Ru Runeberg

….” Mut et se on kai kans et pitää olla vähän itsepäinen niin et alkaa tehä käsityötä”…

Kalastaja Pohjois-Norjassa, kullankaivaja Lapissa, opaalinkaivaja Australiassa, opiskelija Ruotsissa ja hopeaseppä Suomessa, kaikki määreet kuvaavat samaa miestä Helsinkiläissyntyistä hopeaseppää Ru Runebergiä. Lukion aikana ja sen jälkeen Run ammatillisia haaveita olivat niin puusepän, vaatetussuunnittelijan tai sisustusarkkitehdin ammatit, kunnes Karjaalla Länsi-Uudenmaan kansankorkeakoulua (Västra Nylands Folkhögskolan) käydessään Runebergiä alkoi kiinnostaa hopea. Hopeasepän opinnot hän suoritti Konstfackissa Tukholmassa. Opintojen aikana ”pelkkä” hopean työstäminen alkoi kyllästyttää ja Ru otti yhteyttä Oiva Toikkaan Nuutajärvelle päästäkseen harjoittelujaksolle tekemään yhteistyötä lasipuhaltajan kanssa. Näin käynnistyi Run edelleen jatkuva hopean ja lasin yhteensovittaminen yhteistyössä eri lasinpuhaltajien kanssa.

Valmistumisen jälkeen Ru halusi vähäksi aikaa ajatukset pois hopeasta, sillä kuusi vuotta yhteen putkeen oli tarpeeksi. Niinpä hän oli muutaman viikon kullankaivajana lapissa ja muutaman kuukauden kalastusaluksella matkarahoja tienaamassa, sillä päämääränä oli Australian opaalikentät. Ruta kiinnosti se mistä omien korujen materiaali on peräisin ja niin hän itsekin oli mukana kaivamassa opaaleja ja kuuli ammattilaisten tarinoita opaalien saloista. Monissa koruissaan Ru yhdistää opaalit, hopean ja oman luonnon tuntemuksensa näin syntyy ”ötökkäkoruja”; muurahaisia ja hämähäkkejä. Suuria määriä sääriä on suunnitelmissa sulauttaa koruihin ja rasioihin, joiden sisällöt Ru kehittelee mielessään asiakkaankin puolesta. Sirot, herkät ja koristeelliset ötökät Ru on yhdistänyt myös lasisiin purkkeihin. Kuten useimmilla muillakin käsityöläisillä myös Run ongelmia ovat; minne omia tuotteita myyntiin, miten markkinoida, miten hinnoitella. ”Koska mulla on se periaate et kun mä teen käsityötä ni siin menee aikaa ja mä en niinku rupee kompromissaa siitä, mulla ei oo varaa tehä sitä, et mä möisin halvalla. Et jos mul menee kaks kolme tuntii tehä yks hopee-hyönteinen esimerkiks niin kyl mä haluun sen rahan siitä kanssa et mä en rupee niinku myymään sitä polkuhintaan sit et se on ihan tälleen”. Run mielestä Suomessa ei olla valmiita maksamaan käsityöstä sen oikeaa hintaa. Asenteet ovat kuitenkin pikkuhiljaa muuttumassa, toivottavasti.