Saaristolaiskäsityöläisten arki

Kuva liittyy Suomen käsityön museossa 2004 toteutettuun saaristolaiskäsityöprojektiin. Kuva on Inga ja Jan Snellmanin kotitalon rannasta Finnössä. Kuvassa on venevajan edessä vesillä oleva moottorivene. Kuva: Suomen käsityön museo / Anneli Hemmilä-Nurmi 2004, K1112/0315
Kuva liittyy Suomen käsityön museossa 2004 toteutettuun saaristolaiskäsityöprojektiin. Kuva on Inga ja Jan Snellmanin kotitalon rannasta Finnössä. Kuvassa on venevajan edessä vesillä oleva moottorivene. Kuva: Suomen käsityön museo / Anneli Hemmilä-Nurmi 2004, K1112/0315

Teksti: Suomen käsityön museo / Saaristolaiskäsityöprojekti

Tunteella tekeminen ja työn into tulee päällimmäisenä esille saaristolaiskäsityöläisten kertomuksista. Jokainen saaristoalueella asuva käsityöläinen luo oman erityisen elämäntapansa itse oman elämänkatsomuksensa mukaan. Se onko elämäntapa miten saaristolainen, riippuu ihmisestä. Yleisesti ottaen saariston asukasrakenne on nykyään erilainen kuin ennen. Menneinä vuosikymmeninä ja esimerkiksi 1800 – 1900-lukujen vaihteessa niin sanotut perinteiset saaristolaiselinkeinot olivat yleisimpiä. Aiemmin saaristolaiset asuivat jopa satoja vuosia samoilla paikoilla ja tarvittavat kädentaidot välittyivät sukupolvelta toiselle. Määrättyjen elämäntapaan liittyvien taitojen osaaminen oli itsestäänselvyys.

Nykyinen maaseutuasutuksen murros on koskenut myös saaristoaluetta. Perinteisistä saaristolaiselinkeinoista, eli maanviljelyksestä ja kalastuksesta pääasiallisen elantonsa saavia asukkaita on vähemmistö. Uudet muualta muuttaneet tulokkaat (uudisasukkaat) ovat asukkaiden enemmistönä ja monista kesäasukkaista kunnat ovat saaneet vakituisia asukkaita. Saariston uudisasukkaat ovat yhdistelmätyöläisiä, joiden elanto löytyy useasta eri lähteestä. Kulttuurinen perintö eli työstelytavat, mallit ja kuosit välitetään eteenpäin nyt erilaisten projektien ja asiantuntijoiden avulla. Menneisyyttä ja historiaa arvostetaan, mutta sen vaikutus ei siirry käsityöläisten työskentelyyn automaattisesti.

Käsityöläisyys on usein elämäntapa joka ei välttämättä tarjoa taloudellista turvaa, saati yltäkylläisyyttä. Itsellisenä yrittäjänä toimiminen eli käsityöläisyyden hyvinä puolina nähdään vapaus päättää omista asioista kuten työajoista ja työskentelytavoista. Vapaus tuo samalla vastuun, kukaan muu ei päätä eikä tee asioita puolestasi ja työpäivä voi kiireisenä aikana jatkua työ-yönä. Vapaa-ajan ja työn suhde on yleensä hämärä, ne lähinnä punoutuvat toisiinsa. Käsityöläisyys koetaan myös vaihtoehtona valtavirralle, vaihtoehtoisena elämäntapana.

Saaristo, meri ja luonto ovat ne taustatekijät jotka tuntuvat käsityöläisten työskentelyssä, mutta eivät aina näy. Saaristoluonto on toisille myös se elinehto, josta kaikki tekemiseen tarvittava voima tulee. Merellinen luonto erottaa saaristolaiskäsityöläisen arjen käsityöläisen arjesta muualla maaseudulla. Meri antaa inspiraation tuotteiden materiaaleille, nimille, ulkonäölle, struktuurille ja osin käyttötarkoitukselle. Monipuolisuus, avarakatseisuus, ekologisuus, kärsivällisyys, yritteliäisyys ja kokonaisvaltainen tekeminen kuvaavat saariston käsityöläisiä. Saaristossa tai rannikolla asuvilla käsityöläisillä luonnonläheisyys ja meri saavat käsityöläiset pohtimaan oman toimintansa ja töissä käytettyjen materiaalien ekologisuutta. Huoli tulevaisuudesta saa pohtimaan omaa tuotantoa. Omien tuotteiden pitää olla käytännöllisiä ja niiden valmistus ei saa rasittaa luontoa. Päivittäinen uutisointi Itämeren tilanteesta; öljykatastrofeista, kalakuolemista, levätilanteesta ja yleisestä saastumisesta pysähdyttää käsityöläisenkin miettimään luonnon haavoittuvaisuutta. Oman tuotteen materiaalien alkuperän tuntemus voi jollekin käsityöläiselle olla kaiken perusta joku toinen ajattelee pelkkää lopputulosta sinänsä.

Taloudelliset olosuhteet

Käsityöläisistä löytyy niitä, jotka tekevät kaikki tuotteensa itse ja toiset käyttävät alihankkijoita oman työskentelynsä tueksi. Alihankkijat voivat tehdä hopea- ja kultasepille valoksia, neuletöitä neulesuunnittelijoille ja puun alustavaa työstämistä kuten sorvaamista puuntyöntekijälle. On käsityöläisiä jotka kertovat tekevänsä kaiken tai lähes kaiken itse, materiaalin hankinnasta, valmistuksen, markkinoinnin, tiedotuksen ja myynnin lisäksi vielä yrityksen kirjanpidon alv-ilmoituksineen. Monien on jaettava oma elämä eri sektoreihin. On löydyttävä aikaa omien töiden tekemiseen, opetustyöhön ja monilla maatilan työt vievät oman osansa. Yhden ihmisen elämänkaareen niveltyy monia eri ammatteja, joita harjoitetaan tilanteen mukaan eri elämänvaiheissa tai samanaikaisesti limittäin. Samojen käsityöläisten toimeentulo voi koostua sekä niin sanotusta sarjatuotannosta ja taiteellisesta tuotannosta. Jo verotukselliset käytänteet pakottavat käsityöläiset erottamaan toisistaan erilaiset tuotantotavat, mikä on taidetta ja mikä ei.

Miten eritellä sitten käsityön ammattilaiset ja harrastajat. Ammattilaisuuden katsotaan vaikuttavan laatuun ja hinnoitteluun. Voikin pohtia, onko hinta laadun kriteeri. On erilaisia näkökulmia ammattilaisuuden ja harrastuksen suhteen: tulojen suhteutus muihin ansioihin, koulutuksen taso, se kuinka pitkään on toiminut ammatissa ja lukematon määrä muita eri kriteerejä määrittelijöiden mukaan. Nykyisten projektien aikana voidaan kritisoida ajatusmallia, jonka mukaan muutaman kuukauden kurssilta valmistuisi käsityöalan ammattilaisia. Asiakas tekee oman ostopäätöksensä useiden eri mielikuvien yhteissummana. Ostopäätökseen voi edellä mainittujen kriteerien ohella vaikuttaa myyntipaikka, tuotteeseen liittyvät mielikuvat, tarinat ja valmistaja. Henkilökohtainen kontakti tuotteen valmistajaan tai suunnittelijaan tai ainakin tarina hänestä on monilla eräs tuotteen valintakriteeri. Saaristossa meri voi huumata asiakkaankin.

Yhteistyö

Käsityöläisten keskinäinen yhteistyö on vaihtelevaa. Jollain alueilla yhteistyötä tehdään ainoastaan projektien tiimoilta ja toisaalla taas eri työkalutkin voivat olla yhteiskäytössä. Tottakai niin käsityötuotteiden kuin käsityöläisten luonne vaikuttaa erilaisiin toimintatapoihin. Osa käsityöläisistä haluaa tehdä kaiken itse ja osa taas haluaa osallistua vain tiettyihin työn vaiheisiin suunnittelun, materiaalin hankinnan, valmistuksen ja myyntityön välillä ja kun aika ei riitä, niin ammattitaitoiset alihankkijat ovat oiva ratkaisu. Käsityökeskukset ovat omalta osaltaan tukemassa käsityöläisten tuotteiden markkinointia ja kehittämässä uusia toimintatapoja ja ideoita.

Sesongeista koostuva elämä

Kesäasukkaat ja turistit tuovat monelle käsityöläiselle suuren osan vuosittaisesta myynnistä. Käsityöläisten tuotteita myydään omista työpajoista, kesämyymälöistä ja eri tyyppisistä alan liikkeistä. Usein tilaustyötkin ajoittuvat kevääseen ja kesään valmistujaisiin ja häihin. Hektinen työskentelykausi kevättalvella huipentuu kesän turistisesonkiin. Monet käsityöläiset pohtivat, että kesän turistikausi olisi lyhentynyt viimeisen viiden vuoden aikana. Ennen kesä alkoi koulujen loputtua kesäkuussa ja jatkui ainakin koulujen alkuun eli vähintään elokuun puoliväliin saakka. Nyt juhannus aloittaa kesän ja kesä päättyy heinäkuun loppuun. Saariston myyntisesonkia pyritään jatkamaan kesän ohella muihin vuodenaikoihin. Jouluiset tapahtumat, markkinat, myyjäiset ja näyttelyt ovat monien alueiden perinteisiä juhlatapahtumia.

Liittyvät tekniikat
Liittyvät taitajat