Ulla Haukka-Toivonen

”Kun mä luulin et näit voi hyödyntää kangaspuilla siks mä lähin, menin aikanaan tämmöselle yrittäjäkurssille.” Kertoo Velkualainen Ulla Haukka-Toivonen, jonka työhuone, vanha hevostalli pursuaa syksyisin omalla maalla viljeltyjä kuivakukkia ja heiniä. Kotiteollisuusopettajan koulutuksen saaneen Haukka-Toivosen tie synnyinkodin emännäksi ei kulkenut suoraan koulun jälkeen vaan Ulla ja sisarensa tulivat hoitamaan tilaa kun vanhempien terveys ei enää kestänyt tätä työtä. Lehmien hoito ja emännän työt vievät suurimman osan Ullan ajasta. Tuli löytää jotain vastapainoa tälle työlle ja käsille oli löydettävä tekemistä. Kuivakukat oli vastaus. Tukea uudelle uralleen Ulla on hakenut eri kurssien, projektiohjaajan ja käytännön kokemuksen kautta. Kantapään kautta on tullut koettua, että kukkien kuivatuksen eri vaiheissa on varottava niin pikkulintujen ja hiirien tuhoja, kuin liiallista kosteutta ja sen myötä hometta. Kokemuksella Ulla sanookin: ” Homeen pelko on viisauden alku”. Ulla toteuttaa kuivakukkatyöt, joiden malli on muotoutunut valmiiksi omassa päässä muita maatilan töitä tehdessä. Vuoden suurin sesonki kuivakukkien osalta on Turun silakkamarkkinat, jolloin jo tutuksi tulleet vakioasiakkaat tulevat hankkimaan koristeita kotiinsa.

Ullalla maatilan työt; lehmien hoito, heinän teko ja kuivakukkien viljely jaksottuvat tarkasti vuodenkierron mukaan, kukin työ vaatii oman aikansa. Töiden ajoittaminen jopa vuorokauden mukaisesti ei ole vaikeaa kun sen osaa. Nykyään Haukan tilalla käy vuosittain useita leirikouluja tutustumassa perinteisen saaristolaistilan elämään. Ulla haluaisi välittää näille koululaisille luonnon arvostuksen ja kunnioituksen.

Ulla kertoo kukkakimpun tekemisestä: ”Joskus mä ihan nään sen jo et mimmonen se on valmiina. Ni sillon se on vaan yrityksen ja erehdyksen tekniikan kautta kun mä käsin muotoilen sitä. Mä saatan jotain kasvinippuu pahastikin raastaa käsissäni et siit tulee se, mul on selkee tieto milt mä haluan et se näyttää. Sillon mä en edes kynällä mitään tee, mut joskus mä tavallaan haen päähäni sitä muotoo ja sillon otan kynän ja paperia ja eri vaihtoehtoi et mikä mun mielest sit näyttää parhaalta ennen kun mä alan edes sitä työstämään muuten. Mut yleensä mä teen ne niinku tääl vaan päässä valmiiks.” Ulla Haukka-Toivonen.