Satu Natunen

Nykyajan nomadi, käsityön ja taiteen monitaituri, Satu Natunen jutaa eli vaeltaa vuosittain ainakin Inarin, Espanjan, Norjan ja muun maailman välillä. Inarin valoisat kesät ja oma majoitus- ja käsityöyritys vetävät Sadun Suomeen. Espanjan oliiviviljelmät puolestaan vaativat kovaa työtä syystalvella ja vuodenvaihteen aikaan. Vaikutteita omaan taiteelliseen työskentelyyn ja käsitöiden suunnitteluun hän saa matkoilta eri puolille maailmaa. Helsinki, lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunki, on pysähdyspaikka Sadun vaeltavan elämäntavan keskellä.

Saamelaisuuden myötä Satu Natuselle on kasvanut syvä luonnon kunnioitus. Oma, osin ulkopuolisen tarkkailijan näkemys saamelaisuuteen syntyi jo lapsena, kun asuinpaikkana oli Helsinki, mutta Inarissa vietettiin kesät ja loma-ajat. Isoäitinsä esimerkin mukaan Satu Natunen opetteli jo pienestä pitäen saamenkäsitöiden tekoa. Aikuisten valmistamien sisnatöiden ylijäämänahoista hän teki pieniä punottuja nauhoja, joita myi aikuisten esimerkin mukaan turisteille. Saamenkäsitöiden teossa pienen tytön esikuvana oli oma isoäiti, joka teki tossuja, karvakenkiä ja muita saamenkäsitöitä. Kaikki pyrittiin tekemään käsin. Natunen kertoo, että tavaroiden vaihto ja kaupankäynti on aina kuulunut oleellisena osana saamelaiseen elämäntapaan.

Lapsuudesta alkanut innostus taiteelliseen työskentelyyn ja käsillä tekemiseen on jatkunut läpi elämän. Satu Natunen on opiskellut mm. Ranskassa ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Inarissa. Sadun oma innostus uusiin asioihin on kuitenkin ollut tärkein kimmoke kokeilla uusia materiaaleja ja tekniikoita.

Erilaisten luonnonmateriaalien yhdistäminen toisiinsa on aina kiinnostanut Satu Natusta. Hän pohtiikin: ”Mitä ovat oikeat saamelaiset perinnekäsityöt?” Hän on tullut siihen tulokseen, että niissä käytetään materiaaleina ainoastaan poroa ja puuta, ehkä myös lampaista saatua villaa. Tarkkaan ottaen värjätyt kankaat, lasihelmet ja koristenauhat eivät ole kuuluneet saamelaisten omaan tuotantoon vaan ne ovat olleet, ja ovat edelleen, tuontitavaraa. Natusen mielestä on hyvä, jos sekä niin sanottua perinteistä että uutta saamelaista käsityötä kehitettäisiin yhtä aikaa. Elävää kulttuuria ei ole olemassa, mikäli se ei samalla kehity eteenpäin.

Onkohan kaiken kulttuurivaihdon ansiota, että Satu Natusella ei ole montaakaan materiaalia tai tekniikkaa kokeilematta? Elinikäinen oppiminen ja opettelu tuntuvat välttämättömyydeltä. Sosiaalisia kontakteja Natunen on luonut niin erilaisten työtehtävien kuin kiinnostuksen kohteidenkin myötä. Valokuvaus on ollut eräs Natusen rakkaimmista harrastuksista, josta on ollut hyötyä hänen kaikissa ammateissaan.

Poron ja poronhoidon kunnioitus on vain syventynyt vuosien myötä. Nykyään jo sisnanahan, luonnonmukaisesti parkitun poronnahan, tarkka hyväksikäyttö on Natuselle tärkeää. Natunen miettii, että poro on yhtä aikaa monta asiaa. Se on arkinen ruoka ja materiaali, jota kuitenkin arvostetaan korkealle. Poro on myyttinen eläin, johon liittyy uskomuksia ja tarinoita. Satu Natunen kertookin tarinan, kuinka jumalat lähettivät poron saamelaisille auttamaan arjen ruoka- ja materiaalipulaan. Poro on eläin, johon liittyy ristiriitaisia ajatuksia, rakkautta ja vihaa. Kukaan ei pidä porosta omalla kukkamaalla tai liikenteessä. Mutta poroon liittyy niin paljon hyväksi koettuja asioita, että vain taivas on rajana. Ennen pohjoisen karussa luonnossa poroa on kunnioitettu siksi, että vain muutamia materiaaleja on ollut saatavilla ja niistä on täytynyt pitää hyvää huolta. Nykyäänkin hyvin hoidettu porotokka takaa monelle suomalaiselle ja saamelaiselle elannon.

Nykyään Sadun valmistamissa tai suunnittelemissa koruissa sisnanahkaa voi olla vaikka vain pienenä osatekijänä. Esimerkiksi koru saa näin poron hengen mukaansa. Natunen on ollut mukana Sisnaa – poronnahkaa -hankkeessa kehittämässä poron sisnanahan käyttöä. Sisnakengät, vaatteet, asusteet ja erilaiset laukut ovat uusimpia ideoita nahan käyttöön. Ideoita Satu Natusella riittää niin paljon, että niitä kaikkia ei edes alihankintana ehdi toteuttaa.

Nykyistä Nativa Sapmi -myymälää ja Villa Lanca ja Sea Lanca -majoitusyrityksiä pyörittävä Satu on täystyöllistetty. Sadun ja hänen miehensä matkojen ansiosta matkailija voi ostaa Inarista espanjalaista oman tilan oliiviöljyä, kahden kodin välisiltä Eurooppaa halkovilta matkoilta löytyneitä käsityötuotteita tai Suomen Lapista tulevia poro-tuotteita. Myös maailman laidoilla asuvat käsityöläiset ovat Sadulle läheisiä, joten myyntiin voi tulla vaikka matkoilla tavattujen Thaimaan vuoristokylien kädentaitajienkin tuotteita.