Taito Etelä-Pohjanmaa

Nykytoiminta

perustettu 1907
Etelä-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuus ry
Seinäjoki
>> www.taitoep.fi

Taito Etelä-Pohjanmaa määrittelee toiminta-alueikseen käsityön kulttuurina, elinkeinona ja taitona.

Käsityö elinkeinona korostaa sitä, ettei kuitenkaan ole kyseessä ”vain” aate vaan myös elinkeinomainen yrittäjyys; EP:llä yrittäjyys on aina ollut kunniassa! Lisäksi tässä tulee esille suhde teollisuuteen ja maatalouteen.

Kun käsityö toimii taidon alueella, on kyseessä nimenomaan taidon ja laadun määrittely sekä niiden takaaminen.

Tilat

Etelä-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen toimipaikkana on vuodesta 2003 lähtien ollut Kaarakan talo. Kaarakan talo on alun perin Vihtori Kontusaaren 1930-luvulla rakennuttama. Talossa on ollut eri toimintoja ja Kaarakan nimi juontaa juurensa talossa toimineesta silmälääkäri Kaarakasta. Samoissa tiloissa toimii myös yhdistyksen myymälä, Rustoopuori Oy.

Kaarakan talon toimintoja ovat vaihtuvat näyttelyt, Taito-pajat, Näppi-käsityökoulu, tarvikemyynti sekä myyntituotteina käsitöitä ja taideteollisuutta Rustoopuorin myymälässä.

Koulu- ja kurssitoiminta

1990-luvulla Alavuden, Kauhajoen ja Isonkyrön keskukset perustettiin. 2000-luvulla Jurvassa oli jonkin aikaa Taito-Nikkari. Lapualla Vanhan Paukun kulttuurikeskuksessa alkoi toimia Taito-Paukku ja Töysässä Taito Tuuri. Nykyisin kaikki toimipisteet on nimetty taitokeskuksiksi.

Näppi-käsityökoulu vuodesta 1989

Yhdistys käynnisti lasten käsityökoulutoiminnan lukuvuonna 1989-1990. Näppikoulu on nykyään yksi merkittävimpiä yhdistyksen toimintamuotoja. Koulussa opiskelee vuosittain noin 340 lasta ja opetusta järjestetään Seinäjoella, Alavudella, Töysässä, Kauhajoella, Vaasassa ja Isossakyrössä. Käsityön taiteen perusopetusta antava Näppikäsityökoulu on laajentunut toimintaansa siis lähes koko maakunnan alueelle ja Näppi-käsityökoulussa toteutetaan käsityön taiteen perusopetuksen laajaa oppimäärää.

Harrastustoimintaa järjestetään myös aikuisille Seniorinäpissä.

Neuvonta

Seinäjoen käsityökeskuksessa järjestetään neuvontaa sekä kudonnasta että neulomisesta. Yhdistyksen muut käsityökeskukset sijaitsevat Vaasassa (Hovioikeudenpuistikko 9 65100 Vaasa, neuvojat Pipsa Mustalammi, Marjo Pollari ja Tarja Rinta), Isossakyrössä (Museotie 4, 61500 Isokyrö, Miira Karhu ja Ulla Rinta-Harri), Alavudella (Järviluomantie 18 63300 Alavus, neuvojat Raija Nikkola ja Satu Seppälä) ja Kauhajoella Prännärintie 7 61800 Kauhajoki, neuvojat Kirsi Harju ja Pirjo Hangas).

Myymälä

Rustoopuori Oy on toiminut yhdistyksen rinnalla lähes 50 vuotta. Vuodesta 1983 se on ollut erillisenä osakeyhtiönä. Myymälän aikaisemmat osoitteet ovat olleet Kauppakadulla ja Verkatehtaankadulla ja vuodesta 2006 lähtien se on toiminut Kaarakan talossa.

Rustoopuori tarjoaa asiakkaille käsityömateriaaleja sekä kotimaisia käsi- ja taideteollisuustuotteita. Rustoopuorilla on myös omaa tuotantoa, kuten suosittu Jussi-paita sekä Koto- ja Otsola-tuotesarjat.

Rustoopuorin nimessä yhdistyy kaksi eteläpohjalaista murresanaa: rustata eli tehdä ja puori, paikka jossa tekemisiä säilytetään.

Yhdistys on perustanut kaupan myös Tuurin kyläkaupan yhteyteen vuonna 2010.

Hankkeet, projektit

Yhdistys on 1990-luvulta lähtien ollut mukana useissa hankkeissa. Yhteistyössä Pohjois-Karjalan ja Lapin käsi- ja taideteollisuusyhdistysten kanssa kehitettiin käsityöyrittäjyyttä Tuomarkki-hankkeessa 1996-1997. Hankkeiden avulla on myös suunniteltu sisältöjä lasten käsityökoulutoimintaan, pohdittu Kaarakan talon matkailumahdollisuuksia ja aloitettu Jussi-paidan tuotanto.

Muusta toiminnasta

1990-luvulla yhdistyksen puheenjohtajana oli kansanedustaja ja ministeri Anneli Jäätteenmäki.

Vuodesta 1994 lähtien yhdistys on järjestänyt Seinäjoella käsityömessut yhteistyössä Pohjanmaan messujen kanssa. Käsityömessut ovat keränneet vuosittain lokakuussa Seinäjoelle noin 350 näytteilleasettajaa ja 20 000 messuvierasta.

Seinäjoen messut

Yhdistys on järjestänyt Seinäjoella käsityömessut yhteistyössä Pohjanmaan messujen kanssa vuodesta 1994 lähtien. Sen jälkeen Käsityömessut ovat vuosittain keränneet lokakuussa Seinäjoelle noin 350 näytteilleasettajaa ja 20 000 messuvierasta.

Tulevaisuus

Satavuotias yhdistyksemme uskoo valoisaan tulevaisuuteen. Taide – ja taitoaineiden merkityksen kasvu tunnustetaan – ja jos niitä koulujen opetussuunnitelmista on vähennetty on vanhempien ja lasten kiinnostus niihin kyllä muuten lisääntynyt.

Historia

Tervetuloa heimolainen, ystävä, vieraskin Etelä-Pohjanmaan tasangoille!
Sinä joka Karjalan kankahilta, Savon järvien keskeltä, Hämeen lehtojen liepehiltä, tai Pohjolan vaarojen rinteiltä olet tänne saapunut, tuntenet ehkä pettymystä, yksitoikkoiseksi maisemamme arvostelet.
Ei olekaan meillä näitä luonnon maisemia. Omalla voimallaan on pohjalaisen pitänyt maisemansa luoda. Omin käsin on Pohjanmaan mies ja nainen kuokalla ja auralla luonut nämä avarat viljelysmaisemat, joilla kesäinen kytösavu juhlallisena leijailee ja täyteläiset tähkäpäät tuulessa aaltoillen työn ylistyshymniä soittavat.
Et tapaa kansassakaan täällä sitä vaihtelevaisuutta ja leikillisyyttä mitä maisemiltakin puuttuu. Tasaista ja jäykkää se on kuten maansakin. Kuitenkin muistot Alavudelta, Lapualta ja nuijamiesten vaiheet Ilmajoella kertovat niistä syvemmistä tositunteista mitkä kätkeytyvät yksitoikkoisen kuoren alle.
Rauhan toimissa, keralla korpien raadannan, kytöjen kynnön, vastahan hallaa ja nälkää heilutti pohjanmaan mies kirvestä ja höylää, surisi pirteissä rukit ja helskyi kangaspuut. Kasvoi näin kansan kätevyys, levisi maailmalle maine pohjalaisten taituruudesta. Omiin käsiinsä turvasi silloin pohjalainen kun vilu viljan vei. Parempinakin aikoina oman valmisteensa muita parempana piti.
– Antti Tapola Käsiteollisuudessa 7-8/1913
Antti Tapola oli Etelä-Pohjanmaan kotiteollisuusyhdistyksen ensimmäinen konsulentti.

>> Lue esitys Kotitarveteollisuudesta elämystaiteeksi (pdf)

>> Lue artikkeli Jurvan kotiteollisuudesta (Lastu ja lanka 1934, pdf)

Yhdistyksen perustaminen

Yhdistyksen perustamiskokous järjestettiin 11.12.1907 Vaasan kunnallistalon museosalissa. Perustamista oli esittänyt Vaasan läänin maanviljelysseura, jonka käsityöjaosto oli siihen asti vastannut myös käsityötoiminnasta. Perustamiskokouksessa olivat läsnä rouva Liisi Hautanen, kauppias ja kudontatöiden välittäjä Lapualta, neiti Aina Snellman, käsityöliikkeen pitäjä Vaasasta, Lauri Mäkinen, Kaarlo Saari, opettaja ja kansanedustaja Kurikasta ja Jalmari Lahdensuo, Lapuan yhteiskoulun rehtori. Perustavassa kokouksessa yhdistyksen kotipaikaksi valittiin Seinäjoki, mutta heti seuraavan kevään kokouksessa se vaihdettiin Ilmajoeksi.

Yhdistys perustettiin: kotiteollisuustyön organisoinnin vuoksi ja tietysti myös laadun ja ammattitaidon varmistuksen takia.

Tilat

Yhdistyksellä ei alkuvuosina ollut omaa toimistoa, vaan sen asiat hoidettiin sihteerin yksityisasunnossa.

Koulu- ja kurssitoiminta

Soinin pitäjässä toiminut hätäapukoulu siirtyi Etelä-Pohjanmaan kotiteollisuusyhdistyksen valvontaan ja muutettiin kiertäväksi. Näin koulu kierteli parikymmentä vuotta pitäjästä pitäjään, vuoroin ahtaissa talojen pirteissä yhteiselämässä talonväen kanssa, vuoroin kylmissä seurataloissa (Tapola 1964: 11 3/64 s. 11). Sopivien huoneistojen saanti oli kuitenkin vaikeaa, ja erilaisten avustusten ja talkootöiden tuomalla rahoituksella koululle rakennettiin oma talo Ilmajoelle. 1930-luvulta alkaen koulu toimi kiinteänä Ilmajoen mieskotiteollisuuskouluna.

Yhdistys perusti 1911 Jurvaan kiertävän mieskotiteollisuuskoulun. Vuonna 1924 koulu sai huoneiston maamiesseuralta, ja 1932 Jurvaan perustettiin kiinteä mieskotiteollisuuskoulu. Vuonna 1949 Jurvassa aloitti toimintansa myös naiskotiteollisuuskoulu. Koulut yhdistettiin vuonna 1964 Jurvan kotiteollisuuskouluksi. Ajokalukoulun paikaksi määrättiin Alavus 31.1.1919 mutta se aloitti vasta 1920 Alavudella V. Pukkilan luona. Näyttää, että kursseja pyydetty enemmän kuin on voitu antaa. (Lähde:Teräväisen 100-vuotishistoriikki).

Naiskäsityökoulu oli aloittanut toimintansa 1909 ja se toimi kiertävänä aina vuoteen 1954 asti, jolloin se muutti Alavudelle. Vuonna 1957 siitä tehtiin kiinteä Alavuden naiskotiteollisuuskoulu.

1960-luvulla yhdistyksen omistuksessa olleet koulut siirtyivät kuntien omistukseen. Yhdistys oli kuitenkin tehnyt maakunnalle merkittävän työn alan koulutuksen käynnistäjänä.

Kouluopetuksen lisäksi yhdistys järjesti erilaisia kursseja, aiheina olivat muun muassa kasvivärjäys ja tallukoiden valmistus.

Neuvonnasta

Yhdistyksen ensimmäisenä konsulenttina toimi Antti Tapola. Haasteita riitti ja Tapola totesi toimintakertomuksissa muun muassa seuraavaa:

Toimintani ensimmäisen työvuoden aikana on edelleen ollut alueeseen ja sen kotiteollisuusoloihin tutustumista. Tilaston keräystä olen kumminkin matkoillani suorittanut mikäli siihen on ollut tilaisuutta. Ei se kumminkaan helppoa ole, sillä itse tekijät pitävät toimintansa niin vähäarvoisena, että numerotietoja on melkein mahdoton saada. Sanotaan vaan, että ”Tehdäänhän niitä joitakin”. Muutamissa ryhmissä on myös näiden tietojen antamiseen nähden ilmennyt kielteinen kanta luulosta, että tämäkin toimenpide tarkottaisi heidän sortamistaan esimerkiksi verotuksen muodossa. Liiketoiminnan järjestelykään ei alkuun ottanut sujuakseen, sillä kauppakotiteollisuuden elvyttämisen alalla, josta ohjesäännössäni puhutaan, ei heikoilla inhimillisillä voimilla saa mitään näkyvätä jälkeä. Ennen tämän asian käytännöllisiä toimenpiteitä pitäisi kotiteollisuusväen yleisen kehityskannan saada huomattavissa määrässä nousemaan. Suurella osalla varsinaisia kotityöläisiä näyttää olevan niin kehittymätön, tai ehkä väärään suuntaan kehittynyt moraali, että alkeellisempikin säännöllinen liiketoiminta näyttää mahdottomalle.
(Tapola 1913: 8.)

Sodan jälkeen tuli kuitenkin muutoksia: neuvontatoimintaa laajennettiin 1949 ja se aiheutti lähes 150 000 markan menetykset, toimintaa oli ilmeisesti pakko supistaa. 1949 oli ensimmäinen tappiollinen vuosi, oli taloudellista kireyttä ja ostokyvyn puutetta. Mutta kudontakurssit olivat kyllä äärettömän suosittuja ja tarpeellisiksi koettuja. Vuodesta 1946 alkaen suunnitelmissa ollut yhdistyksen ensimmäinen neuvonta-asema perustettiin Seinäjoelle 1951. (Lähde:Teräväisen 100-vuotishistoriikki).

Alkuvaikeuksien jälkeen asiat näyttivät kuitenkin järjestyneen hyvin, sillä Tapola toimi yhdistyksen konsulenttina melkein yhtäjaksoisesti vuoteen 1952 asti. Työtä tuli jatkamaan 1953 Elsa Tapio. Tämän myötä yhdistyksen toiminta muuttui hieman, sillä aiemmin eri puolilla maakuntaa pidettyjen kurssien kysyntä väheni, kun taas käsityö harrastuksena alkoi kiinnostaa. Suosituksi tulivat muun muassa erilaiset kirjonta- ja revinnäiskurssit.

1970-1980 –luvuilla käsityökeskuksia perustettiin myös Ähtäriin, Vaasaan, Nurmoon, Evijärvelle ja Alahärmään.1990-luvulla perustettiin Alavuden, Kauhajoen ja Isonkyrön keskukset.

Välitystoiminta

Valmistettujen tuotteiden välitystoiminta, mikä 1914 lopussa oli suuressa mitassa vähentynyt, on taas nousussa ja 1915-1916 välitettiin:
136 125 paria saappaita
13 420 paria suksia
26 000 paria sauvoja
45 000 kpl vanteita
Yht. rahallinen arvo 3 625 005 mk.
(Lähde:Teräväisen 100-vuotishistoriikki).Tuotteiden myynnin edistämiseksi yhdistys pyrki saattamaan valmistajat ja ostajat suoraan liikeyhteyteen keskenään (Tapola 1914: 6). Sota-aika toi kuitenkin muutoksia välitystoimintaan, kun alueella valmistettiin ja välitettiin muun muassa saappaita, suksia ja vanteita sotilastarpeisiin:

Kun ottaa huomioon että suurin osa tästä tuotannosta on juuri yksityisten, pienissä oloissa eläväin kotiteollisuuden harjoittajain ansiotyötä sekä raaka-ainekin enimmäkseen oman maakunnan tuotetta niin käsittää kuinka laajalle tämä tuloerä on levinnyt ja kuinka moni työläinen siitä itsenäistä ansiotyötä saanut. Eikä ainoastaan tilapäisenä, kylläkin suurimerkityksellisenä ansiona, vaan pitemmällekin näyttää tällä välitystoiminnalla olevan merkitystä. Näyttää yksi ja toinen liike tältä ajalta saaneen alkunsa, sekä vanhat liikkeet uutta virikettä. Varsinkin suksiteollisuus näyttää saaneen voimakkaan sysäyksen eteenpäin
– (Tapola 1917: 11).

Näyttelytoiminta

Näyttelyt olivat jo alkuvuosina merkittävässä osassa: 1913 oli merkittävä näyttelytoiminnan vuosi, jolloin osallistuttiin isolla joukolla yleisvenäläiseen kotiteollisuusnäyttelyyn Pietarissa.

1913 järjestettiin Ilmajoella laaja maakunnallinen kotiteollisuusnäyttely Maamiesseuran 50-vuotisjuhlan yhteydessä. Näyttelytuotteista mainitaan mm. ryijyt ja täkänät. (Lähde:Teräväisen 100-vuotishistoriikki).

Vuonna 1922 otettiin Etelä-Pohjanmaalta osaa Tampereen suureen näyttelyyn: yhd. osasto sai I palkinnon Taiteelliselta lautakunnalta! ”Näyttelyn kokonaisvaikutus hyvä, yksityisesineet kauniita.,” kansanomaiset mallit varsinkin kudonta-alalta edustettuina, eteläpohjalaisesta kotiteollisuustoiminnasta hyvä kuva. 271 esinettä näytillä; palkintoja I 53 kpl, II 66 kpl ja III 81 kpl! Eli suurin osa töistämme palkittiin!

Kehitys 1970-luvulta

1970-luvulla alkoi yhdistyksen uusi nousu: puheenjohtajaksi tuli maakuntaliitossa työskennellyt Esa Latva-Rasku, voimakas vaikuttaja ja eteläpohjalaisen kulttuurin puolestapuhuja. Toiminnanjohtajaksi valittiin Kaija Uola, joka toimii edelleen yhdistyksen toiminnanjohtajana vuonna 2013.

Yhdistys muuttui käsi- ja taideteollisuusyhdistykseksi ja laajensi neuvonta-asemaverkostonsa koko maakunnan (historiallisen Etelä-Pohjanmaan) alueelle. Kunnat saatiin mukaan toimintaan voimakkaalla lobbauksella: luvattiin että kunnat, jotka lähtevät tähän taloudellisesti mukaan, tulee ilman muuta olemaan etusijalla tämän neuvonta-asemaverkon perustamisessa.

Ja 1970-luvulla alettiin myös kehittää yhdistyksen omaa liiketoimintaa. Rustoopuori erotettiin omaksi liiketoiminnalliseksi yksiköksi, jotta sitten yhdistyksen neuvontatoiminta saisi paremmin taloudellista tukea, kun saataisiin vielä parempi tulos niin omarahoitus olisi kunnossa (Lähde:Teräväisen 100-vuotishistoriikki).