Nykytoiminta
perustettu 1913
Jyväskylä
>> www.taitokeskisuomi.fi
Euroopan unioniin liittyminen antaa mahdollisuuksia 1990-luvulla
Yhdistys laati käsi- ja taideteollisuuden työpajatoimintasuunnitelman, joka perustui luovaan tapaan opettaa käsityötä lapsille ja nuorille. Kokeiluryhmän tulokset herättivät kiinnostusta Opetushallituksessa ja niillä oli käyttöä käsityön taiteen perusopetusta käynnistävissä työryhmissä. Vuonna 2000 opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyi Jyväskylän käsityökoulun käsityön taiteen perusopetuksen järjestäjäksi ja valtionavun piiriin.
Toimitilat muutettiin Jyväskylän keskustaan entisen Kunnan Säästöpankin kiinteistön tiloihin vuonna 1995. Myymälätoiminta käynnistettiin uudelleen kuuden vuoden tauon jälkeen. Käsi- ja taideteollisuuskeskuksen nimeksi tuli Aivia. Yhdistyksen näkyvyys ja imago vahvistuivat ja koko toiminta sai uuden nosteen.
Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995. Käsiteollisuus tuli mukaan maakunnan kehittämisohjelmiin ja Keski-Suomeen palkattiin ensimmäinen käsiteollisuuden toimialapäällikkö. Aivia käynnisti hankerahoituksella käsiteollisen yritysverstaan Sakon entisen asetehtaan tiloihin Tourulaan vuonna 1996. KÄTYRI-yrityshautomo tarjosi toimivat työskentelytilat ja yrittäjäyhteisön lähes kymmenelle puualan yritykselle. Käsiteollisuuden yrityspalvelut -hanke vahvisti maakunnan käsityöyrittäjyyttä. Hyvin alkanut kehittämishanketoiminta päättyi kuitenkin muutaman vuoden kuluttua rahoituksen loppumiseen, koska pysyvää rahoitusmallia ei yrityksistä huolimatta löytynyt.
Vuosikymmenen lopulla syntyi ajatus valtakunnallisesti merkittävästä käsityökohteesta Jyväskylässä. Suomen käsityön museo, Suomen kansallispukukeskus sekä Käsi- ja taideteollisuuskeskus Aivia päättivät hakea synergiaa toiminnoistaan. Yhteinen toimitilahanke sai merkittävän tuen Jyväskylän kaupungilta, Keski-Suomen liitolta ja opetus- ja kulttuuriministeriöltä.
Käsityön museo ja Aivia saavat yhteiset tilat 2000-luvulla
Suomen käsityön museon, Suomen kansallispukukeskuksen ja Aivian avajaisia uusissa tiloissa Kauppakatu 25:ssä juhlittiin 16.6.2000. Yhdistys oli mukana perustamassa käsi- ja taideteollisuusjärjestön markkinointiverkostoa kehittävässä hankkeessa ja ensimmäinen Taito Shop -myymälä avattiin Suomen käsityön museon viereen.
Samana vuonna Jyväskylän käsityökoulu sai ensimmäiset tarkoituksenmukaiset toimitilat Kivääritehtaalta Tourulasta, kun yhdistys remontoi noin 900 m2:ä toimitilaa koulutus- ja neuvontatoimintaan sekä käsityöläisten työtiloiksi. Keskuksen nimeksi tuli Taitokeskus. Hyvät toimitilat auttoivat koulutuksen kehittämistä. Jyväskylän käsityökoulu pääsi tuntiperusteisen valtionavun piiriin ja oppilasmääriä lisättiin. Uutena toimintamuotona käynnistyi ammatillinen lisäkoulutus yhteistyössä ammatillisten koulutusjärjestäjien kanssa. Ammatillisista lisäkoulutuksista kasvoi nopeasti merkittävä toimintamuoto Taitokeskukselle. Koulutukset ovat tuottaneet Jyväskylän seudulle kulttuuri- ja palvelualojen osaajia.
Työllisyysperusteinen hanketoiminta on ollut koko 2000-luvun merkittävä toimintamuoto. Viitasaarelta käsin – ja Työtaito-hankkeen rahoituksella palkattiin projektihenkilökuntaa vaikeasti työllistyvien syrjäytymisen ehkäisyyn ja uralla eteenpäin ohjaamiseen. Alalle koulutettuja työttömiä työnhakijoita oli runsaasti ja yhdistys työllisti vuositasolla 8-15 henkilöä.
Käsityökeskusten yhteydessä olevat myymälät muutettiin Taito Shopeiksi ja myymälätoimintaa kehitettiin ketjuyhteistyössä. Vuosikymmenen lopussa yhdistyksellä oli Jyväskylän Taito Shopin ja Taitokeskuksen lisäksi kolme käsityökeskus/ Taito Shopia maakunnassa.
2010-luvulla käsityö näkyy elämässä
Vuosi 2013 on Taito Keski-Suomi ry:n 100. toimintavuosi. Samana vuonna on perustettu myös valtakunnallinen keskusjärjestö, Taitoliitto. Suomen käsityön museon avajaisia juhlittiin Jyväskylässä 30 vuotta sitten.
Koko historian ajan yhdistyksen tehtävänä on ollut käsityön kulttuurin, taitojen ja elinkeinon edistäminen.
Toiminta on keskittynyt maakunnassa kolmeen käsityökeskukseen, Jyväskylään, Joutsaan ja Saarijärvelle. Viitasaaren käsityökeskus suljettiin vuonna 2011.
Käsityön taiteen perusopetusta annetaan yhdistyksen kaikissa toimipaikoissa noin 350 oppilaalle neljävuotiaista aikuisiin. Jyväskylän käsityökoulu on vakiinnuttanut asemansa keskisuomalaisena taidekasvatuksen oppilaitoksena.
Ammatillinen lisäkoulutus on suunnattu ammattitaitoaan päivittäville visuaalisen tai käsityöalan koulutuksen saaneille tai alalle aikoville. Koulutuksiin on lisätty entistä enemmän yrittäjyyteen liittyviä opintoja ja oppiminen tapahtuu laajassa yhteistyöverkostossa kulttuurilaitosten ja yritysten kanssa.
Yhdistys antaa työtä noin 70 henkilölle, joista vakituisia on 11 henkilöä. . Palkkatukityöllistäminen, työpaikkakoulutus ja erilaiset työharjoittelut ja työkokeilut ovat merkittävä osa yhdistyksen toimintaa. Palkkatuettu työ antaa mahdollisuuksia saada lisää tekeviä käsiä yhdistyksen kiinteästi palkatun henkilöstön avuksi, mutta se myös ehkäisee syrjäytymistä ja antaa tarvittavaa työkokemusta ja työelämävalmennusta sadoille alalle koulutetuille ja vaikeasti työllistyville. Työllistäminen on noussut 2010-luvulla entistä tärkeämmäksi koko Taitoliiton strategiassa.
Taito Shop on suomalaisen käsityön myymälä sekä käsityöläisten ja pienyrittäjien merkittävä yhteistyökumppani. Taito Shop-ketjuun kuuluu vuonna 2013 yhteensä 26 myymälää. Ketjua koordinoiva yhtiö Taito Myymälät Oy sijaitsee Jyväskylässä yhdistyksen toimiston yhteydessä.
Historia
Maanviljelysseura perustaa Keski-Suomen kotiteollisuusyhdistyksen
>> Lue pdf: Taito Keski-Suomi 100 v.
Keski-Suomen kotiteollisuusyhdistyksen perustava kokous pidettiin 19.6.1913 Keski-Suomen maanviljelysseuran toimesta. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi tuli maanviljelysseuran esimies, tilanomistaja Aatos Schildt ja ensimmäiseen johtokuntaan valittiin kuusi jäsentä, jotka olivat arkkitehti Wivi Lönn, apteekkarin rouva Olga Mansnerus, tilanomistaja Aatos Shildt, opettaja Arvi Koskinen, kauppias Aleksei Mitrofanoff ja maanviljelijä Mikko Riipinen.
Sääntöjen mukaisesti kotiteollisuusyhdistys päätti palkata neuvojia, ylläpitää käsityökouluja, järjestää näyttelyitä ja kilpailuja sekä edistää kotiteollisuuden menekkiä. Keski-Suomen maanviljelysseuran perustamat kuusi kiertävää käsityökoulua käsityöneuvojineen siirrettiin perustetulle kotiteollisuusyhdistykselle. Alkuvaiheessa toimi kolme kiertävää koulua naisille ja kolme myös miehille. Naisten käsityökouluja kutsuttiin kutomakouluiksi ja miesten kouluja veisto- tai puutyökouluiksi. Pisimpään koulut toimivat Keuruulla, Saarijärvellä ja Viitasaarella. Kaikkiaan koulut kiersivät 26 pitäjässä. Jyväskylän kaupungissa ne eivät toimineet lainkaan. Yhdistys suunnitteli myös kiinteitä käsityökouluja.
Ensimmäiset naisille osoitetut kurssit olivat värjäyskursseja. Villalankoja värjättiin metsästä kerätyillä kasveilla ja puuvillalankoja ulkomaisilla väreillä. Värjäyskurssien opettaja Ester Oksanen kirjoitti vuonna 1917, että ”värjäystaito olisi saatava joka kotiin, sillä värilankojen saanti sota-ajalla ei tullut kysymykseen muutoin kuin itse värjäämällä”. Yhdistyksellä ei ollut vielä omaa myymälää, mutta se järjesti kahdesti kuussa Jyväskylän torille kotiteollisuusmyyjäisiä. Yhdistyksen toimistossa oli nähtävissä ja komissiomyynnissä kotiteollisuustuotteita.
Kansalaissota vaikeutti toimintaa ja työllisti johtokuntaa. Eri puolilla Suomea toimineiden yhdistysten tehtävänä oli varustaa Venäjän armeijaa mm. keräämällä sotilassaappaita yksittäisiltä tekijöiltä välittäjille. Kun sotilassaappaiden hankinta loppui vuoden 1916 alussa, lisääntyi suksien välitys. Yhdistys välitti 16580 paria suksia ja 7000 paria suksisauvoja alueen suksisepiltä edelleen toimitettavaksi Venäjän armeijalle.
Ensimmäiset toimitilat vuokrattiin vuonna 1914 kauppias M.G. Oksalalta Kauppakatu 2:sta. Huone- ja kamari puuvajoineen olivat sihteeri-konsulentin asuntona ja toimistona. Toimistoa pidettiin auki arkisin klo 8 – 9 ja 11 – 13.
Kauppakotiteollisuutta korostetaan
Vuoden 1922 sääntöuudistuksessa korostettiin kotiteollisuuden liiketaloudellista puolta ja kauppakotiteollisuuden edistämistä kotitarvetyön rinnalla. Yhdistys perusti Keski-Suomen kotiteollisuuskaupan vuonna 1924. Myyntiartikkeleita olivat sukset, veneet, tuohiteokset, pöytäliinat ja raanut ja hyötyesineet kuten saavit, pytyt, tiinut, lusikat, kipot, päre- ja juurikorit, kontit.
Ensimmäinen koko yhdistyksen alueen käsittävä kotiteollisuusnäyttely järjestettiin vuonna 1921 Jyväskylän kauppakoululla maatalousnäyttelyn osana. Näyttelyn parhaimpina tuotteina pidettiin tuohitöitä, suksia, ajokaluja ja veneitä. Seuraava suuri näyttely oli Tampereella pidetty toinen yleinen kotiteollisuusnäyttely vuonna 1922. Keski-Suomen osasto sai näyttelyn taidelautakunnan arvostelussa ”korkeimman arvolauseen”.
Kotiteollisuuskoulut valtionavun piiriin
Vuotta 1930 luonnehdittiin yhdistyksen vuosikertomuksessa ”kotiteollisuuden kehittymisen ja nousun murrosajaksi”. Kotiteollisuuskoulut tulivat lainsäädännön piiriin, mikä helpotti yhdistyksen taloutta. Opettajien palkat saatiin kokonaan valtionapuna. Maataloushallituksen kehotuksesta käsityökoulut muutettiin nimeltään kotiteollisuuskouluiksi (1936).
Yhdistyksen toiminnan pääpaino oli kotiteollisuuskoulujen opetuksessa sekä ajokalujen ja maanviljelystyökalujen valmistuksessa. Kurssimuotoinen lyhytkestoinen koulutus ja neuvonta eivät olleet ollenkaan suosiossa, mutta kun ensimmäiset tuohityökurssit järjestettiin vuonna 1938, ne saivat paljon huomiota. 25 -vuotisjuhlavuonna 1938 jäsenmäärä moninkertaistui ja uusia jäseniä liittyi 138. Yhdistys halusi tehostaa toimintaansa ja ”pyysi päästä maakunnan suosioon”.
Sota-aika keskeyttää toiminnan 1940-luvulla
Lupaavasti alkanut toiminta ja jäsenhankinta keskeytyivät talvisodan alettua marraskuussa 1939. Sota-aikana toiminta oli lamassa, mutta sodan jälkeinen aika oli vilkasta jälleenrakennuksen aikaa koko Suomessa.
Kotiteollisuuskoulut alkoivat toimia täysitehoisesti vuodesta 1946 ja niihin tuli runsaasti uusia oppilaita mm. siirtokarjalaisia. Kurssien määrä moninkertaistui ja kursseja järjestettiin mm. sodan jälkeisen vaatepulan poistamiseksi. Vuoden 1949 sääntöuudistuksessa päätettiin perustaa neuvonta-asemia ja johtokunnan jäsenten määrää lisättiin 12 jäseneen.
Toiminta oli keskeytyksissä alkuvuonna 1949 tilaongelmien vuoksi, mutta uudet tilat järjestyivät entisessä suojeluskunnan talossa Kauppakatu 15:ssa. Sihteeri-konsulentti ei enää asunut toimiston yhteydessä vaan muutti muualle.
Neuvonta-asemien perustaminen alkaa 1950-luvulla
Käteisvarojen niukkuus oli 1950-luvun alun ongelma, mutta Jyväskylän Säästöpankilta otettu shekkitililuotto helpotti tavaran välitystä ja kauppa alkoi tuottaa tulosta myös neuvontatoimen puolelle. Myyntiartikkeleina olivat puu-, tuohi-, kori-, juuri- ja katajatyöt sekä erilaiset tekstiilityöt. Kudonnaisten suosio kasvoi ja kaupassa alettiin kertoa asiakkaille mm. mattojen ja täkänöiden tilausmahdollisuudesta. Myös Helmi Vuorelma Oy:n kansallispuvut tulivat myyntiin. Erikoisartikkelina olivat savolaiset letkuvarsipiiput.
Ensimmäinen neuvonta-asema perustettiin Jyväskylään vuonna 1954. Yhdistys vuokrasi ”askarteluhuoneen” Keskussairaalantieltä ja hankki 11 kangaspuut. Kutojia riitti. Asemalta lainattiin työvälineitä sekä välitettiin raaka-aineita, malleja yms. tarvikkeita. Neuvonta-aseman toiminta rahoitettiin kotiteollisuuskaupan varoin. Rahavaikeudet olivat kuitenkin jatkuvia. Vuosina 1959 -1963 neuvonta-aseman toiminta oli kokonaan keskeytyksissä.
Kiertävä koulutus hiipuu
Kiertävien kotiteollisuuskoulujen oppilasmäärät vähenivät. Kouluja lakkautettiin tai siirrettiin kiinteiden koulujen yhteyteen. Vuosikymmenen lopulla Keski-Suomessa toimi yksi kiinteä naiskotiteollisuuskoulu Petäjävedellä ja mieskotiteollisuuskoulu Äänekoskella. Kiertävien kotiteollisuuskoulujen käytännönpainotteista opetusta laajennettiin yleissivistävämpään ja teoreettisempaan suuntaan. Liinavaateompelu väheni, mutta pukuompelu lisääntyi. Tekokuitu tuli luonnonkuitujen oheen ja teollistuneemmat työmenetelmät tulivat perinteisten käsityömenetelmien ohelle. Koneiden ja laitteiden uusiminen loi kouluille taloudellisia haasteita.
Vuonna 1960 toimisto ja kauppa muuttivat vastavalmistuneeseen Maataloon, Kauppakatu 19:ään, jossa kauppa sijaitsi seuraavan 30 vuoden ajan. Kaupasta lähetettiin tuotteita myyntitapahtumiin, kuten Tuomaan torille Helsinkiin, ja osallistuttiin maatalousnäyttelyihin ja Finn Hand -näyttelyihin. Vuonna 1968 perustettiin ensimmäinen maaseutuneuvonta-asema Viitasaarelle. Samalla liitettiin Viitasaarella toiminut kiertävä kotiteollisuuskoulu Petäjäveden kouluun. Viitasaaren kunta tuki uuden neuvonta-aseman toimintaa, kuten oli tukenut kotiteollisuuskouluakin.
Koulutuksen uudistaminen alkaa
Kiertävät kotiteollisuuskoulut lakkautettiin Ammattikasvatushallituksen päätöksellä vuonna 1970 ja jäljellä olevien koulujen toiminnat keskitettiin kiinteisiin kouluihin Petäjävedelle ja Äänekoskelle. Tulevassa keskiasteen koulu-uudistuksessa kotiteollisuusyhdistysten omistuksessa olleet kiinteät kotiteollisuuskoulut siirrettiin kuntien ja valtion omistukseen kaikkialla Suomessa. Petäjäveden naiskotiteollisuuskoulu ja Äänekosken mieskotiteollisuuskoulu yhdistettiin Petäjäveden kotiteollisuuskouluksi (vuodesta 1987 alkaen Keski-Suomen käsi- ja taideteollisuusoppilaitos).
Kiertävien koulujen tilalle perustettiin neuvonta-asemia. Keski-Suomen alueella toimi enimmillään kahdeksan neuvonta-asemaa: Jyväskylässä, Joutsassa, Keuruulla, Saarijärvellä, Konnevedellä, Karstulassa, Hankasalmella ja Vaajakoskella.
1970-luvun alun murrosvaiheessa yhdistyksen talous oli vaikeuksissa, mutta vuonna 1976 yhdistys sai aiempaa suuremman valtionavun. Myös työvoimavaroin palkattiin lisää henkilökuntaa, kuten markkinointisihteeri ja neuvontahenkilökuntaa. Vuosikymmenen lopulla henkilökunnan määrä vaihteli 20 – 30 hengen välillä. Myös kotiteollisuuskaupan myynti kasvoi. Keski-Suomen kotiteollisuusprojektin avulla (1975) selvitettiin tuotteiden markkinointimahdollisuuksia ja tuotesuunnittelua. Projektin tuloksena syntyi mm. Kestuuki -saunatekstiilisarja.
Vuosikymmenen loppupuoli olikin kasvun ja talouden vaurastumisen aikaa. Keski-Suomen kotiteollisuuskaupan nimeksi tuli Perinnepuoti. Markkinoille tuotiin Perinnetuote Keski-Suomi -tuotemerkki, joka yhdisti keskisuomalaisen tuoteperheen, Kestuuki -saunasarjan, puiset kapioarkut ja perinnelelut, keraamiset metsopillit ja punasavisen Hankasalmi-sarjan. Tuotteita valmistettiin käsityöläisverstaissa eri puolilla maakuntaa. Perinnepuoti palkkasi provisiopalkkaisen myyntiedustajan ja tuotteita saatiinkin myytyä lahjatavaraliikkeisiin kaikkialla Suomessa.
Yhteistyö Keski-Suomen maakuntaliiton (Keski-Suomen liitto), Keski-Suomen museoyhdistyksen, Keski-Suomen läänin taidetoimikunnan ja työvoimaviranomaisten kanssa lisääntyi ja monipuolistui 80-luvulle tultaessa. Merkittävä yhteishanke oli Suomen käsityön museon saaminen Jyväskylään.
1980-luvulla Suomen käsityön museo avataan Jyväskylään
Yhdistys osti omat toimitilat Cygnaeuksenkatu 9:stä. Neuvonta-asemien liikevaihdot kasvoivat. Yhdistyksen täyttäessä 70 vuotta, palkkalistoilla oli kaikkiaan 53 henkilöä. Työllisyysvaroin palkattuja oli yli 30 henkilöä.
Vuosikymmenen merkittävin tapahtuma oli Suomen kotiteollisuusmuseon (nyk. Suomen käsityön museon) avajaiset Jyväskylässä vuonna 1983. Kotiteollisuuden keskusliitto ja Keski-Suomen kotiteollisuusyhdistys juhlistivat 70-vuotisjuhlavuottaan museon avajaisten yhteydessä ja myös Euroopan liiton kokous pidettiin Jyväskylässä. Ilmassa oli suuren juhlan tuntu.
Yhdistyksen Cygnaeuksenkadun toimitilat saneerattiin nykyaikaisiksi ja neuvontatoimintaa paremmin palveleviksi. Hankittiin ensimmäiset tietokoneet ja tietokoneavusteiset kangaspuut. Pian kuitenkin osoittautui, että mittava toimitilainvestointi oli liian suuri yhdistyksen kannettavaksi. Vaikka toiminta oli vilkasta, niin neuvonnasta ja myynnistä saatava tuotto ei riittänyt. Henkilöstökulut olivat liian suuret ja yhdistys ajautui taloudellisiin vaikeuksien 1980-luvun lopussa. Talousahdingon seurauksena Cygnaeuksenkadun toimitilat ja Perinnepuodin liiketoiminta myytiin.
Vuosikymmenen lopulla lausuttiin lasten ja nuorten käsityökoulujen syntysanat. ”Tarvitaanko käsityökouluja lapsille ja nuorille?”, kysyi professori Pirkko Anttila Kotiteollisuuden keskusliiton 75-juhlavuoden seminaarissa Tampereella vuonna 1988. Seminaarissa annettiin julkilausuma lasten ja nuorten käsityökoulujen puolesta.