääjänä päätettiin korostaa erityisesti Kymenlaakson maakunnan yrittäjille. Valtakunnallisten näytteillepanijain mukaan saamiseksi messuista päätettiin kuitenkin ilmoittaa myös Helsingin Sanomissa.

– Lähde: http://www.kymenlaaksonmessut.fi/wp/?page_id=23 /8.7.2013

Myös yhdistysten oppilaitosten päättäjäisten yhteydessä järjestettiin oppilastöiden näyttelyitä.

Pistos – pahennustako perinteeseen –hanke

(2011-2013) pistää kansallispuvut uuteen uskoon. Hankkeessa ei valmisteta kansallispukuja, vaan käytetään niitä lähtökohtana tämän ajan pukeutumiseen. Hanke sisältää sekä ammattilaisille että nuorille suunnattuja tuotesuunnittelu- ja työpajoja, näytöksiä sekä näyttelyitä.

Haminan alueella toimivalla Perinteensiirtohanke PISTOS – pahennustako perinteeseen -hankkeella on uusi ja ennen kokeilematon tapa siirtää käsityöperinnettä sukupolvelta toiselle. Perinteen siirtäminen nykynuorille on haasteellista ja onnistuu harvoin perinteisillä vanhemmalta nuoremmalle -opetusmenetelmin. Pistoksessa nuoret ja eri-ikäiset ammattilaiset etsivät yhdessä tuoreita tapoja perinteisten mallien ja työtapojen hyödyntämiseen massamuodin valtaamassa maailmassa. Hankkeessa nuoret eivät ole toiminnan kohteita vaan tekijöitä.

Hankkeen ideointipohja perustuu kansanomaiseen pukeutumiseen ja kansallispukuihin. Työpajoissa ei kuitenkaan valmisteta kansallispukuja vaan ammennetaan niistä ideoita ja taitoa nykypäivän nuorten vaatteisiin, koruihin ja asusteisiin. Nuoret toimivat suunnittelijoina, toteuttajina, valokuvaajina ja kirjoittajina, malleina kuvauksissa, antavat haastatteluja ja edustavat hanketta. Nuorten kautta Pistos on uskottava sen oikealle kohderyhmälle eli nuorille.

Taito-kulttuuriteko myönnetään joka toinen vuosi tunnustuksena merkittävästä käsityö- ja taitokulttuuria edistävästä teosta tai toiminnasta. Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito kutsuu kulttuuriteon valitsijan. Käsi- ja taideteollisuuden edistämissäätiö myöntää kulttuuriteosta palkitulle yhdistykselle 1 000 euron stipendin. 2013 Taito-kulttuuriteko valinnan teki professori Janne Vilkuna ja hän perusteli valintansa seuraavasti:

Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito määrittelee Taito-kulttuuriteon ominaisuuksiksi muun muassa, että se elää vahvasti tätä päivää, on kestävän kehityksen periaatteiden mukainen, esimerkki hyvästä ja vaikuttavasta toiminnasta, joka edistää käsityökulttuuria ja on viestinnällisesti ja valtakunnallisesti kiinnostava. Valitsemani Taito-kulttuuriteko 2013 täyttää kaikki nämä kriteerit.

Uusiokäyttö on yksi keskeinen tapa toteuttaa kestävää kehitystä. Kulttuurinkin kehitys on aina perustunut uusiokäytölle, uuden luomiseen perinteen aineksista. Kaiken perinteen jatkuvuuden kannalta on aivan olennaista, että aikanaan kukin sukupolvi toteaa sen merkitykselliseksi ja käyttökelpoiseksi itselleen. Ellei näin käy, perinne kuihtuu ja katoaa.

Kansallisuusaatteen aikana kansanpuvuista luodut kansallispuvut, joista useita on myöhemmin uudistettu, olivat ajalleen ominainen arvokas kulttuuri-ilmiö. Arvokkaita ne ovat edelleen juhlapukuina, mutta ajat ovat muuttuneet: on havaittu kansallispukujen taustalla olevan kansaomaisen käsityökulttuurin tavaton rikkaus, josta voi vanhan juhlavasti säilyttämisen ja käyttämisen lisäksi myös luoda uutta tyylikästä arkiesineistöä.

Taito Kymenlaakson Pistos-hanke on Taito-kulttuuriteko 2013, koska hanke toteuttaa monipuolisella tavalla kestävän kehityksen periaatteita, osallistuttaa uutta sukupolvea, nuorisoa, perinteen siirtoon ja uudistamiseen sekä edistää yhteistyötä paikallisten museoiden kanssa. Nuoret ovat valmistaneet hankkeen työpajoissa perinteisiin kansan- ja kansallispukuihin tukeutuen yksilöllisiä nykypäivän kansanpukuja, -asusteita ja -koruja. Toivon, että Pistoksen esimerkki innostaa muitakin tahoja vastaavaan ennakkoluulottomaan perinteen kohtaamiseen.

Liittyvät tekniikat
Liittyvät taitajat