Nykytoiminta
perustettu 1909
Joensuu
www.taitopohjoiskarjala.fi
Kun lama tuli Suomeen 1990‐luvun alussa, yhdistyksen johtokunta joutui miettimään toiminnan rahoitusta, sillä valtionapua leikattiin joka vuosi tuntuvasti. Samoin kuntien antama tuki väheni. Vuoden 1993 alussa Pohjois‐Karjalan käsi‐ ja taideteollisuus ry:n kaikki valtionapuvakanssit oli lakkautettu. Vuonna 1993 valtionapukäytäntö muuttui ja keskusliiton rooli valtionapujen jaossa kasvoi. Käsi‐ ja taideteollisuusliitto otti käyttöön tulosjohtamisen periaatteet tulosalueineen, joita olivat elinkeinotoiminta, alueellinen käsityökulttuuri ja sisäinen tehokkuus. Näistä viimeisen korvasi vuonna 1999 käsityötaidot -teema.
Pohjois‐Karjalan käsi‐ ja taideteollisuusyhdistyksen painopistealuetta päätettiin siirtää 1990‐luvulla erityisesti elinkeinotoiminnan edistämiseen ja neuvonnan monipuolistamiseen. Muun muassa käsityöalan yrittäjille suunnattua koulutusta lisättiin. 1990‐luvulla hanketoiminta yleistyi myös Pohjois‐Karjalan käsi‐ ja taideteollisuus ry:ssä. Hankkeiden avulla toimintaan saatiin mukaan ulkopuolisia rahoittajia ja näin oli mahdollista kehittää sekä yhdistystä että käsityöyrittäjien valmiuksia. Hankkeiden lähtökohtana oli 1990‐luvulta lähtien paikallinen ja alueellinen tarve.
- Yrittäjäkokeiluprojekti, 1988, yhteistyössä Pohjois‐Karjalan käsi‐ ja taideteollisuusoppilaitoksen, Pohjois‐Karjalan lääninhallituksen ja Joensuun työvoimatoimiston kanssa
- Lähialueyhteistyöprojekti, 1993, Pohjois‐Karjalan Käsi‐ ja taideteollisuusoppilaitoksen kanssa
- 1993 kolme muuta projektia, joiden avulla pyrittiin sekä tiedottamaan yhdistyksen toiminnasta että lisäämään tietoisuutta erilaisista käsityötekniikoista ja ‐muodoista
- Tietotekniikan monipuolinen käyttö otettiin haltuun Pohjois-Karjalan käsi- ja taideteollisuusyhdistyksessä monien hankkeiden avulla 1990-2010-luvuilla
- Ilomantsin käsityökeskuksesta karjalainen käsityökeskus Piirolan Piha
- Maasta tullut ‐ Itä‐Suomen käsityöläispäivät, sekä Suomenlampaan villan kehittämisprojekti Villanen, 1994
- Tuomarkki‐hanke, 1996, toimivan sidosryhmäyhteistyön hakeminen kuntien ja käsityöyrittäjien kanssa & toimivan tuotanto‐ ja markkinointiyhteistyön luominen.
- Kästekonen , 1996 vihittiin käyttöön Kiteen käsityöyrittämisen osaamiskeskus
- MOI – Motivaation ja Oppimisen kautta Itsenäiseksi yrittäjäksi ‐hanke, 1999 (2,5 v.)
Pohjois‐Karjalan käsi‐ ja taideteollisuus ry:n vaikeimmat ajat koittivat laman jälkeen 2000-luvun alussa. Yhdistyksen toimipisteitä oli 2000‐luvun alussa enää kymmenen käsityökeskusta ja kaksi myymälää. Käsityökeskusten toiminta oli keskitetty niihin kuntiin, joissa molemminpuolinen sidosryhmäyhteistyö oli koettu hyödylliseksi. Vuodet 2003 ja 2004 olivat toiminnan jatkumisen kannalta ratkaisevia; toiminnan tuottoja piti lisätä ja menoja karsia rankasti. Henkilöstöä lomautettiin ja kiinteistökustannuksia supistettiin. Koko yhdistyksen imago oli rakennettava lähes kokonaan uudestaan mm. aiempien maksuvaikeuksien vuoksi.
Vuoden 2004 lopussa yhdistyksen tulos oli kääntynyt positiiviseksi. Yhdistyksen positiivinen tulos saatiin säästötoimien lisäksi aikaan talkootyöllä ja vahvalla uskolla tulevaisuuteen. Yhdistyksen toimintastrategiaan nousi; luova talouden kehittäminen, pieni riskinotto ja matkailuosaamisen lisääminen. Neuvonnan, opetuksen ja kulttuuritoiminnan rinnalla kehitettiin vahvaa liiketoiminnan osaamista. Toiminnan kehittämisestä liiketoiminnallisempaan ja varsinkin kulttuurimatkailun suuntaan syntyi ajatus Joensuun keskustaan perustettavasta käsityökorttelista; matkailukohteesta jossa yhdistyisi käsillä tekemisen taito, sekä lasten että aikuisten kulttuurielämykset ja kahvilatoiminta.
Toimipaikat
Vuonna 2004 jouduttiin luopumaan Siltakadun toimitiloista ja Yhdistyksen toimisto siirrettiin Rantakadulle entisen tullikamarin tiloihin, jossa sijaitsi jo käsityökeskus. Yhdistyksen toimintoihin alkoivat puhaltaa uudet tuulet ja ryhdyttiin suunnittelemaa uutta: Taitokorttelia, Joensuuhun.
Taitokortteli sijaitsee Joensuussa, Koskikadun ja Rantakadun kulmauksessa Mustosen talossa. Mustosen talo remontoitiin 2005–2007 yhdistyksen käyttöön; 2006 kutojat pääsivät saliin ja tilat valmistuivat niin Kauppaneuvoksen kahvilalle kuin putiikeille ja pienyrityksille. Vuonna 2007 remontoitiin pihapiirin tiilitalo, jonne pääsivät muuttamaan Taidetakomo Tulikiila ja Taito Shop -myymälä. Pihapiiriin tuotiin myös vanha aittarakennus näyttelytiloiksi. Taitokorttelin taustalla oli ajatus ”toiminnallisesta ja jatkuvasti kehittyvästä kulttuurimatkailukohteesta”. Keskeistä sijaintia torin laidalla, Joensuun keskustassa pidettiin tärkeänä, että asiakkaat löytävät paikan päälle.
Kudonta on edelleen tärkeä osa yhdistyksen toimintaa ja se näkyy Taitokorttelin kudontasalissa, jossa kutojat ja materiaalit ovat avoimesti näkösällä. Yhdistys järjestää myös Kansainvälistä Kudontasymposiumia ja räätälöi asiakkaan tarpeen mukaan Karjalaiset kudontaviikot, joita tarjotaan sekä suomen että englannin ja japanin kielellä. Joensuussa on järjestetty kaksi kertaa, vuonna 2009 ja 2012, Kansainvälinen Kudontasymposium, jonka taustalla olivat kokemukset 2007 järjestetystä Neulesymposiumista. Tarkoitus on jatkossakin järjestää Kudontasymposium kolmen vuoden välein.
Käsityökeskukset
Vuonna 1991 Kotiteollisuuden keskusliitto muutti nimensä Käsi- ja taideteollisuusliitoksi ja samalla yhdistyksen nimeksi tuli Pohjois-Karjalan käsi- ja taideteollisuusyhdistys ja neuvonta-asemat muuttuivat käsityökeskuksiksi.
Yhdistyksellä on käsityökeskukset Joensuun lisäksi Ilomantsissa, Kiteellä, Lieksassa, Nurmeksessa ja Tohmajärvellä.
Kiteen käsityökeskus toimii nykyisin entisessä linja-autoaseman rakennuksessa. Aiemmin käsityökeskus toimi Kiteen Naiskäsityökoulun rakennuksessa (rak. 1933) 1990-luvulta vuoteen 2010 asti.
Käsityökoulut ja kurssit
Käsityökoulut
Vuonna 1990 Pohjois‐Karjalan kotiteollisuusyhdistys päätti aloittaa kokeiluna lasten käsityökoulun. Mallia otettiin Etelä‐Pohjanmaalta, jossa käsityökoulu oli aloittanut toimintansa edellisenä vuonna. Koulun nimeksi tuli Kätöset ja se järjestettiin Rantakylän neuvonta‐asemalla. Syksyllä 1991 käsityökoulu alkoi Joensuun lisäksi Hammaslahdessa, Tohmajärvellä, Ilomantsissa ja Kiteellä. Lasten käsityökoulujen toiminta muuttui suunnitelmallisemmaksi, kun taiteen perusopetuslaki tuli voimaan vuonna 1992 ja laissa määriteltiin raamit ohjaamaan käsityökoulujen toimintaa ohjaamaan sekä valtakunnalliset opetussuunnitelmien perusteet. Syksyllä 1993 lasten käsityökoulu aloitti toimintansa jo 12 kunnassa ja ne kaikki kuuluivat taiteen perusopetuksen piiriin.
Lasten ja nuorten taiteen perusopetusta 7-13-vuotiaille tytöille ja pojille tarjoaa Pohjois-Karjalassa Kässä-käsityökoulu. Lisäksi lapsille järjestetään Kesä käsillä -käsityöleiri kesäisin. Alueella toimii myös Joensuun taitokeskuksessa kokoontuva aikuisten käsityökoulu Aiku.
TaitoBussi
TaitoBussi vie maakuntiin kädentaitokursseja, iltapäiväkerhoja ja kudontakursseja. TaitoBussi-hankkeen tarkoituksena on ollut lisätä käsityön harrastusmahdollisuuksia Pohjois-Karjalassa ja tuoda käsityö asiakkaiden luo. TaitoBussin mukana paikan päälle – kylätalolle, koululle, kahvilaan, tilavaan tupaan – kulkevat osaava ohjaaja, työvälineet ja materiaalit. Kiertävä käsityöneuvonta on nykyisin tärkeää, sillä maakuntien toimipisteitä on jouduttu lopettamaan mm. tilakysymysten vuoksi.
(Tarja Puukon haastattelu 24.10.2012 ja yhdistyksen www-sivut.)
Mallistot, tuotteet
HomeCrafts (2010-2014)
Sisustustuotteiden HomeCrafts-hanke käynnistettiin syksyllä 2011. HomeCrafts-mallistoon kuuluvia, karjalaiseen kulttuuriin pohjautuvia tuotteita voi tehdä itse tai ostaa valmiina. Hanke työllistää kädentaitajia ja käsityöyrittäjiä Pohjois-Karjalan alueella. Hankkeen kautta on haluttu lisätä maaseudun toimeentulomahdollisuuksia ja edistää pohjoiskarjalaisten käsityönä tehtyjen tuotteiden tunnettuutta. (lähde: Vuosikertomus 2011)
HomeCrafts-malliston tuotteita valmistavia kutojia on noin 30, he ovat pääasiassa pohjoiskarjalaisia tai itäsuomalaisia.
(Petra Karjalaisen haastattelu 23.10.2012).
Karjala-mallisto, karjalainen tuoteperhe
Karjalamallisto, johon kuuluu neulottuja ja kudottuja vaatteita sekä asusteita, syntyi vuonna 2005. Vuonna 2009 Karjalaiseen tuoteperheeseen liitettiin pyyhkeitä, suklaapiirakoita, muistikirjoja, nalleja, mukeja ja tiskiliinoja.
Tapahtumat (ja näyttelyt)
Joulukylä
Taitokorttelin miljöössä järjestetään vuoden aikana erilaisia tapahtumia. Joulukuussa järjestettävä Joulukylä tuo Taitokorttelin pihalle paikallisia tuotteita tarjoavat joulumyyjäiset.
Wanhan kaupungin päivä (elokuussa)
Elokuinen Wanhan kaupungin päivä on mennyttä aikaa henkivä markkinatapahtuma, jossa esille pääsevät kädentaitojen ja kulttuurin osaajat, käsityötuotteet ja työnäytökset.
Taikasormet-messut
Taikasormet‐kädentaitomessut järjestettiin ensimmäisen kerran vastavalmistuneella Joensuu Areenalla vuonna 2004. Seinäjoen messut järjestää edelleen Taikasormet‐kädentaitomessut Joensuussa yhteistyössä Taito Pohjois‐Karjalan ja Karjalaisten taitajien kanssa. Vuonna 2012 yhdeksättä kertaa järjestetyt Taikasormet‐kädentaitomessut ovat vakiinnuttaneet asemansa Itä‐Suomen suurimpana kädentaitotapahtumana.
Historia
Pohjois-Karjalan kotiteollisuusyhdistys 1909-1991
Pohjois-Karjalan käsi – ja taideteollisuusyhdistys 1991- 2009
Taito Pohjois-Karjala ry. alkaen
Perustaminen
Pohjois-Karjalassa tehtiin tuotteita aiempina vuosisatoina lähinnä omiin tarpeisiin, sillä suurempiin keskuksiin ja markkinapaikkoihin oli pitkä matka. Alueen vientituotteita olivat lähinnä puutavara ja maitotuotteet, joita vietiin mm. Pietariin. Tilattoman väen tarpeisiin ryhdyttiin miettimään kotiteollisuusalan ohjausta 1860-luvun nälkävuosien aikana. Pohjois-Karjalan maanviljelysseura oli ottanut mukaan toimintoihinsa käsityön edistämisen. Käsitöiden tekeminen nähtiin kuitenkin lähinnä kotitarvetuotantona, eikä itsenäisenä ansaitsemiskeinona.
Yhdistys päätettiin perustaa edistämään käsityöosaamista ja nostamaan monimuotoinen käsityökulttuuri maanviljelyn varjosta omaan, itsenäiseen asemaan. Pohjois-Karjalan Kotiteollisuusyhdistys perustettiin 29. maaliskuuta 1909.
Yhdistyksen pitkäaikaisimpana puheenjohtajana toimi Augusta Laine. Yhdistyksen perustamisesta lähtien hän toimi tehtävässään 40 vuoden ajan. Ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat myös rouvat Aino Paatero ja Olga Reinola sekä opettajat Siiri Brander, K. A. Westerlund, Konrad Heino ja F. V. Terä.
Yhdistyksen tilat
Toiminnan alkuvuosina yhdistyksellä ei ollut vakinaista osoitetta. Toimisto sijaitsi aluksi maanviljelysseuran toimistossa ja myöhemmin neuvoja-sihteerin asunnon yhteydessä. Yhdistys osti oman talon Koulukadun ja Siltakadun risteyksestä joulukuussa 1918. Rakennukseen sijoittui toimiston ja neuvoja-sihteerin asunnon lisäksi Joensuun naiskäsityökoulu, ja yhdistys myös vuokrasi tiloja mm. opettajien asunnoiksi. Taloa laajennettiin vuosien mittaan aina tarpeen vaatiessa, ensimmäistä kertaa vuonna 1933 naiskotiteollisuuskoulun tilantarpeisiin.
Vuonna 1979 Siltakadun rakennus myytiin. Yhdistys varasi tontille rakennettavasta talosta huoneiston kotiteollisuusmyymälälle sekä kaksi toimistohuonetta. Yhdistys osti toimistotilan Suvantokadulta. Joensuun kotiteollisuusneuvonta-asema muutti Rantakadulle tullikammarin entisiin tiloihin. Yläkerran ”Vintissä” olivat tunnelmalliset näyttelytilat.
Koulut ja kurssit
Heti perustamistaan seuraavina vuosina yhdistys sai haltuunsa maanviljelysseuran kiertävät koulut (1910) sekä Joensuun Naiskäsityökoulun (myöh. Joensuun Naiskotiteollisuuskoulu 1929- ja 1970-luvulla Joensuun Kotiteollisuuskoulu). Joensuun Naiskäsityökoulun historia juontaa juurensa 1860-luvulle, jolloin se perustettiin vähävaraisille tytöille tarkoitettuna käsityökouluna. 1880–1909 koulu toimi Joensuun Rouvasväenyhdistyksen käsityökouluna. Joensuun Kotiteollisuuskoulu -nimellä toiminut koulu siirrettiin – viimeisenä yhdistyksen omistuksessa vielä olevana kouluna – vuodenvaihteessa 1971–72 ammattikoulujen kuntainliiton omistukseen.
Pohjois-Karjalan alueella toimi aluksi kolme kiertävää mies- ja kolme kiertävää naiskotiteollisuuskoulua. Kiertokoulut jaettiin kolmeen toimialueeseen siten, että ne toimivat eri puolilla Pohjois-Karjalaa ja mahdollisimman monella olisi tilaisuus saada opetusta. Sota-aikana 1918 lakkautettiin kaksi kiertävää koulua, jolloin kouluja jäi toimimaan yhteensä neljä. 1960-luvulla kiertäviä kouluja siirrettiin kuntien haltuun, mm. Polvijärvelle ja Rääkkylään, missä koulut olivat toimineetkin jo useita vuosia ns. paikallisina kouluina. Viimeinen kiertävä koulu lakkautettiin vasta 1970.
Kiteellä toiminut Kiteen Naiskäsityökoulu aloitti toimintansa 1903–1904 hätäapukouluna, sillä vuosi 1902 oli ollut vaikea katovuosi. Koulu toimi 1900-luvun alussa Puhoksen kansanopiston alaisuudessa, kunnes se siirrettiin yhdistyksen haltuun 1911 muiden koulujen tapaan. Vuodesta 1917 koulu oli Kiteen Marttayhdistyksen omistuksessa. Koulun tilat olivat vuokrahuoneistoissa, kunnes koulu sai syyskuussa 1933 oman koulurakennuksen.
Neuvonta
Yhdistyksen ensimmäisiä mieskäsityöneuvojia 1910–1911 olivat opettajat K. A. Westerlund ja Taavi Tuovinen. Neuvoja Tuovinen matkusti vuosittain 1000-2500 kilometriä ympäri Pohjois-Karjala. Suurin osa matkoista tehtiin hevoskyydillä ja tarvittaessa laivalla ja junalla. Helpotusta tehtäviin tuli kun ensimmäinen naiskäsityöneuvoja, neiti Alli Kokki, palkattiin v. 1918. 1921 neuvojien toimet vakinaistettiin ja sihteerin tehtävät siirtyivät naisneuvojalle, opettaja Elli Oksalolle, joka hoiti tehtävää 29 vuoden ajan. 1920-luvulla jo yli puolet kursseista oli naisneuvojien pitämiä.
Sodan aikana ja sen jälkeen neuvonnan kysyntä kasvoi. Raaka-aineista ja käyttötavaroista oli pulaa. Yhdistyksellä oli muutama neuvoja kiertämässä kunnissa ja 1941 palkattiin lisätyövoimaa suuren kysynnän vuoksi. Neuvojat järjestivät mm. kehruu- ja työpukukursseja sekä ns. ”Vanhasta uutta”-kursseja.
Sodan jälkeen 1940-luvulla neuvonnan kysyntä kasvoi. Yhdistyksen neuvontatyö alkoi keskitetysti Suomen ensimmäisellä kotiteollisuusneuvonta-asemalla Joensuussa 14.12.1944.
Viiden vuoden kuluttua neuvonta-asemat perustettiin myös Ilomantsiin (pikkupappilan pihatuvan yhdessä huoneessa, ks. Sukkula 1988), Nurmekseen ja Pielisjärvelle (Lieksaan). Kiteen neuvonta-asema perustettiin v. 1956. Neuvonta-asemien perustaminen vilkastui erityisesti 1960-luvulla. 1970-luvulla neuvonta-asemia oli noin 15 ja vuonna 1988 jopa 24. Usein toive neuvonta-aseman perustamiseksi tuli paikallisilta marttayhdistyksiltä. Yhdistyksen tavoite, jokaisessa kunnassa oli vähintään yksi neuvonta-asema täyttyi vuonna 1985.
Kiinteiden neuvonta-asemien perustaminen oli vähentänyt tarvetta kiertäville neuvojille. Kuitenkin 1976 kiertävien neuvojien toimet herätettiin taas eloon ja yhdistyksen pitkäaikainen (1944-) neuvonta-asemanhoitaja Iines Kurho kiersi maakunnassa pitämässä esitelmiä ja kursseja sekä tekemässä kotiteollisuustyötä tunnetuksi. 1970-luvun lopulla yhdistyksellä oli hetken aikaa myös miespuolinen puutyöalan konsulentti. 1980-luvun lopulla Pohjois-Karjalan kotiteollisuusyhdistys oli Suomen suurin kotiteollisuusyhdistys neuvonta-asemien määrän mukaan laskettuna.
Muuta: näyttelyt, kilpailut ja tutkimus
Yhdistyksen perustamisen jälkeen oli tärkeää saada yhdistykselle näkyvyyttä ja tehdä toimintaa tunnetuksi. Näkyvyyttä saatiin osallistumalla näyttelyihin ja järjestämällä niitä itse. Vuodesta 1916 lähtien kotiteollisuuskoulujen loppuessa järjestettiin näyttely vuoden aikana valmistuneista tuotteista. Ensimmäisen oman näyttelyn yhdistys järjesti elokuussa 1912 maanviljelysseuran järjestämän maatalousnäyttelyn yhteydessä. Esillä oli naisten (406) ja miesten (142) töitä sekä museoesineitä. Seuraavana vuonna 1913, osallistuttiin Pietarissa järjestettyyn kotiteollisuusnäyttelyyn jossa esillä oli pohjoiskarjalaistakin käsityötä. Näyttelyyn tutustuivat mm. kaikki yhdistyksen koulujen opettajat.
Tästä eteenpäin kotiteollisuusnäyttelyitä järjestettiin suurimmaksi osaksi maatalousnäyttelyjen yhteydessä aina 1970-luvulle asti. Näyttelyiden yhteydessä järjestettiin usein käsityökilpailuita, kuten kehruukilpailuja ja muita työmestaruuskilpailuja. Tuliais- ja matkamuistoesinekilpailuja on Pohjois-Karjalassa järjestetty sekä 1949 että 1978, mutta osanotto kumpaankin on ollut vaimeaa. Yhdistys on harjoittanut vuosikymmenten saatossa myös tutkimustoimintaa. 1930–40-luvulla yhdistys osallistui vanhojen käsitöiden inventointityöhön Pohjois-Karjalan pitäjissä. Inventoinnin tulosten pohjalta pidettiin näyttely Joensuun kaupungin 100-vuotisjuhlassa vuonna 1949. 1970-luvulla yhdistys osallistui esineellisen perinnekulttuurin tutkimusprojektiin, joka tehtiin yhteistyössä läänin taidetoimikunnan, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön ja Karjalan tutkimuslaitoksen kanssa (1973).
Välitys ja kauppa
Toiminnan alusta lähtien yhdistys suunnitteli osakeyhtiömuotoista kauppahanketta, jolle ei kuitenkaan saatu lupaa. Kotiteollisuustuotteita myytiinkin kotiteollisuustarkastaja Mäkisen kehotuksesta (1911–1914) myyjäisissä, joita järjestettiin kesäkuussa ja syyskuussa sekä joulukuussa joulumyyjäisissä. Vuonna 1912 yhdistyksellä oli käytössään ajettava myymäläkoju, josta käsin tuotteita myytiin markkinoilla. Vuodesta 1914 myynti siirtyi yhdistyksen toimiston yhteyteen, kunnes v. 1918 myynti keskeytyi joksikin aikaa.
Yhdistyksellä on ollut mallivarasto, josta käsin tuotteita välitettiin myyntiin (alkaen 1912), mutta joka suljettiin sodan myötävaikutuksesta 1918, kun käsityöläiset saivat kaupattua tuotteitaan suoraan pula-aikana. Välitystoiminta kärsi sota-ajoista 1910-luvun lopulla.
Maaliskuussa 1919 avattiin jo useamman vuoden ajan suunnitteilla ollut kotiteollisuuskauppa, joka sijaitsi yhdistyksen toimiston yhteydessä. Kauppa kuitenkin suljettiin viiden vuoden toiminnan jälkeen huonon menestyksen (vähäisen liikepääoman) vuoksi. Vuodesta 1924 myynti tapahtui jälleen yhdistyksen toimiston kautta. Kotiteollisuuskauppa oli jälleen toiminnassa ja menestyi jonkin aikaa v. 1938 lähtien osakeyhtiön muodossa. Suosittuja tuotteita olivat käsinkehrätyt karva- ja villalangat, pellavapalttina, vanutetut kintaat ja pikkulasten korit, tuohi- ja visakoivutyöt sekä haapaiset rasiat. Toiminta hiipui 1960-luvulla ja omistussuhteiden ja suhdanteiden vuoksi vuonna 1976 yhdistyksen hallitus päätti lopettaa kaupan toiminnan.
Joensuun kotiteollisuuskauppa avattiin uudestaan 1980-luvulla. 1982 se sijaitsi yhdistyksen toimiston kanssa, vuokratuissa tiloissa Siltakadulla. Liike toimi Siltakadun huoneistossa vuoteen 2007 saakka. Liikkeellä oli oma tekstiilimallisto ja laaja valikoima lankoja.
1960-70 –lukujen yhteiskunnallinen murros Pohjois-Karjalassa
Pula-ajan tilalle tuli 1960-luvulla kulutuskulttuuri. Ihmisten elintaso nousi ja kaikki toiminta ei tähdännytkään elannon hankintaan. Yhteiskunnallinen muutos näkyi maalta kaupunkiin suuntautuvana muuttovirtana. Maanviljely ei työllistänyt enää kaikkia maalla asuvia. Pohjois-Karjala oli yksi eniten muuttoaallosta kärsineistä alueista. Tehdastuotteita oli tarjolla ja kiinnostus kotiteollisuustuotteita ja niiden valmistusta kohtaan väheni. Käsityöläisten oli vaikea saada toimeentuloa, sillä teollisten tuotteiden arvostus oli korkealla. Käsityön arvostuksen lasku Pohjois-Karjalan kotiteollisuusyhdistyksen toiminta-alueella näkyi mm. näyttelyiden ja kurssien määrän laskuna. Käsitöiden tekeminen oli kuitenkin edelleen monelle hyvä harrastus tehdastyönkin vastapainona. Käsityöstä tuli yksi virkistäytymiskeino muiden joukossa. Neuvonta-asemien suosio kasvoi koko ajan 1980-luvulle saakka.. Kotiteollisuuskoulujen omistus siirtyi vähitellen kunnille ja kuntayhtymille. Viimeisenä luovutettiin Joensuun naiskotiteollisuuskoulu Pohjois-Karjalan ammattikoulujen kuntainliitolle vuonna 1971.
Pohjois-Karjalan alue hyötyi 60- ja 70-luvuilla harjoitetusta aluepolitiikasta aluepolitiikasta, sillä ykkösvyöhykkeesseen kuuluessaan se sai valtionapua muuta maata enemmän (myös Lapin-, Oulun- ja Kuopion läänit kuuluivat 1.vyöhykkeeseen.) Kotiteollisuusyhdistyskin sai tukea työntekijöiden palkkaamiseen sillä tarvetta lisähenkilökunnalle oli kasvaneen neuvontatoiminnan vuoksi. 1970-luvun lopulla lähdettiin jo uuteen nousuun.
Taitokortteli
Taito Pohjois‐Karjalan hallinnoiman käsityö‐ ja kulttuurikortteli Taitokorttelin taival alkoi vuonna 2004. Unelma paikasta, jossa käsityöneuvonta, taide, kulttuuri ja käsityöhön liittyvä yritys‐ ja liiketoiminta voisivat kohdata matkailun, syntyi nopeasti Taito Pohjois‐Karjala ry:ssä. Käsityökortteli‐idea toimi pohjana EU‐hankkeelle Laukkuri lähtee maailmalle II, jonka päämääränä oli käsityön arvostuksen nostaminen elinkeinona ja henkistä hyvinvointia tuottavana harrasteena. Yksi hankkeen tavoitteista oli palvelujen tarjoaminen niin alan harrastajille, yrittäjille kuin matkailijoille. Hankkeen avulla haluttiin perustaa Joensuun ydinkeskustaan toiminnallinen ja jatkuvasti kehittyvä kulttuurimatkailukohde, joka toiminnallaan kehittäisi aluetta laajemminkin kuin käsityön ja taiteen osa‐alueella. Hanke saatiin käyntiin vuonna 2005, ja käytännön toteutus sijoittui vuoden 2006 keväälle. Rahoittajana hankkeessa oli Pohjois‐Karjalan maakuntaliitto ja EU:n aluekehitysrahasto. Kulttuurimatkailukohde sai nimen Taitokortteli, jossa yhdistyy tekemisen taito, toimintaa ylläpitävä Taito Pohjois‐Karjala ry ja kaupunkikorttelin vanhan ajan yhteishenki.
Taitokorttelille löytyi otollinen paikka Joensuun Koski‐ ja Rantakadun kulmauksesta, aivan kaupungin keskustasta. Vuonna 2004 Taito Pohjois‐Karjala ry:n johtokunnan puheenjohtajana toiminut Petra Kärnä (myöhemmin Karjalainen) tutustui kauppaneuvosten puutalokorttelin miljööseen. Hän otti yhteyttä kaupunginjohtaja Juhani Meriläiseen, esitteli hänelle käsityökortteli‐idean, ja ilmoitti, että yhdistys olisi kiinnostunut ottamaan puutalokorttelin käyttöönsä. Oli onnekas yhteensattuma, että Joensuun kaupunki oli juuri samaan aikaan suunnittelemassa teknisen viraston muuttoa pois puutalokorttelista. Kun yhdistyksen toimitilojen siirtyminen Mustosen taloon varmistui, puutalokorttelista teetettiin luonnokset arkkitehdeilla asemakaavaa ja tilasuunnittelua varten. Näiden pohjalta osa Koski‐ ja Rantakadun tiloista muutettiin uuteen käyttötarkoitukseen sopiviksi vuosien 2005–2007 aikana.
Huolellisen ja työlään suunnitteluvaiheen jälkeen Taitokorttelin toteutuminen koittikin vuosi odotettua aiemmin. Yhdistyksen toiminnoista Taitokortteliin sijoittuivat keväällä 2006 Taitokeskus Joensuu, yhdistyksen hallinto ja yhdistyksen liiketoimintaa edustavat Kauppaneuvoksen kahvila ja Kauppaneuvoksen puoti. Siirtyminen uudelle liiketoiminta‐alueelle, eli kahvilatoimintaan toi myös uutta osaamista yhdistykselle. Uudet toiminnot toivat monia haasteita. Ensimmäinen vuosi oli antoisa ja yhdistyksessä oltiin sitä mieltä, että Taitokortteliin kohdistuneisiin odotuksiin oli pystytty vastaamaan. Markkinoinnin ja sisällön edelleen kehittäminen olivatkin seuraavia suurempia haasteita.
Taitokorttelissa oli ensimmäisen vuoden aikana 40 000 kävijää. Alustava budjetti ylitettiin, mutta Korttelin kehittäminen nosti koko yhdistyksen tunnettavuutta ja kiinnostavuutta, ja teki toimintaa tutuksi laajemmallekin yleisölle. Taitokorttelin kehittäminen nosti koko yhdistyksen tunnettavuutta ja kiinnostavuutta. Yhdistys ei unohtanut sitä, mistä toiminta on alun perin lähtenyt liikkeelle: kutomisesta. Nyt saatettiin ylpeinä sanoa, että tuskin mistään muualta Suomesta löytyy yhtä hienoa kudontasalia kuin Joensuusta.
Vuonna 2009 Taitokortteli täytti kolme vuotta, ja jo noin 75 % pohjoiskarjalaisista tunsi tai tiesi kohteen. Vuoden 2010 aikana Taitokorttelissa kävi noin 201 000 henkeä. Käsityö ja käsin tekeminen kaikissa muodoissaan on olennainen osa Taitokorttelin olemusta. Mustosen talon salissa sijaitseva Taitokeskus Joensuu kymmenine kangaspuineen on Taitokorttelin sydän. Taitokeskuksen kurssitoiminta, käsityötarvikevalikoima ja käsintekemisen ideoita pursuava ilmapiiri on antanut monelle käsitöistä kiinnostuneelle virikkeen pidemmänkin harrastuksen aloittamiseen. Aikuisten ja lasten kässäkoulut, lasten kässäleirit ja aikuisille suunnatut kudontaviikot tarjoavat halukkaille mahdollisuuden täydentää käsityöosaamistaan. Tiilitalossa sijaitseva taidetakomo Tulikiila puolestaan tuo esille käsityöperinteen toisen, maskuliinisemman puolen. Vasaroiden kilkatus ja ahjon kajo luovat Taitokorttelin sisäpihalle todellisen käsityökorttelin tunnelmaa.
Taitokorttelissa on monipuolista näyttelytoimintaa. Joensuun taiteilijayhdistyksen Galleria Kohina tiilitalon yläkerrassa tarjoaa vaihtuvia taidenäyttelyitä valokuvauksesta moderniin taiteeseen, kun taas kansainvälisen tason käsi‐ ja taideteollisuuden parhaimmistoa on näytillä kesäaikaan Taitokorttelin piha‐aitoissa. Lisäksi Mustosen talon Käytävägallerian vaihtuvissa näyttelyissä voi nähdä niin perinteisiä käsitöitä kuin vaikkapa maalaustaidettakin. Taitokorttelissa on toimintaa koko vuoden.
Lähde : Taito Pohjois-Karjala 100-vuotta, käsikirjoitus.
Pohjois-Karjalan Kotiteollisuusyhdistyksellä Suomen ensimmäinen neuvonta-asema 1944
Suomen ensimmäinen kotiteollisuusneuvonta-asema avattiin Joensuuhun 14.12.1944, osoitteeseen Siltakatu 20. Aseman hoitajana toimi Hilda Lukkarinen ja asema oli auki klo 8–11 ja 12–15. Asema ehti jo muutamassa päivässä ”saavuttaa suuren yleisön, ennen kaikkea naisväen, suosion ja kannatuksen. Päivittäin saapuu neuvonta-aseman juuri kunnostettuun toimistoon monenlaisia kyselyjä, sekä henkilökohtaisia että puhelimitse tehtyjä” (Karjalainen 16.12.1944). Neuvonta-asema oli avoin kaikille, joilla ei ollut mahdollistua kursseille tai koulujen toimintaan. Muun muassa kudontaan oli mahdollista saada henkilökohtaista neuvontaa.
Karjalaisen jutuissa 14. ja 16. joulukuuta 1944 kuvailtiin asemaa seuraavasti:
Neuvonta-asemalla ohjataan kyselijöitä tekstiiliraaka-aineiden tuntemuksessa, kehruussa, kudonnassa, vanhan uusimisessa ja korjaamisessa ym. ajankohtaisissa vaatetusalan tehtävissä.
Toinen avarista huoneista, jotka ovat neuvonta-aseman käytössä oli varattu toimistoksi ja toisessa olivat taas saaneet sijansa kangaspuut, rukki, mallien piirustuspöytä, ompelukone ja muut sellaiset esineet, joiden avulla neuvoja tarvitseville annetaan oikein havainto-opetusta. – – saimme nähdä niitä ihastuttavia kangasmalleja, joita oli kudottu käyttäen aineina villan lisäksi pellavaa, vanhoja langantähteitä, rohdinta ja muuta sopivaa.
Karjalaisen jutut 14. ja 16. joulukuuta 1944
Neuvonta-asemalla kävi 1944–45 päivittäin 12–20 asiakasta. Toiminta oli aluksi melko vaatimatonta. Aluksi toimittiin yhdistyksen toimiston yhteydessä. Jo syksyllä neuvonta-asema sai suuremmat tilat ja sen yhteyteen perustettiin 1945 myös kotitarvekutomo, jossa lähiseutujen asukkaat ovat saaneet käydä kutomassa kankaita omista materiaaleistaan. Joensuun kaupunki tuki neuvonta-asemaa lahjoittamalla sille leveät kangaspuut. Kerrotaan että näillä 2,5 m leveillä puilla ei saanut kutoa ilman kaupungin asettavaa valvojaa. Valvojan tuli huolehtia, ettei kukaan kutonut mustaan pörssiin.
Kuvausta neuvonta-aseman toiminnasta vuodelta 1945, Karjalan Maa 27.10.1945:
Kotiteollisuustoimistossa hoidetaan yhdistyksen juoksevat asiat ja siitä lähtevät toiminnan ”kultaiset langat” maakuntaan Pohjois-Karjalan kotien avuksi. Kotiteollisuuskaupassa, jonka yhteydessä on myös pienempi kutomo, on myytävänä mitä erilaisempia kotiteollisuusalan tuotteita kudonnaisia, keramiikkia, puuesinettä, koreja y.m.
Puhelinsoittojakin tulee jo hyvin runsaasti päivänmittaan, vaikka puhelinnumeroamme 2332 ei olekaan missään julkisuudessa näkynyt. Erikoisesti aiheuttaa täällä vilkkaan kysynnän karstojen lainaus. Niitä on 22 paria ympäri maakuntaa ”menossa” eikä ennen tammikuun alkua voida enää uusia tilauksia vastaanottaa. Meillähän on kaksi ammattikutojaa, jotka tilaajain aineista kutovat pääasiassa lakana- ja pyyheliinakankaita, pukukankaita ja mattoja, ja on näitä tilauksia otettu jo nyt vastaan n. 80, joiden suoritus kestää ensi syksyyn saakka. – – Samoin tässä kotitarvikekutomossamme ovat jo kaikki 8:t kangaspuut tilattu aina kevät-talvelle saakka. Tänne kun halukkaat voivat tulla miten heille itselleen parhaimmin sopii, tuovat usein lapsiakin mukanaan, kun eivät muuten pääse työtään tekemään, siten ovatkin illat kaikkein kysytyimpiä.”
Ja miten pula-aika onkaan naisen kekseliäisyyttä herkistänyt. Vanhan tilkkuvakan uumenista oli löytynyt yksinpä silkkipaidan koristeetkin. Taidatkos sitä tajuta?
Avara toimitalo oli vieraalle varsin mieluinen käyntipaikka ja sanoin selittämätön on se siunaus, joka kansantaloudellisen, kotitaloudellisen ja kotien kauneuden hyväksi tämän talon suojissa maakuntamme kansan hyväksi tehdään. Omatoimisuus on kansan ratkaisevin pelastaja pulasta ja puutteesta. Sen hyväksi tekee voimakkaasti ja tuloksellisesti työtään ainakin Pohjois-Karjalan Kotiteollisuusyhdistys kaikkine toimintoineen.
Karjalan Maa 27.10.1945
Sotavuosien jälkeen, vuonna 1948, neuvonta-asemalla järjestettiin mm. siirtolais- ja sotainvalidiperheiden jäsenille suunnattuja vaateompelukursseja ja kinnasneulakurssi.
Neuvonta-asemat 1980-luvulla.
1980-luvulla säädetty laki kuntien kulttuuritoiminnasta vaikutti siihen, että kuntien ja yhdistysten yhteistyö tiivistyi entisestään myös Pohjois-Karjalassa. Kunnat avustivat mm. neuvonta-asemien vuokrien maksussa. Pohjois-Karjalan kotiteollisuusyhdistyksellä oli 1980-luvun puolivälissä parhaimmillaan 24 neuvonta-asemaa, vähintään yksi toimialueensa joka kunnassa.
(Lähde: Taito Pohjois-Karjala 100 v. historiikki)
» Joensuun Rantakylän neuvonta-asema 1981, puutyöasema.
Vuonna 1981 Joensuun rantakylän uuteen toimintakeskukseen avattiin puu- ja tekstiilineuvonta-asema. Valtakunnallisestikin harvinaista puutyöasemaa hoiti puutyöalan konsulentti Mauri Tiainen. Asiakkaiden käytössä oli muun muassa vannesaha, pyörösaha-alajyrsin, oikotasohöylä, sorvi, kolme höyläpenkkiä ja muita käsi- ja sähkötyökaluja. Puutyöasema toimi samoin kuin muutkin neuvonta-asemat: asiakas saattoi tulla tekemään haluamiaan puutöitä, joiden valmistamiseen sai henkilökohtaista ohjausta. Neuvoja oli paikalla koko aukioloajan, ja välitti raaka-aineita ja tarvikkeita. Lisäksi neuvonta-asemalta pystyi lainaamaan piirustuksia. Puutyöasemalla valmistettiin parhaimmillaan kuutisensataa työtä vuodessa huonekaluista pienempiin sorvaustöihin. Neuvonta-aseman palveluja käytettiin ahkerasti alusta alkaen, mutta pienehköt ja epäkäytännölliset tilat sekä toiminnan huono kannattavuus olivat puutyöneuvonta-aseman taakkana alusta lähtien. Ongelmaa pyrittiin ratkaisemaan joko löytämällä puutyöosastolle uudet tilat tai lakkauttamalla osasto, mutta asiakkaiden aktiivisuuden ansiosta toimintaa ei lakkautettu. Rantakylän puutyöosasto pysyikin toiminnassa innokkaiden käyttäjiensä ansioista pitkälti seuraavalle vuosikymmenelle.
(Taito Pohjois-Karjala 100v. -historiikkiluonnos, saatu 26.10.2012 Tarja Puukolta)