Nykytoiminta
perustettu 1907
Oulu
>> www.taitopohjoispohjanmaa.fi
1990-luvulla
Taito Pohjois-Pohjanmaa on jatkanut toiminnassaan oman alueellisen käsityökulttuurin edistämistä. 1990-luvun puolivälin vaikeista vuosista selvittiin. Uusiin toimintoihin ja haasteisiin tartuttiin. Uusi toiminnanjohtaja Liisa Törmänen aloitti vuonna 1998 ja jatkoi toimessaan vuoteen 2013 saakka, jolloin toiminnanjohtajana aloitti Jari Räinä. Yhdistyksen toiminta- ajatuksena on edelleen edistää suomalaista käsityötä elinkeinona ja kulttuurina Pohjois-Pohjanmaalla laajan yhteistyöverkoston avulla.
Tilat
Pohjois-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen kotipaikka on Oulussa, jossa sijaitsee Taitokeskus Maakari. Yhdistys muutti Rautatienkatu 11:een vuonna 2005 oltuaan sitä ennen Pakkahuoneenkadulla. Talossa sijaitsee myös myymälä Taito Shop Maakari ja myymälän yhteyteen tehty näyttelytila.
Koulu- ja kurssitoiminta
Pohjois-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuusyhdistys järjestää monipuolista kurssitoimintaa kaikissa käsityökeskuksissa, aiheina muun muassa hopeasavi, origamit, kranssit ja värjäys. Vuosina 2012-2013 yhdistys järjestää lapsille suunnattuja käsityö-, arkkitehtuuri- ja muotoilupajoja. Oulun käsityökeskuksessa keskitytään puolestaan neulontaan, kun Neulekammarilaiset kokoontuvat yhteen kerran kuukaudessa.
Neuvonta
Käsityökeskuksia yhdistyksellä oli 1990-luvulla Oulussa, Oulaisissa, Utajärvellä, Raahessa, Pudasjärvellä, Pulkkilassa, Kempeleessä, Haapajärvellä, Pyhäjärvellä, Kuusamossa ja Nivalassa. Neuvontaa annettiin henkilökohtaisesti ja puhelimitse, kirjeitse tai neuvontakäynneillä. Neuvonnassa painottui tekstiilit ja niiden hoito, laadunvalvonta ja kuluttajavalistus. Vuosien saatossa käsityökeskusten määrä on vähentynyt kuuteen ja niitä toimii vuonna 2013 Oulussa, Kuusamossa, Oulaisissa, Pudasjärvellä, Pulkkilassa ja Raahessa.
Käsityökeskukset edustavat selvimmin käytännön käsityötaidon ja yhdistyksen neuvontaperinteen jatkuvuutta. Käsityön tekemiseen on perinteisesti liittynyt sosiaalinen kanssakäyminen ja terapeuttinen – hyvinvointia tuova vaikutus. Käsityökeskukset ovat osaltaan antaneet mahdollisuuden edellä mainittuihin tarpeisiin. Kuinka tarjonta saadaan vastaamaan sekä ikääntyvän- ja työikäisen väestön sekä nuorten vaatimuksiin.
Myymälä
Yhdistyksen kauan haaveilema pohjoispohjalaisten käsityötuotteiden myymälä – Maakari – avattiin 1999. Liike avattiin osoitteessa Pakkahuoneenkatu 9, jossa myös yhdistyksen tilat olivat. Vuonna 2001 uutena toiminnan muotona tuli neulelankojen myynti, kun yhdistys osti Neoviuksen lankamyymälän.
Hankkeet, projektit
1990-luvulla yhdistyksen hankkeita oli muun muassa Pohjois-Pohjanmaan Taituri – Tuhattaituri, joka oli hanke maaseudun naisille. Tavoitteena oli kouluttaa heitä pienimuotoiseen käsityöyrittämiseen. Alueellisia kulttuuriprojekteja oli esimerkiksi TATU, valtakunnallinen Tarinatuote –projekti (1995-). Kempeleellä oli oma Rantalakeuden kansallispukuhanke.
Taito Pohjois-Pohjanmaa –hanke (2011-2013) on yhdistyksen hallinnoima ESR-hanke, jonka tavoitteena on suunnitella ja kehittää maakunnan käsi- ja taideteollisuudesta kasvavaa ja kannattavaa liiketoimintaa. Alalla toimivia yrityksiä tuetaan muun muassa markkinoinnissa, verkottumisessa, tuotekehityksessä ja tuotannon suunnittelussa. Taito Shop Maakari toimii tuotteiden koemarkkinointipaikkana ja asiakkailta saatu palaute välitetään käsityöläisille.
Käsityökurssit maahanmuuttajille
Yhdistys on järjestänyt kursseja maahanmuuttajille. Tavoitteena on syrjäytymisen ehkäisy, yhteiskunnallisen aktiivisuuden lisääminen ja oman maan käsityötaitojen yhdistäminen suomalaiseen käsityöperinteeseen. Kurssit ovat toimineet myös perehdyttämiskoulutuksena mahdollista ammatillista koulutusta varten ja antanut lisäansiomahdollisuuksia käsityön tekemisen myötä joko yrittäjänä tai alihankkijana.
Historia
Oulun läänin kotiteollisuusyhdistys, 1907-
(Oulun läänin Talousseuran alaosastona vuoteen 1921, jolloin itsenäistyi ja rekisteröitiin).
Pohjois-Pohjanmaan käsi – ja taideteollisuus ry 1992 –
Perustaminen
Yhdistyksen perustaminen nähtiin tarpeelliseksi sillä alueen ammatillista kotiteollisuutta haluttiin suosia ja kehittää. Yhdistyksen tuli selvittää alueensa kotiteollisuus ja sen edellytykset. Myös tuleva Pietarin kotiteollisuusnäyttely (1913) innosti paikallisia kotiteollisuusalan toimijoita yhteistoimintaan.
Pohjois-Pohjanmaan Kotiteollisuusyhdistys perustettiin 13.12.1907. Yhdistys kuului aluksi alaosastona Oulun Talousseuraan. Ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat rouvat Hilda Paavola, Naimi Tuohino ja Fiia Saalasti, sekä herrat G. F. Astrén, J. Pikkarainen ja A. Pulkkinen. Talousseuran valitsemia jäseniä olivat ensimmäisessä johtokunnassa neiti Hanna Åström ja herra U. Vegelius. Johtokunnan kokouksessa 1. huhtikuuta puheenjohtajaksi valittiin veistokoulun johtaja A. Pulkkinen ja varapuheenjohtajaksi pastori U. Vegelius. Yhdistyksen perustamiskokouksessa oli läsnä ”noin 150 asianharrastajaa”.
Yhdistys erosi Oulun Talousseurasta ja tuli täysin itsenäiseksi vuonna 1921.
Tilat
Yhdistyksen toimisto sijaitsi aluksi Talousseuran toimistossa Oulussa, kunnes se siirrettiin uuteen Oulun Naiskäsityökoulun rakennukseen 1928.
» Yhdistyksen toimipisteitä ja toimistoja vuosina 1907- 2007
- 1907 Oulun läänin Talousseuran toimiston tiloissa (Kajaaninkatu 9).
- 1921 yhdistys itsenäistyi: Oulun läänin kotiteollisuusyhdistys yhdistysrekisteriin 29.10.1921
- 1928 Oulun Naiskäsityökoulun tiloissa, Uusikatu 53. Yhdistyksen omistamat tilat.
- 1929 -1946 Haukiputaan Mieskotiteollisuuskoululla. Yhdistyksen kotiteollisuuskoulu vuoteen 1954 saakka.
- 1966-1948 Aukusti Pulkkisen kotona.
- 1948 Yhdistyksen toimisto muutti Haukiputaalta takaisin Ouluun.
- 1948 sihteeri-konsulentti Vija Piiraisen kotona.
- 1949 Rautatienkatu 11. Vuokrahuone toimistona.
- 1950 Kirkkokatu 8.
- 1951 Kauppurienkatu 11.
- 1961 Kajaaninkatu 28. Oulun neuvonta-asema avattiin seillä 13.4.1962. Tilat olivat yhdistyksen omistuksessa.
- 1971 Albertinkatu 9. Tilat neuvonta-asemalle.
- 1979 Rantakatu /:stä tilat neuvonta asemaa varten.
- 1980 Uusikatu 53. Yhdistyksen omistamat tilat, jotka myytiin
- 1986 Rautionkatu 2. Yhdistyksen edelleen omistamat toimitilat.
- 1999 Käsityöliike Maakari avattiin yhdistyksen vuokratiloissa Pakkahuoneenkatu 9:ssä.
- 2004 Rautatienkatu 11 b. VR:ltä vuokratut tilat, joissa toimivat Taito Shop Maakari, näyttelytila, käsityökeskus, varastot ja toimistotilat.
Nykyään Taito Pohjois-Pohjanmaan päätoimipaikka on Oulussa Rautatienkatu 11b, jossa sijaitsee Taitokeskus Maakari.
Koulu- ja kurssitoiminta
Talousseura luovutti kaikki kotiteollisuuskoulunsa – kaksi kiinteää ja neljä kiertävää koulua – kotiteollisuusyhdistykselle 1908. Kiinteät koulut olivat Oulun Veistokoulu ja Oulun Naiskäsityökoulu. Kiertävistä kouluista kaksi oli naisille ja kaksi miehille suunnattuja.
Oulun Veistokoulu oli 1910-luvulla sijoitettuna muutamaksi vuodeksi Liminkaan, mutta siirrettiin 1920 Haukiputaalle, jossa se jatkoi toimintaansa Haukiputaan mieskotiteollisuuskouluna.
» Yhdistyksen toimintakertomus vuodelta 1913 kertoo koulun paikasta käydyn kiivasta keskustelua:
3 § Kysymys veistokoulun sijoittamisesta päätettiin käsitellä siten, että ensin keskustellaan koulun tulevasta paikasta ja vasta sen seikan selvittyä koululle oman talon hankkimisesta.
Toimittaja K. Hautamäki, viitattuaan ensin siihen että koulun saannista alueelleen kilpailee tässä etupäässä Haukipudas ja Liminka, todistellen koulun tarpeellisuutta paikkakunnalleen, huomautti ettei koulua ole aijottu toiselle tai toiselle, vaan koko yhdistyksen aluetta varten ja toivoi, että ainoastaan sitä pidettäisiin silmällä koulua sijoitettaessa. Arveli Kempelettä sopivaksi paikaksi, varoittaen syrjäharrastuksista, joka voi kylmentää osan yleisöä koulua kohtaan.
Herra T. Holma, yhtyen edelliseen, kehoitti pitämään paikkaan nähden silmällä että siinä on edellytyksiä koulun toiminnalle.
Herra V. Juustila kehoitti pidättäytymään liioista puheista ja käymään äänestykseen. Selosti niitä näkökohtia, mitä sijoitettaessa on otettava huomioon ja luuli ettei asiaan kylmetä, vaikka koulu sijoitetaankin toiseen paikkaan kuin osa sen haluaa.
T. Holma sanoi kuulleensa, että Limingassa on elinkustannukset kalliit ja luuli paikkaa epäterveelliseksi.
Aappo Justila ei luullut olevan hyötyä pitkistä puheista, halusi äänestystä.
V. Juustila väitti ettei Liminka ole epäterveellinen.
K. Kauppila piti suotavana että koulu sijoitettaisiin Oulua pohjoisemmaksi, kun siellä maanviljelys ei tuota väestölle riittävää toimeentuloa, kuten eteläpuolella. Luuli että tähän kokoukseen on tultu tilapäisen kiihotuksen perusteella, mikä seikka vaikeuttaa asian puolueetonta käsittelyä.
M. Halonen huomautti, että ennen tämän koulun sijoittamiskysymystä on Oulun pohjoispuolella ollut vähän yhdistyksen jäseniä, joten luuli kotiteollisuusharrastuksiin sielläkin osaltaan vaikuttaneen tämän koulun sijoituskysymyksen. Ei katsonut koulua tarkoitetun erikoisia kuntia, vaan koko aluetta varten ja silloin on se sijoitettava piirin keskelle.
V. Juustila ei pitänyt sopivana että yhteisillä kouluilla ruvettaisiin edistämään yksityisen kunnan irtolaisväestön asemaa. Sanoi Oulun eteläpuolella olevan maanviljelyksen ohella enemmän kotiteollisuutta ja paremman menekin tavaroille kuin pohjoispuolella.
Opettajatar Katri Tuori ei uskonut Liminkaa kalliiksi paikkakunnaksi. Sanoi siellä olevan kotiteollisuuden ystäviä ja kipeästi kaivattavan kotiteollisuusopetusta, kun käsityötaito on kovin huono.
K. Kauppila ei tiennyt uskoako Juustilaa tai Tuoria Limingan puolen kotiteollisuusoloista, kun edellinen vakuuttaa niiden olevan verrattain hyvällä kannalla ja jälkimmäinen huonolla. Sen sanoi vaan tietävänsä, että pohjoispuolella Oulua on kotiteollisuus huonolla kannalla, joka sietäisi parannusta. Arveli, että mihin tulee paljon kouluja, siellä on elämäkin kallista ja toivoi ettei kaikkia kouluja sijoitettaisi Liminkaan.
H. Juvani pyysi koulun paikkaa valitessa kiinnittämään huomiota siihen, että paikkakunnalla on helposti saatavana raaka-ainetta. Ei luullut koulun menestymiseen paljon vaikuttavan jos se on hiukan syrjässäkin, kunhan paikka on rautatien varrella.
J. Holma toivoi että asiasta tuumittaisiin puolueettomasti. Ei luullut irtolaisiin voitavan vaikuttaa koulun kautta nykyisin mitään. Kannatti koulun paikaksi Haukipudasta.
L. Pentzin arveli ettei tällaisten koulujen avulla voida äkkiä luoda kotiteollisuus-keskuksia, kuten täällä on kuviteltu, vaan opastaa ainoastaan ammatin alkeita.
Tarkastaja L. Mäkinen lausui mielihyvänsä siitä, että koulu on saavuttanut niin suurta suosiota maalaisilta että sitä haluttaisiin joka puolelle, vaikka aikaisemmin ei luultu sen maalla menestyvän kannatuksen puutteessa. Koulu oli ennen yleinen, samoin kuin se on edelleenkin. Kiertävät koulut etupäässä etsivät ja herättävät kotiteollisuusharrastusta ja tekijöitä, tämän koulun tehtävä on etupäässä syventää ammattitaitoa. Koulussa on vielä paljon kehittämisen varaa, siinä tarvittaisiin metalliosasto ja useampivuotinen kurssi, ettei tarvitsisi etsiä täydellisempää ammattitaitoa oman alueen ulkopuolelta. Katsoi ettei asia ole vielä niin kypsynyt että voitaisiin tehdä kauas tulevaisuuteen sitovia päätöksiä. Sanoi nykyään olevan n.s. siirrettäviä kouluja, jotka toimivat useampia vuosia samalla paikalla. Toivoi ettei yleinen kokous anna liian jyrkkiä määräyksiä johtokunnalle, vaan päättäisi sijoittaa koulun määrävuosiksi joko pohjoiseen tai etelään että saataisiin enemmän kokemusta. Huoneusto-asiaa piti tärkeänä, vaan ei ratkaisevana, kun arveli vuokraamallakin saatavan tyydyttävän huoneuston, jos koulu sijoitetaan useiksi vuosiksi samaan paikkaan. Sanoi mieluummin kannattavansa koulun muodostamista siirrettäväksi. Koulun tulevaan paikkaan nähden ei asettunut Teollisuushallituksen edustajana minkään paikkakunnan puolelle, vaan piti sitä yhdistyksen jäsenten ratkaisevana paikallisena kysymyksenä.”
-Oulun läänin Kotiteollisuusyhdistyksen toimintakertomus 1913, s. 16
—
Oulun läänin kiertävät mieskotiteollisuuskoulut luovutettiin Piippolan kunnalle 1962 ja 1965 ja Piippolaan perustettiin kiinteä Piippolan Mieskäsityökoulu. Jäljelle jäivät naiskäsityökoulut (yksi kiinteä, kaksi kiertävää), jotka nekin lopettivat toimintansa 1970.
Kurssit
Yhdistys pyrki tukemaan käsityön eri muotoja. Yhdistys järjesti myyjäisiä ja kotiteollisuusiltamia varojen hankkimiseksi.
Neuvontakurssit kuuluivat yhdistyksen toimintaan alusta alkaen. Esimerkiksi erikoistyöalojen neuvontakursseja järjestettiin sekä ajokaluista että paju- ja juuritöistä. Kurssit mainittiin erityisesti tuloksia tuottaviksi. Myös muita kursseja, kuten suksi-, kasvivärjäys-, tallukka-, kirjansidonta- ja venetyökursseja järjestettiin.
Toisen maailmansodan aikana kurssitoimintaa järjestettiin mahdollisuuksien mukaan. Erityisesti miesten kurssit kärsivät osanottajakadosta. Armeijan keskuudessa puhdetyöinnostusta pidettiin myönteisenä piirteenä. Naiset tuottivat erilaisia käsitöitä, lähinnä vaatteita rintaman ja kotirintaman tarpeisiin; tallukaskurssit ja ”vanhasta uutta kurssit”.
Kudonnan – ja ompelunkursseja on järjestetty säännöllisesti koko yhdistyksen toiminnan ajan. Muutoin yhdistys on pyrkinyt vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin yhteiskunnallisten olojen muutosten myötä. 1950-luvulla sosiaalista perhetyötä tukeville neuvonnalle oli kysyntää, vaikka muuten kursseilla oli välillä pula osallistujista.
Neuvonta
Yhdistyksen ensimmäisenä kiertävänä neuvojana toimi Antti Tapola 1909-1911. Ensimmäisiä neuvojan tehtäviä oli tutustuminen alueen kotiteollisuusoloihin sekä yhdistyksen tunnetuksi tekeminen. Neuvojalle kuului myös yhdistyksen sihteerin tehtävät. 1930 neuvojien tehtäviä jaettiin: kirjuri hoiti sivutoimenaan toimistotehtävät ja neuvojat keskittyivät pääasiassa kurssien pitoon.
Oulun neuvonta-asema perustettiin 13.4.1962. Se sijaitsi aluksi yhdistyksen toimistotiloissa Kajaaninkadulla, josta muutti väljempiin tiloihin 1971 Albertinkatu 9:ään.
Neuvonta-asemien mainittiin saaneen suopean vastaanoton varsinkin kaupunkilaisten mutta myös maaseutuväestön osalta.
1979-80 neuvonta-asema toimi Rantakatu 7:ssä ja lopulta yhdistyksen omassa kiinteistössä Uusikatu 53:ssa. 1986 yhdistys toimi kesäkuusta lähtien Liiketullissa Rautionkatu 2:ssa, jossa oli Oulun neuvonta-aseman lisäksi kutomo, lankavarasto, kahvihuone ja toimisto. Kangaspuita oli 22 kpl.
Oulaisiin perustettiin neuvonta-asema 1972, Utajärvelle 1973, Pudasjärvelle 1979 ja Pulkkilaan 1980. Kun yhdistyksellä ei enää ollut kouluja hoidettavana muodostui neuvonta-asemista yhdistyksen toiminnan ydin johon panostettiin. Neuvonta-asemat toimivat yhteistyössä paikkakunnan yhteisöjen ja oppilaitosten kanssa. Vuonna 1981 neuvonta-asemia oli jo seitsemän: Oulu, Oulainen, Utajärvi, Raahe, Pudasjärvi, Pulkkila ja Kempele.
Neuvonta-asemille tuli vuonna 1982 uusi ohjesääntö jolla pyrittiin parantamaan niiden toimintaa. Neuvonta-asemilla tuli antaa koti- ja käsiteollisuusalan neuvontaa sekä harrastajille että kotiteollisuustuotteita ammatikseen valmistaville. Neuvonta tapahtui puhelimitse, kirjeitse sekä kotikäynnein. Yhdistyksen toiminnoissa painopiste siirtyi neuvonta-asemille koulujen siirryttyä pois sen omistuksesta.
Välitystoiminta
Jo vuonna 1909 välitystoimintaa käynnisteltiin ja parhaiten kotiteollisuusneuvoja havaitsi suksien menevän kaupaksi. Myös pajukoriteollisuutta on yritetty edistää. 1912 suksikauppa on käynyt pääasiassa oululaisten suksiliikkeiden kautta. Kotiteollisuustuotteita on kaupattu torilla oman kaupan lisäksi 1913.
Kotiteollisuustuotteiden kauppa Kontti (tai Oulun läänin Kotiteollisuusliike Osakeyhtiö Kontti) oli toiminnassa joulukuusta 1912 vuoteen 1927:
Liikevaihto pysyi koko toiminta-ajan, vuoteen 1927, sangen vaatimattomana, johtuen se varmaankin suurelta osalta liikkeen luonteesta paikallisena vähittäiskauppana.
(Kolmikymmenvuotisjulkaisu, 1938).
Liikkeen hoitajana toimi Aino Halttu. Kontin lakkauttamisesta 1927 Raiskio (2007, 22) mainitsee seuraavasti:
– – kotiteollisuuden tuotteita oli tullut myyntiin myös suurissa kauppaliikkeeissä – – .
Kotiteollisuusliike oli ehkä liiankin erikoistunut aikansa kauppa eikä pystynyt vastaamaan sekatavarakauppojen kilpailuun. Kontin toimintaa käynnistettiin uudelleen 1979 ja se olikin toiminnassa muutaman vuoden, mutta lopetettiin vähäisen kannattavuuden vuoksi 1980-luvun alussa.
Näyttelyt
Koulujen päättäjäisten yhteydessä oli perinteisesti oppilastöiden näyttelyitä. Yhdistys oli mukana alkuvuosista lähtien järjestämässä näyttelyitä ja kilpailuja. Näiden avulla pyrittiin herättämään kotiteollisuustoimintaa ja elvyttämään erilaista käsiteollista liiketoimintaa. Esimerkiksi 1948 juhlavuotena järjestettiin Oulun talousseuran juhla ja maatalousnäyttelyn yhteydessä laaja kotiteollisuusnäyttely. Yhdistys on osallistunut aktiivisesti messuille.
Siikajoen juurikorit
Kotiteollisuusharrastus O.l. Kotiteollisuusyhdistyksen alueella. – Varsinkin korihuonekalu- ja juurikoriteollisuus ovat kehittyneet. – Käsityökouluihin on ollut runsaasti pyrkijöitä. – Oman talon hanke Oulun Naiskäsityökoululle harkinta-asteella. – Kutomakoulun saaminen riippuu valtionavun saannista.
– Yhdistyksen sihteerin A. Pulkkisen Liitolle antamia tietoja.
Huomattavin kotiteollisuuden ala Oulun läänin Kotiteollisuusyhdistyksen alueella oli Siikajoen juurikoriteollisuus. Takavuosina oli se taantumaan päin, mutta kotiteollisuusyhdistyksen toimenpiteitten, kurssien, neuvonnan y.m. avulla, saatiin juurikoriteollisuus entistään paremmaksi. M.m. keksittiin useita uusia malleja, jotka ovat herättäneet yleistä huomiota. Juurikoriteollisuuden Siikajoella voi sanoakin kehittyneen huippuunsa.
Liitto 23.10.1926, UB10 s. 60
Siikajoen juurityöt. Arvokas ja ainutlaatuinen kotiteollisuustavara hyvin kysyttyä.
”Siikajoella on usean vuosikymmenen ajan valmistettu kotoisen männyn juurista kauniita ja hyvin kaupaksi käypiä juuritöitä. Kertoman mukaan ovat työn alkuunpanijoina olleet Erik Antinpoika Kuula, syntynyt 1781, sekä Mikael Mikaelinpoika Turpeenoja, syntynyt 1778. Näiden kahden suvun käsissä onkin tämä taito sitten siirtynyt polvesta polveen.
Meren rantaa lähellä olevilta, harvaa mäntymetsää kasvavilta laajoilta hiekkakankailta on ollut erinomainen raaka-aineen saanti. Valkoisessa hiekassa kasvavan puun täytyy hakea ravintoaan etempää, ja näin ollen saadaankin sieltä useita kymmeniä metrejä pitkiä maan pintaa lähellä olevia juuria. Tämä maaston sopivuus lieneekin ollut syynä siihen, että juuritöiden valmistus Siikajoella on menestynyt näin kauan. Toisinaan on kyllä syntynyt raaka-aineen hankinnassa vaikeuksiakin, kun metsänomistajat ovat arvelleet juurien oton tuottavan metsän kasvulle haittaa ja kieltäneet metsistään juurien oton. Kuluvan vuosisadan alussa hankki Oulun l. Kotiteollisuusyhdistys metsänhoitaja Seth Nodbergin paikan päälle asiaa tutkimaan. Laajoilla aloilla tekemissään tutkimuksissa hän totesi, että harvassa metsänkasvussa olleet hiekkakankaat, joilta vuosikymmenien ajan oli kaivettu juuria, olivat muuttumassa maan kuohkeuttamisen takia tiheäksi metsiköksi. Puiden runkoihin tehtyjen kairausten avulla hän samalla totesi vuosirenkaan vahvuudesta, että puun kasvua ei ole pysäyttänyt juurten otto, vaan vuosirengas oli juurien oton jälkeen yhtä säännöllinen kuin aikaisemminkin. Tämän asiantuntijalausunnon jälkeen alkoikin uudelleen juurien otto ja taantumassa olevaa kotiteollisuuden erikoishaaraa alettiin Oulun l. Kotiteollisuusyhdistyksen toimesta elvyttää. Työntekijäin lisäämiseksi ja laadun parantamiseksi pidettiin useana talvena kursseja.
Entisiä malleja parantamalla ja uusia malleja hankkimalla onkin saatu tämä kotiteollisuuden erikoisala kehitetyksi korkeampiakin vaatimuksia vastaavaksi. Siikajoen juuritöitä on asetettu ryhmänä useihin näyttelyihin koti- ja ulkomailla ja ovat ne aina tulleet palkituksi. Järjestelynalaiseen, v. 1939 alkavaan maailmannäyttelyyn New Yorkissa tullenee Suomen osastoon Siikajoen juuritöistä oma ryhmänsä
Siikajoen juuritöistä onkin saatu sitkeää ja määrätietoista työtä käyttäen kehitetyksi sellainen kotiteollisuuden erikoistuote, jolla on menekkiä sen, mitä nykyisin vielä olevat harvat tekijät voivat valmistaa ja mitä hyvää raaka-ainettakin on enää saatavissa.”
-Liitto 1938, UB 13 s. 3