Saamenpuvuista

Teksti: Suomen käsityön museo / Poron jäljillä -verkkonäyttely (2013)

Lokakuussa 2006 vierailtiin saamenkäsityön artesaani Marjatta Maggan luona Enontekiön Nunnasessa. Kuvassa kaksi Enontekiön alueen saamenpuvun miehen takkia. Takit on kuvattu selkäpuolelta. Taustalla näkyy keskeneräinen pojan saamenpuvun takin takakappale, johon on tarkoitus tehdä kuvan pukujen tyyppinen nauhakoristelu. Kuva: Suomen käsityön museo / Timo Veijalainen 2006, K1402/0011
Lokakuussa 2006 vierailtiin saamenkäsityön artesaani Marjatta Maggan luona Enontekiön Nunnasessa. Kuvassa kaksi Enontekiön alueen saamenpuvun miehen takkia. Takit on kuvattu selkäpuolelta. Taustalla näkyy keskeneräinen pojan saamenpuvun takin takakappale, johon on tarkoitus tehdä kuvan pukujen tyyppinen nauhakoristelu. Kuva: Suomen käsityön museo / Timo Veijalainen 2006, K1402/0011

Saamenpuku on yksi sana, mutta monta todellisuutta. Se on elävä kansanpuku, jolla on pitkä historia ja joka muuttuu koko ajan muodin ja kunkin käyttäjänsä persoonan mukaan. Puvun tärkeä tehtävä on ilmentää etnistä identiteettiä. Saamenpuku on juhlapuku, jonka valmistamiseen tarvitaan monenlaista osaamista. Pukuun kuuluvat takkien lisäksi päähineet, huivit, käsinkudotut värikkäät vyöt, paulat eli nauhat, käsin ommellut poronnahka- tai taljakengät, säärystimet, kintaat tai lapaset ja korut. Puvun väreistä ja kuvioinnista sekä asusteista pystyy saamenpukuihin perehtynyt tunnistamaan puvun tekijän sekä käyttäjän suvun ja kylän.

Pukuperinteen mukaan saamelaiset jaetaan viiteen eri alueeseen ja jokaisella alueella on puvut sekä miehille että naisille. Pukuperinnealueet pukujen mukaan ovat: Enontekiön puku, Sodankylän puku, Utsjoen puku, Inarinsaamelainen puku, ja Kolttasaamelainen puku. Saamenpuvuista tunnetuin ja samalla myös näyttävin on Enontekiön/Kautokeinon alueen puku.

Nykyään saamenpuku puetaan ylle niin pienissä kuin suurissa juhlissa. Saamelaisten sukuyhteisö on laaja ja juhlia vietetään yhdessä. Pukua käytetään syntymäpäivillä, ristiäisissä, konfirmaatioissa, valmistujaisissa, häissä ja hautajaisissa. Vuotuisjuhlista merkittäviä pukeutumispäiviä ovat Marianpäivä sekä pääsiäinen ja saamelaisten kansallispäivä 6. helmikuuta. Saamenpukua ovat ottaneet käyttöönsä myös muut kuin saamelaiset itse. Matkailumainoksissa matkailuyritykset ovat hyödyntäneet pukua monenkirjavalla tavalla. Matkailuyrittäjät ovat vuosien mittaan pyytäneet opaskirjaa puvun oikeasta pukemisesta. Opaskirjan laatiminen olisi mahdotonta, sillä puku ei ole kuitenkaan kansallispuku, jonka käyttöön olisi selkeät säännöt. Saamenpuku on tässä päivässä elävä kansanpuku. Saamelainen voi itse muunnella pukua, kun tekee sen tietoisesti oman kulttuurisen tietämyksen mukaisesti.

Pukuun pukeutuminen

Nainen ja mies pukeutuvat kumpikin erilaisiin saamenasuihin eikä niitä sekoiteta keskenään. Pukuun kuuluvat takin ja housujen lisäksi päähineet, jalkineet, korut, vyöt ja pussit. Siviilisääty määrittelee pukukokonaisuuden. Aviovaimo pukeutuu erilaiseen asuun, kuin ennen naimisiin menoaan. Lapsilla on omat saamenpukunsa.

Saamenpuku mukautuu vuodenaikoihin, ollen erilainen kesällä ja talvella. Jokaiseen juhlaan kuuluvat omat pukeutumissäännöt. Hautajaisiin ei ole soveliasta laittaa iloisenkirjavaa huivia tai iloisiin juhliin synkkää mustaa huivia. Oikein pukeutuminen ja pukeminen on myös tärkeää ja näin kunnioitetaan juhlatilaisuutta ja ihmistä jota juhlitaan.

Liittyvät tekniikat
Liittyvät taitajat