Tuula Nikulainen

Peksalan koulu, Angelniemellä on tukikohta, josta huopataiteilija Tuula Nikulainen nykyään lähtee hakemaan oppia ja vaikutteita työskentelyynsä. Peksalasta Tuula kuljettaa osin suomalaiseen muinaistarustoon, omiin muistoihin ja kokemuksiin perustuvia voimakasvärisiä töitä näyttelyihin Suomessa ja ympäri maailmaa. Työtilat vanhan koulun erillisessä keittiörakennuksessa muuntuvat tarpeen mukaan erilaisiin tekniikoihin. Yhteen suurimmista rakkauksistaan, hevoshuovutukseen, Tuula on saanut opin Suomessa. Monien vaiheiden kautta hän päätyi viemään tietoutta takaisin Mongoliaan hevoshuovutuksen syntysijoille, jossa perimätieto oli päässyt unohtumaan. Nykyään suuret hevoshuovutustyöt Tuula tekee rakkaan työkaverinsa Zorro-suomenhevosen kanssa. Zorron kanssa hän on tutustuttanut ihmisiä hevoshuovutuksen saloihin kursseilla ja työnäytöksissä. Yli viisitoista vuotta samaa materiaalia, huopaa, ei ole vielä saanut Tuulaa kyllästymään siihen. Turvallinen huopa antaa mahdollisuuksia toteuttaa omia kokeiluja. Vanhoja uskomuksia villasta, huopumisesta ja värjäämisestä on tullut pöllytettyä monta kertaa. Huopa on se materiaali mikä on kaiken alku ja ” naisellinen juttu, eli tämmönen emäksinen prosessi tää huovutus”. Tuula siteeraa huopagurunakin tunnettua taiteilija Joseph Beyusia, ” Huopa on ihmisen toinen iho, et se toimii samalla tavalla ja sen on hirveen hyvä iholle.” Tuulan töistä löytyy monitasoisia tarinoita ja folkloristin koulutus vaikuttaa taustalla että hän haluaa tarinan myös huovan synnylle, ”Mut sitten kans meill on huovuttajien kesken ollu tämmönen jännä sanailu siitä miten ensimmäinen huopa on syntynyt. Mä jotenkin sitten täss hurmoksessa täst emäksisestä ja synnytyksestä ja naisellisuudesta tämmösestä minkä liitin sillon tosiaan tähän huovutukseen ni ajattelin että ensimmäinen huopa on täytynyt syntyä rakastelemalla, koska ihmisethän on todennäköisesti keränneet niinkun lampaanvilloja vuoteeseensa ja siinä kieriskelly.”