Nykytoiminta
perustettu 1908
Lahti
Nykyisin: Taito Kymenlaakso
>> www.taitokymenlaakso.fi
1990-luku oli muutosten aikaa. Projektitoiminta valtasi myös käsityöalan. Kotiteollisuusorganisaation valtionapuperusteet muuttuivat 1993 toimintaperusteisiksi. Keskusliiton rooli rahanjaossa kasvoi.
Yhteistoimintaverkostot laajenivat kuntien, yhdistysten, käsityöläisten, maakuntaliittojen, maatalouskeskusten, työvoimatoimistojen ja oppilaitosten suuntaan. Omaa henkilökuntaa koulutettiin mm. elinkeinoneuvonnassa, budjetoinnissa ja palvelujen kehittämisessä. Tulosjohtaminen ja uudet painopistealueet tulivat tutuiksi.
Hämeen käsi- ja taideteollisuusyhdistys oli mukana valtakunnallisessa Taitoverkko-hankkeessa.
Vuonna 1997 yhdistyksen toimintoja sijoitettiin uudelleen. Käsi- ja taideteollisuuskeskus Velma avattiin 5.5.1997 ns. Vuorelmankulmassa. Tiloihin siirtyivät yhdistyksen toimisto ja lasten käsityökoulut. Velmassa aloitettiin myös käsityöyrittäjien tuotteiden esittely ja myynti.
2000- luvun teemoja ovat olleet yritysneuvonta ja projektit. Vuosi 2007 oli muutosten aikaa, toimintoja jouduttiin supistamaan. Samana vuonna aloitettiin käsityökoulun taiteen perusopetuksen, kurssitoiminnan ja Kätevä-messujen uuteen suuntaan ohjaamisen.
2000-luvulla toimintojen painopiste siirtyi vähitellen käsityökoululaisten ohjaukseen; lapsiin ja nuoriin sekä aikuisiin käsityön ammattilaisiin. Vahvaa 1990-luvun alussa aloitettua Käsityökoulutoimintaa vahvistettiin kun yhdistys aloitti 2000-luvun alussa myös nikkarikouluryhmiä. Ainoastaan nämä toimivat Velman tilojen ulkopuolella koulujen veistosalissa. Yhteistyö kaupungin koulujen kanssa mahdollisti ryhmien perustamisen, sillä yhdistyksellä ei olisi ollut resursseja hankkia kalliita koneita ja laitteita. Nikkariryhmiä veti mm. teollinen muotoilija puuseppä, Markku Pakkanen. Hänen tavoitteenaan oli saada ryhmän pojat keskittymään tekemiseen ja tutustumaan puun ominaisuuksiin.
2000-luvulla Taito Häme on ollut mukana tuomassa käsityötä esille erilaisissa tapahtumissa, kuten Farmari 2008-messuilla. Yhdistys on mukana Pro Agrian kautta kansainvälisissä yhteistyöhankkeissa.
2010-luvulla selvitetään Taito Hämeen ja Taito Kymenlaakson yhteistyön tiivistämismahdollisuuksia Hynttyyt yhteen –hankkeen avulla. Henkilökunnan yhteiset koulutustilaisuudet ovat yksi esimerkki uudesta suunnasta.
Vuosien 2011 ja 2012 toiminnan päämääränä ovat olleet yhdistyksen talouden tervehdyttäminen, asiakasmäärien lisääminen ja palvelumallien sekä yhteistyökumppanuuksien lisääminen. Yhteistyön tiivistämistä neljän eteläsuomalaisen alueyhdistyksen; Taito Helskyn, Taito Etelä-Karjalan ja Taito Kymenlaakson kanssa selvitetään.
Tilat
Käsi- ja taideteollisuuskeskus Velman entiset tilat Vuorelmankulmasta irtisanottiin ja uuden nimen samalla ottanut Taitokeskus Velma siirtyi Vuorelmankulmasta Rauten vanhaan konepajarakennukseen Vesijärvenkadun ja Sammonkadun risteykseen vuonna 2001. Taitokeskuksen korkea punatiilinen aula luo nykyäänkin (2013) upeat puitteet käsityökulttuurin eri osaamisalueiden esittelyyn. Aulassa järjestetään mm. vaihtuvia käsityöhön liittyviä näyttelyitä sekä työnäytöksiä ja tapahtumia. Tiloissa toimivat käsityökoulu, Velma Shop –myymälä- ja näyttelytilat sekä toimisto- ja neuvottelutilat.
Koulu- ja kurssitoiminta
Koulutus –ja neuvontatoimintaa suunnattiin 1990-luvulla erityisesti lapsille ja nuorille. Yhdistys aloitti syyskuussa 1990 lasten ja nuorten taiteen perusopetukseen liittyvän käsityökoulutoiminnan Lahdessa. Toiminta aloitettiin yhteistyössä Lahden seurakunnan kanssa. Ensimmäiset kaksi vuotta kokoonnuttiin seurakunnan tiloissa jonka jälkeen siirryttiin ompeluneuvonnan tiloihin. 1990-luvun myötä toiminta laajeni myös muille paikkakunnille.
Aikuisille suunnatun koulutuksen tavoitteeksi määriteltiin: Ammatillisten valmiuksien antaminen ja harrastustoiminnan vireyttäminen ja käsityöperinteen säilyttäminen. Yhdistys panosti käsityöyrittäjien koulutukseen mm. yrittäjäkoulutuksen myötä.
Vuonna 2008 Taito Häme kehitti voimakkaasti omaa toimintaansa ja erityisesti kurssitoimintaa vahvistettiin. Uusina toimintamuotoina aloitettiin senioriryhmä, Sisustusklubi ja äiti & lapsi-toiminta.
Nykyään Taito Käsityökoulu Velmassa on lapsilla, nuorilla kuin aikuisillakin mahdollisuus tutustua käsityökulttuurin monipuoliseen maailmaan.
Yhdistys järjestää kädentaitoihin liittyviä kursseja ja pajoja aikuisille sekä lapsille. Koulujen loma-aikoina lasten käsityöpajat ja -leirit tarjoavat lapsille ja nuorille monipuolista tekemistä kädentaitojen parissa. Yrityksille ja yhteisöille tarjotaan niille räätälöityjä kursseja.
Kurssitoimintaa on pyritty suuntaamaan 2010-luvulla laajalle asiakaskunnalle. Uusia toimintoja on kehitelty niin työttömille, vastikään eläköityneille ja syrjäytymisuhan alla oleville. Käsityön hyvinvointivaikutuksia on haluttu aktiivisesti hyödyntää.
Neuvonta
Vuonna 1991 tapahtuneen yhdistyksen nimenmuutoksen yhteydessä neuvonta-asemista tuli käsityökeskuksia. Neuvontatoiminta jatkui paljolti entisenkaltaisena – kudonta- ja ompeluasiakkaiden palveluna. Käsityökeskuksia oli Hartolassa, Hollolassa, Lahdessa ja Somerolla. Neuvonnan asiakasmäärät olivat kasvussa.
Kansallispukuneuvonnalla oli myös kysyntää. Kansallispukuneuvojana toimi Ritva Laine, joka kertoo työstään 1990-luvulla näin:
”Hämeen käsi- ja taideteollisuusyhdistys osti oikeudet Muolaan ja Heinjoen naisten kansallispukuihin, ja minun tehtäviini kuului näiden pukujen mallipukujen teko ja tarvikkeiden myynnistä vastaaminen. Kudoin yhdessä yhdistyksen toiminnanjohtaja Leena Jalavan kanssa näihin pukuihin kankaat. Ompelin yhdistyksen mallipuvut kokonaan käsin, kirjomista piisasi useammaksi kuukaudeksi. Molempiin pukuihin kuuluu rekkopaita, kaksi hametta, kolme esiliinaa, kostuli, sarkaviitta ja päähineet. Tarvikepakettien teko työllisti jonkin verran, koska kirjontalangoista piti tehdä pieniä lankavyyhtejä, sillä ei voinut myydä 50 g lankaa, jos kirjontaan meni vain 5 m. Alkuvuosina varsinkin Muolaan pukua tehtiin eri puolilla Suomea useita, joten kutomista kankaissa riitti. Heinjoen puku koettiin luultavasti liian vaikeaksi ja työlääksi, koska puvun menekki on ollut vähäinen.”
Uutena toimintamuotona 1990-luvulla tulivat Käsityökutsut, joiden aiheena olivat paperiruusut.
Taito Häme joutui taloudellisten seikkojen vuoksi lopettamaan 1980-luvulla perustetut Hollolan ja Hartolan käsityökeskukset.
Nykyään Taitokeskus Velma yritysneuvonnan avulla autetaan käsityöyrittäjiä. Taito-yrityspalvelut tarjoavat koulutusta ja konsultointia käsityöyrityksen tuotekehityksen, hinnoittelun ja markkinoinnin avuksi. Palvelu on tarkoitettu erityisesti alkaville yrittäjille. Taito Hämeestä Katja Huhmarkangas on toiminut Jalostamo-toiminnan alueellisena Taito Yritysneuvojana. Taito-yritysneuvontapalvelun tavoitteena on vahvistaa ja kehittää luovien alojen, muotoilun sekä taide- ja käsiteollisuudessa toimivien pk-yritysten liiketoimintaosaamista ja tuotekehitystä. Palvelun avulla pyritään aikaansaamaan nykyistä kansainvälisempää, kilpailukykyisempää ja pitkäjänteisempää luovien alojen yritystoimintaa.
Myymälä
1990-luvulla käsityötuotteiden myyntiä kokeiltiin Lahden käsityökeskuksessa ja hyvien kokemusten pohjalta myyntiä jatkettiin.
2000-luvulla Velma Shopista löytyy paljon erilaisia käsityömateriaaleja ja -tarvikkeita sekä valmiita tarvikepaketteja niin aloittelijoille kuin harrastuneemmillekin osaajille.
Vuonna 2007 avattiin uusi Taito Shop-myymälä Hämeenlinnassa Verkatehtaan kulttuuri- ja kongressikeskuksessa. Myymälä jouduttiin kuitenkin sulkemaan vuonna 2009 taloudellisten vaikeuksien vuoksi.
Hankkeet, projektit
Taito Hämeellä on viime vuosien aikana ollut useita hankkeita joissa se on ollut mukana toimijana tai vastuullisena hankevetäjänä.
Hämeen käsityöyrittäjille suunnattu tuotekehitys- ja koulutus Taito Alma –hanke käynnistyi 2002. Hankkeen tuloksena syntyi neulemalleja.
Palmikko – päijäthämäläinen taitoverkkohanke käynnistyi 2003. Sen pääkohteina olivat Hartolan loma-asuntomessut ja Heinolan asuntomessut kesällä 2004. Mukana oli noin 30 yrittäjää.
Kymenlaakson Käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen hallinnoima Kulttuurin tuotteistaminen -hankekäynnistyi 2004. Tavoitteena oli saada markkinoille uusia, innovatiivisia ja kaupallisesti menestyviäkädentaitotuotteita. Yhteistyökumppanina oli Itä-Hämeen maakuntamuseo, ja mukana oli 4 käsityöyrittäjää.
Tekemisen Iloa 2004 -hanke oli käsityöneuvonnan palvelutuote- ja viestintähanke, jonka tavoitteena oli uusien asiakkaiden saaminen käsityökeskuksiin. Lähtökohtana oli sisustamiseen liittyvä tuoteperhe, jonka voi toteuttaa kudonnan tekniikoin.
Vuosina 2006-2008 yhdistys oli mukana koulutuskeskus Salpauksen hallinnoimassa Eloisa maaseutu-hankkeessa. 2010-luvulla Taito Hämeellä ja Taito Kymenlaaksolla oli yhteinen Hynttyyt yhteen -hanke jolla haettiin potkua yhdistysten väliselle yhteistyölle. Jalostamo –toimintaa ja Tuota -hanketta on edistetty. Tuota –hankkeen tuloksena on suunniteltu uusia tuotteita ja tuoteperheitä; Designia Lahest ja Tehty Lahes – nimikkeillä.
Projektityö jatkui v. 2007 Palmikko II puitteissa sekä yhteistyökumppanin ominaisuudessa Koulutuskeskus Salpauksen hallinnoiman kansainvälisen Eloisa Maaseutu –hankkeen kanssa,minkä puitteissa toteutettiin vierailuja puolin ja toisin itävaltalaisten kumppanien kanssa.
Syksyllä 2010 käynnistyi Tuota-hanke, jonka myötä Taito Hämeelle syntyi oma Designia Lahest/Tehty Lahes –tuotevalikoima. Hankkeen avulla useat toimijat ovat verkostoituneet ja löytäneet uusia toimintamuotoja.
Historia
entinen Itä-Hämeen kotiteollisuusyhdistys
1985 Hämeen kotiteollisuusyhdistys ry.
1991 Hämeen käsi- ja taideteollisuusyhdistys ry.
2006 Taito Häme ry.
Itä-Hämeen kotiteollisuusyhdistyksen perustaminen
Ensimmäisten vuosien jäsenmääristä:
– 1909 20 vakinaista, 30 vuosijäsentä
– 1913 38 vakinaista, 29 vuosijäsentä
– 1915 49 vakinaista, 3 vuosijäsentä
– 1916 48 vakinaista
– 1917 81 vakinaista, 46 vuosijäsentä
Kotiteollisuustarkastaja Lauri Mäkisen aloitteesta pidettiin Lahdessa yhdistyksen perustava kokous 18.12.1908. Yhdistyksen ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat: kotiteollisuuskoulun johtaja Eero Salo Lahdesta, pj., opettajatar Alma Koskinen Lahdesta, varapj., rouva Rauha Ruohtula, Lahti, rouva I. Kakola, Kärkölä, neiti Hilma Yttölä, Asikkala, maanviljelijä K. V. Saksala, Lahti, maanviljelijä K. H. Tuiskunen, Orimattila, maanviljelysneuvoja Aug. Hämäläinen, Lahti.
Yhdistyksen ensimmäiset sihteerit olivat: Alma Koskinen, Juho Tattari 1.9.1915, 1.9.1916 lähtien Antero Vornanen, 1.10.1917 lähtien Anna Sakari.
Yhdistykseen kuului aluksi myös Uudenmaan kyliä ja Korpilahti, mutta ne yhdistettiin myöhemmin toisiin yhdistyksiin (Uudenmaan Kty, Keski-Suomen kty).
Yhdistykselle palkattiin ensimmäinen sihteeri vuonna 1911 ja samalla vuokrattiin toimistohuone.
Tilat
Aluksi yhdistyksen kokouksia pidettiin eri puolilla Lahtea. Vuonna 1911 yhdistys sai vakituisen sihteerin ja samalla vuokrattiin toimistotilat Lahdesta (Rautatienkatu 8). Toimistotilat sijaitsivat sen jälkeen useassa paikassa, v. 1951 lähtien toimisto muutti Lahden Maakuntataloon, jossa sillä oli oma osake. Uudet tilat mahdollistivat toiminnan laajentamisen ja tuolloin avattiin yhdistyksen ensimmäinen neuvonta-asema. Iltakurssien jatkuva järjestäminen mahdollistui.
Koulu- ja kurssitoiminta
Koulut
Itä-Hämeen Maanviljelysseuralta ja Teollisuushallitukselta anottiin Itä-Hämeen kotiteollisuusyhdistykselle kiertävät mies- ja naiskotiteollisuuskoulut ja Lahden Maamieskäsityökoulu. Vuonna 1909 perustettiin myös uusi kiertävä nais- ja mieskotiteollisuuskoulu. Toinen kiertävä mieskotiteollisuuskoulu muutettiin 1948 Joutsan kunnan kiinteäksi mieskotiteollisuuskouluksi, ja myöhemmin toinen kiertävä naiskotiteollisuuskoulu Heinolaan kiinteäksi naiskotiteollisuuskouluksi. Toinen kiertävä naiskotiteollisuuskoulu annettiin Heinolaan kannatusyhdistyksen hoitoon vuonna 1953. 1. kiertävä nais- ja mieskotiteollisuuskoulu luovutettiin Kuhmoisten kunnalle vuonna 1963. Vuonna 1954 osa Lahden mieskotiteollisuuskoulun tiloista vuokrattiin Valtion Mieskotiteollisuusopistolle. Kun opisto sai vuonna oman koulutalon ja valtio perusti Lahteen opiston yhteyteen harjoituskoulun, Lahden mieskotiteollisuuskoulu lopetti toimintansa 1954. Vuonna 1954 ostettiin Hollolan Vesalasta Suovin tila, jonne perustettiin Hollolan naiskotiteollisuuskoulu. Vuonna 1971 yhdistys luopui ko. koulusta ja myi sen Päijät-Hämeen ammattikoulujen kuntainliitolle.
Kurssit
Yhdistyksen alkuaikojen toiminnan painopiste olikin koulutoiminnan ohella kurssitoiminta. Kursseja pidettiin vuosittain kymmenittäin. Alkuaikoina kurssit olivat pitkiä – useamman viikon ja kuukauden pituisia.
Ensimmäinen maailmansota aiheutti materiaalipulaa ja toiminnot sopeutettiin ajan vastaamaan ajan vaatimuksia. Esimerkiksi vuoden 1918 jälkeen oli pulaa väriaineista ja tarvetta oli kasvivärjäyskursseille. Viikon pituisia kursseja pidettiin useina vuosina. Neuvoja vieraili myös mm. Uudenmaan yhdistyksen alueella pitämässä kursseja. Tallukaskurssit olivat myös kysyttyjä kenkien hintojen huiman nousun vuoksi. Käsityöinnostus kasvoi ja 1920-luvulla kankaan kudontakursseja ei pystytty järjestämään kaikille halukkailla.
Toisen maailman sodan aikana yhdistys järjesti mm. tallukka- ja kasvivärjäyskursseja, joilla oli tuolloin suuri tarve, lisäksi vuosittain järjestettiin 2-3 kutomakurssia. Siirtoväen avustamiseksi järjestettiin yhdessä Mikkelin läänin Vapaan huollon keskustoimikunnan kanssa seitsemän eri ompelukurssia siirtoväestölle eri puolilla toiminta-aluetta.
1950-luvulla opetus- ja neuvontatyötä hoiti sihteerikonsulentti, opettajat ja neuvojat. 1960-luvulla kurssitoiminta oli vilkasta ja yhdistys järjesti muun muassa pukuompelun-, virkkauksen-, hattujen valmistuksen-, lampunvarjostimien valmistus- ja askartelukursseja.
Kurssit muuttuivat 1970-luvulle tultaessa yleiskursseista erikoiskursseiksi ja kurssit olivat ns. lyhytkursseja. ”Neuvonta-asemalta lainataan malleja erilaisiin kudonnaisiin, pidetään iltakursseja, ja leikataan erilaisia vaatekappaleita sekä annetaan henkilökohtaista neuvontaa.”
1980-luvulla Kursseja järjestettiin edellisen vuosikymmenen tapaan ja sisältö määriteltiin seuraavasti: ”Kursseilla on pyritty antamaan käsityötaidollisia ja ammatillisia valmiuksia sekä aktivoimaan harrastustoimintaa ja antamaan virikkeitä”. Kurssimuotoista koulutusta järjestettiin AKH:n kurssimäärärahoilla. Kurssiyhteistyötä tehtiin maa- ja kotitalousnaisten, Marttojen ja kansalaisopiston kanssa.
Neuvontatoiminta
Koulujen rahoituksen ohella yhdistys sai rahaa kiertävän neuvojan palkkaamiseen.
Ensimmäinen sihteeri-kotiteollisuusneuvoja oli Alma Koskinen (1911-1914) toinen Helmi Maukonen. Sihteeri-neuvojan toimenkuvaan kuuluivat kurssien pitäminen eri puolilla toimialuetta, avustaminen näyttelyiden järjestämisessä, esitelmien pito, tilaustöiden välittäminen käsityöntekijöille, tilastojen kokoaminen, kansanomaisten käsityömallien kokoaminen, toimi apuna kotiteollisuuskaupassa ja hoiti sihteerille kuuluvat tehtävät.
Alkuvuosina yhdistyksellä oli kaksi kiertävää neuvojaa kauppakotiteollisuusneuvojan lisäksi sekä monia kurssinpitäjiä. (nykyiseltä nimitykseltään tuntiopettajia).
Neuvonta-asemia perustettiin Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Rahoitusta ne saivat kunnilta saatavien avustusten avulla ja materiaali- ja valmistuotteiden myynnillä. Vuonna 1951 aloitti toimintansa Lahden ompeluneuvonta-asema, jolloin yhdistykselle saatiin ensimmäinen kiinteä neuvontapiste. Yhdistyksen toinen kiinteä neuvontapiste aloitti toimintansa keväällä 1977 Hollolan Soraniemessä.
1980-luvulla kiinnostus neuvontatoimintaan lisääntyi ja neuvonta-asemia perustettiin mm. Somerolle ja Hartolaan. Hämeenlinnan kaupungin kanssa neuvoteltiin neuvonta-aseman perustamisesta – tuloksetta. Kansallispukuneuvonnan antaminen aloitettiin Hollolassa.
Näyttelyt
Yhdistys esittäytyi mm. kotiteollisuusnäyttelyissä Lahdessa maatalousnäyttelyjen yhteydessä 1910, 1916, 1921 ja 1931, 1951. Yhdistys oli mukana Pietarin Kotiteollisuusnäyttelyssä 1913.
Yhdistyksellä oli myös 30- ja 40-vuotisnäyttelyt ja vuonna 1947 ”Kotien kätköistä” –näyttely. Vuonna 1956 Lahdessa järjestettiin Pohjoismaiset kotiteollisuuskäräjät ja yhdistyksellä oli näyttelyssä oma osasto. Lisäksi yhdistys osallistui toiseen yleiseen kotiteollisuusnäyttelyyn Tampereella 1922, Suomen messuille Helsingissä 1920, Pohjolan Kotiteollisuuskäräjien näyttelyyn ja Lahden Messuille 1934 sekä Itä-Hämeen kotiteollisuusnäyttelyyn 1939. Helsingissä osallistuttiin yleiseen kotiteollisuusnäyttelyyn vuonna 1946.
Itä-Hämeen kotiteollisuutta oli esillä Tampereella Pirkanmaan kotityön liikkeessä. Näyttelyn yhteydessä kerrottiin että Itä-Hämeen kotiteollisuusyhdistyksellä on nykyisin noin neljäsataa kotiteollisuudesta toimeentulonsa saavaa tai lisäansioita hankkivaa kotiteollisuuden harjoittajaa. Näyttelyssä olivat esillä muun muassa Kerttu Savijärven tekstiilejä, Vieno Mertsalmen kuultokudoksia, Sirkka Forssin lastutöitä ja Reino Tammisen saviesineitä.
(Kotiteollisuus 4/1968)
Vuosikymmenien aikana kurssien ja koulujen päättäjäisnäyttelyt muodostivat pääosan näyttelytoiminnasta. Yhdistys osallistui aktiivisesti myös valtakunnallisiin kotiteollisuusalan näyttelyihin.
Yhdistyksen 70- ja 75-vuotisjuhlanäyttelyt järjestettiin Lahden historiallisessa museossa vuosina 1978 ja 1983, teemoilla ”Päijäthämäläinen kotiteollisuus” ja ”Peitteet ja pellavat”.
Hämeenlinnassa järjestettiin Kätevä –näyttely, joka oli samalla 80-vuotisjuhlanäyttely.
Välitystoiminta
Vuonna 1909 aloitettiin kotiteollisuuskaupan perustaminen osakkeiden myynnillä ja palkkaamalla kauppakotiteollisuuden neuvoja. Riittävä pääoma saatiin kerättyä vuonna 1913 ja perustettiin Itä-Hämeen Kotiteollisuuskauppa Oy. Kauppa aloitti toimintansa Lahdessa Rautatienkatu 20:ssä, jossa se toimi vuoteen 1938. Tuolloin kauppa muutti Torikatu 3:een isompiin tiloihin.
Kaupan perustamista perusteltiin mm. seuraavasti: ”On kovin alentavaa kun nuori ulkomaalainen ostaessaan muistoja Suomeen tekemältään matkalta saakin siinä saksalaisia tai venäläisiä kotiteollisuustuotteita.” Kaupan innokas puuhaaja oli yhdistyksen tuolloinen sihteeri Alma Koskinen.
Oman kaupan ohella yhdistys näkyi jo alusta alkaen oman toiminta-alueen ulkopuolella. Tuotteita välitettiin mm. kotiteollisuusmyymälä Pirttiin Helsinkiin ja jopa Pietarin kotiteollisuusnäyttelyyn vuonna 1912.
1940-luvulla yhdistyksen taloustilanteen parantamiseksi päätettiin tehostaa välitystoimintaa. Välitettäviä tuotteita olivat: kangaspuut, käsin neulotut käsineet, pyyheliinat, kehrätyt langat, pöytäliinat ym. Myynti- ja välitystyö siirtyi kuitenkin vähitellen muille kotiteollisuusliikkeille.
Käsityöyritysten toimintaa edistettiin vuosikymmenien aikana mm. näyttelyiden avulla. 1970-luvun lopulla yhdistyksen alueella toimivia käsityöyrityksiä ja käsityöläisiä sekä heidän tuotantoaan kartoitettiin. Kartoituksen avulla haluttiin selvittää eri alojen tuotteita myyntiin tekeviä yrittäjiä tai niitä jotka olisivat halukkaita aloittamaan tuotannon. Myös tuotteiden myyntikanavia pyrittiin selvittämään.
1980-luvulla yhdistyksellä oli tilapäinen myymälätila Lahdessa avatussa Käsityöläistalossa.
Vuonna 1986 aloitettiin Kätevä-myyntinäyttelyiden ja Kätevä-kurssiristeilyjen järjestäminen. Näin autettiin käsityöläisiä tuotteiden jälleenmyynnissä, markkinoinnissa ja tunnetuksi tekemisessä. Näyttelyt järjestetään yhä nykyäänkin Lahdessa ja Hämeenlinnassa. 1980-luvun lopulla kokeiltiin messujen järjestämistä myös Kouvolassa ja Kajaanissa. Yhdistyksen toiminta vahvistui 1980-luvun loppua kohti.
Teemoja vuosikymmenittäin 1910-1980 -luvuilta
Itä-Hämeen kotiteollisuusyhdistys oli perustamassa Lahteen museota vuonna 1912. Yhdistyksellä olleesta kotiseutumuseohankkeesta luovuttiin ja todettiin, että ”sihteeri matkoillaan saa ostaa jonkun vanhan esineen ja viedä sen Lahden museoon”.
» Toimintakertomuksessa vuodelta 1913 sihteeri ja kotiteollisuusneuvoja Alma Koskinen kirjoittaa kiertävien käsityökoulujen merkityksestä
Kouluissa ja varsinkin niiden lopettajaisissa käydessäni olen saanut yhä enemmän todisteita siitä, että kiertävillä käsityökouluilla on arvamattoman tärkeä merkitys kansamme keskuudessa. Kun koulujen päättäjäisissä katselee nuorten tyttöjen, usein aivan uskomatonta ahkeruutta todistavia töitä; kun näkee nuoren miehen silmät loistavina valjastavan varsaansa omien tekemiensä rattaiden eteen, ja toisen varoen asettavan valmistamaansa huonekalustoa kuormaan kotia viedäkseen; kun näkee oppilaitten reippaasti voimistelevan; kun katselee toveripiirin sanomalehteä, ja keskustelukokousten pöytäkirjoja; kun saa huomata vanhempien kiitollisuutta, ja kuulla paikkakuntalaisten puolelta julkisesti tunnustettavan: tämä koulu on jättänyt lähtemättömiä jälkiä myöskin paikkakunnan nuorison henkiseen elämään; kun kuulee ja näkee kaikkea tätä, silloin ymmärtää miten monipuolinen kiertävän käsityökoulun vaikutus voi olla, kuinka paljon sen avulla voidaan lisätä maalaiselämän hyvinvointia ja viihtymystä, jos koulun opettaja oikein käsittää tehtävänsä, jos hän täydellä sydämellä ja eri paikkakuntain olosuhteita ymmärtäen antautuu työhönsä.
» Toimintakertomus vuodelta 1917 kertoo sodan vaikutuksesta
Yhdeksäs yhdistyksen toimintavuosi on kulunut yhä riehuvan maailman sodan aikana. Yhä ankarammin on sodan vaikutus meidänkin maassamme tuntunut. Tavarat kallistuvat kallistumistaan ja saanti tullut yhä vaikeammaksi. Mutta toisaalta on se vaikuttanut herättävästi kotimaisten raaka-aineitten tuottamiseen. Esimerkiksi naiskäsityökoulut jotka ennen saivat niin helposti lankoja kaupoista, ovat joutuneet ainekset nyt hankkimaan kotirukin antimista, jonkun verran tosin pumpulilankoja on vielä saanut. Värejä niihin, niinkun kotikehruisiinkin on omat pellon pientareet ja metsät antaneet, sillä kudontatöihin on suurimaksi osaksi langat kouluissa itse värjätyt. Neuvontatyö on ollut vilkkaampaa kuin edellisinä vuosina, sillä kenkäin ääretön hinnan nousu on saanut ajattelemaan helpompia jalkineita ja siksipä on yhdistyksenjärjestämät tallukkakurssit olleet halutuita. Ei ole ehditty niin moneen paikkaan järjestää kun olisi ollut halukkaita ottajia. 10:net viikon kestävät kurssit on vuoden kuluessa ollut.
1920-luvun toimintakertomuksissa mainitaan käsityöinnostuksen olleen suurta. Ryijykuume oli vallannut naisväen ja toinen muoti-ilmiö oli kansallispuvut. Naiskäsityökouluissa kudottiin ja ommeltiin kansallispukuja ja alueen kotiteollisuuskaupat työllistivät kutojia kansallispukutilauksien vuoksi. Kotikutomo Helmi Vuorelma ja Itä-Hämeen kotiteollisuuskauppa toimittivat eri puolille Suomea sekä kansallispukukankaita että valmiita pukuja.
1930-luku päättyi talvisodan puhkeamiseen ja 2.maailmansota ja yhteiskunnallinen tilanne vaikutti yhdistyksen toimintaan kokonaisvaltaisesti. Sota-aika ja rajoitukset leimasivat 1940-luvun toimintaa. Myös kotiteollisuusharrastus elpyi omavaraisuuden vaatimuksen vuoksi. Neuvontaa ja opetusta tarvittiin lisää määrärahojen ollessa pienet.
» Vuoden 1949/9 Kotiteollisuus-lehdessä peilataan Itä-Hämeen kotiteollisuuden menneisyyttä ja tulevaisuutta.
– Kotiteollisuudella on vahvat perinteet Itä-Hämeessä. Sitä todistavat vanhat säilyneet miesten ja naisten työt esimerkiksi ryijyt, kuvatäkit, täkänät, ompelutyöt, ja erilaiset puusta ym. tehdyt esineet joita löytyy museoista ja ilahduttavan runsaasti vielä kodeissakin nähtävänä.
1950-luvulla toiminta oli vilkasta ja Itä-Hämeen yhdistys oli keskusliiton listauksien mukaan työpäivissä kärkisijoilla yhdistysten joukossa. Vuosikymmenen vuosikertomuksissa kerrotaankin: ” kursseilla ja kotiteollisuuskouluissa on ollut oppilaita runsaasti, kaikkia pyrkijöitä ei ole aina ole voitu ottaakaan tilan ahtauden vuoksi.
1960-luvulla elettiin kotiteollisuuden kriisikautta mm. taloudellisten vaikeuksien takia. Kurssien määrä oli kuitenkin suuri. Henkilökuntaa yhdistyksellä oli neljä: sihteeri-konsulentti-rahastonhoitaja, neuvonta-asemanhoitaja ja kaksi neuvojaa.
1970-luvun alussa sihteeri-konsulentti-rahastonhoitaja nimeke muutettiin toiminnanjohtajaksi. Yhdistys laajensi toimintaansa 1970-luvun lopulla toimintaansa Kanta-Hämeen alueelle perustaen toimipisteen Hämeenlinnaan vuonna1979. Yhdistyksen taloudellinen tilanne oli kireä. Vuosien myötä yhdistys toimi yhteistyössä Itä-Hämeen Maatalouskeskuksen ja Itä-Hämeen Marttapiiriliiton kanssa hoitaen näiden järjestöjen käsityöneuvonnan ja kurssituksen.
1980-luvulla kiinnostus neuvontatoimintaan lisääntyi ja neuvonta-asemia perustettiin mm. Somerolle ja Hartolaan. Hämeenlinnan kaupungin kanssa neuvoteltiin neuvonta-aseman perustamisesta – tuloksetta. 1980-luvulla alettiin julkaista uutta tiedotuslehteä. Jäsenmäärä lähti heti nousuun. 1980-luvun lopulla yhdistyksen tervehdyttämisohjelma onnistui ja jäsenmäärä lisääntyi sekä toiminnot jatkuivat ennallaan määrärahojen huolimatta määrärahojen supistuksista.
Kätevä & tekevä messut
Kätevä & tekevä messuja on järjestetty Lahdessa vuodesta 1986 lähtien. Kätevä & tekevä messut on yksi suurimmista kotimaisista käsityöalan tapahtumista. Loka-marraskuun aikana järjestettävät messut ovat vakiintuneet ammattilaisten ja harrastajien kohtaamispaikaksi.
Vuosittain messuille osallistuu lähes 250 suomalaista käsityöalan yrittäjää. Tarjolla oleva tuotevalikoima on laaja ja kattava: käsityömateriaalit, korut, koristeet, käyttötavarat, lelut, työkalut, vaatteet niin ihmisille kuin lemmikeillekin, kodintekstiilit, lahjatavarat, taide, alan lehdet ja kirjallisuus ja herkut. Messuvieraille on lisäksi ollut muutakin nähtävää ja koettavaa kuten tanssi- ja muotiesityksiä sekä työnäytöksiä, käsityötaidetta ja käsityöpajoja.
Taito Hämeen yli 100-vuotias historia kertoo messujärjestelyistä seuraavaa:
Vuoden 1986 merkittävin saavutus oli Kätevä-myyntinäyttelyiden ja Kätevä-kurssiristeilyjen käynnistäminen.Myyntinäyttelyiden tarkoituksena oli auttaa käsityöläisiä heidän tuotteidensa markkinoimisessa ja tunnetuksi tekemisessä. Näyttelyt pidettiin keväällä Lahdessa ja syksyllä Hämeenlinnassa ja niistä muodostui jokavuotinen käytäntö. Kätevä-tapahtumat laajenivat, kun Oy Sally Line Ab ryhtyi tukemaan kotimaista käsiteollisuutta ja neuvontatyötä. Yhdistys järjesti syksyn aikana risteilyalus Sally Albatrossilla seitsemänä torstaina Kätevä-kurssiristeilyn ja -näyttelyn, samoin keväällä 1987. Vuosikymmenen lopulla Kätevä-näyttelyjen toiminta-aluetta laajennettiin valtakunnalliseksi: 1989 näyttelyt järjestettiin Kouvolassa ja Kajaanissa, ja näyttelypäivien aikana järjestettiin lapsille omatyöpaja.
Taito-Hämeen Kätevä-messukonsepti uudistettiin ja laajennettiin Kätevä & Tekevä –messutapahtumaksi, joka esiintyi ensimmäistä kertaa v. 2008 uudessa Lahti Hallissa.
Kätevä & Tekevä & Lukeva –messut järjestetään tulevaisuudessa yhteistyössä Lahden messujen kanssa Lahden messukeskuksessa.
Messuvieraille on lisäksi ollut muutakin nähtävää ja koettavaa kuten tanssi- ja muotiesityksiä sekä työnäytöksiä, käsityötaidetta ja käsityöpajoja. Kuvissa Hollo & Martta –kansantanssifestivaalin kansainvälisiä vierailijoita sekä otoksia Koulutuskeskus Salpauksen oppilastyönäytöksistä.