Romanikulttuuri ja romanipuku kulkevat käsikädessä. Tämän päivän romaninaisen loistokas asu eroaa jyrkästi sekä vuosisadan alun romaninaisen asusta että nykypäivän valtaväestön pukeutumisesta. Missään muualla maailmassa romaninaiset eivät pukeudu yhtä silmiinpistävästi ja loisteliaasti kuin Suomessa.
Romanitytölle puvun käyttöön ottaminen merkitsee siirtymistä aikuisuuteen. Puku otetaan käyttöön 16-20 vuoden ikäisenä ja kun sen on kerran pukenut päälleen, siitä ei voi enää luopua. Tytöillä on nykyään kuitenkin mahdollisuus valita käyttääkö hän romanipukua vai valtaväestön käyttämiä vaatteita. Puku tuo mukanaan velvollisuuden käyttäytyä kulttuurin normien mukaisesti. Vaikka moni nuori tyttö valitseekin heimonsa perinteisen asun, yleistyy suomalaisasun käyttö, mihin yhtenä syynä on vaikeus saada työtä, tai työskennellä romaniasuun pukeutuneena.
Romaninaisen puvun päätehtävä on peittää naisen vartalo, käsivarret ja jalat. Pusero ei saa olla läpinäkyvää eikä puku saa olla tiukasti vartalon ympärillä, vaan sen on oltava väljä. Siksi kangasta käytetään runsaasti. Romaninaisen pukuun menee 12 – 14 metriä kangasta. Hameen leveys on noin kuusimetriä ja se painaa runsaat 10 kiloa. Päällyshameeseen käytetään nykyisin kolmenlaista kangasta.
Alimpana on puuvillakankainen vuori. Seuraavana hamekangas, joka on brokadia, kirkasväristä paksua puuvillakangasta tai värikästä samettia. Päällimmäisenä on hamekankaaseen ylhäältä ja alhaalta ommeltu sametti. Hamekangasta jää vyötärön kohdalla näkyviin noin 30cm ja se saatetaan peittää koristeellisuuden lisäämiseksi esim. paljettikankaalla
Alus- ja päällysröijyt ovat malliltaan samanlaiset. Materiaalit ovat loistokkaita ja koristelu runsasta. Röijyn koristeluun saattaa kuulua yhteensä 20 – 30 metriä pitsiä. Esiliinan ja hartiahuivin käyttö on vähenemässä.
Romanimiehet käyttävät valtaväestön vaatteita, kuitenkin tietyin varauksin. Esimerkiksifarkut tai kirkasväriset housut eivät sovi romanimiehen pukeutumiseen, vaan suosittuja värejä ovat esim. tummansininen ja musta. Mies ei myöskään saa esiintyä paitahihaisillaan vaan paidan päällä tulee aina olla villatakki tai nykyisin suosittu pikkutakki.
Historiaa
Romanipuku ei aikojen kuluessa ole suuresti poikennut kansanpuvuista ja niiden esikuvina olleista muotivaatteista. Erot ovat olleet lähinnä väreissä ja shaalin ja vaipan käytössä. 1800-luvulla yleistyivät raidalliset hameet, jotka olivat väriltään punavihreitä, ruskeavihreitä tai punamustia, villa- tai puuvillakankaisia. Hameet saattoivat olla myös leveäraitaisia flammuhameita. 1800-luvun lopulla naisilla oli usein punaruutuinen villahame, siniruutuinen röijy, siniruutuinen liina kaulassa ja musta puuvillaliina päässä. Hameen tuli olla pitkä ja röijyssä tuli olla pitkät hihat. Hiuksissa on käytetty nauhoja ja niissä tupsuja koristeina. Samoin esiliinan nauhoissa saattoi olla tupsuja.
1900-luvun alkupuolella romaninaisen puku muistutti karjalaisen naisen pukua. Romanit käyttivät vain kirkkaampia värejä ja shaalia. Vaatetuksen samankaltaisuus johtui siitä, että valtaosa romaneista asui tuolloin Viipurin läänissä. Kun valtaväestön pukeutuminen yhdenmukaistui ja muuttui yleismuodin mukaan, säilyi romaninaisen asu kokonaisuudessaan miltei muuttumattomana. Pitkä hame ja pitkähihainen röijy säilyivät olennaisena osana pukua, vain materiaaleissa tapahtui muutoksia. Hameessa ei ole aina käytetty samettia, vaan ne oli tehty joko villasta tai puuvillakankaasta.
Hameen pääväri oli musta, mutta myös tiilenpunaisia, vaaleansinisiä ja ruudullisia hameita on käytetty. Sametti tuli käyttöön 1930-luvulla, jolloin hameen helman rimpsu vaihtui samettikaitaleeseen. Ajan kuluessa sametin osuus hameessa on lisääntynyt.
Röijy oli umpinaisempi ja väljempi kuin nykyisin. Kaula-aukko oli umpinainen eikä röijyssä ollut kaulusta. Mustalaispaidan kaulus nostettiin röijyn päälle. Kauluksen pitsi virkattiin valkoisesta langasta ja sen reunaan saatettiin virkata punainen koristeraita. 1930-luvulla röijyt muuttuivat kansanomaisista malleista kirkasvärisiksi silkki- tai brokadiröijyiksi.
Romaninaisten puvut muuttuivat koristeellisen ja juhlavan näköisiksi 1960-luvulla. Ulkomaiset koreat röijy- ja esiliinakankaat kevensivät pukua ja tekivät sen juhlavamman näköiseksi. Silkkejä ja brokadeja käytiin usein ostamassa ulkomailta asti.
Romanimiehen puku ei poikkea valtaväestön pukeutumisesta läheskään niin paljon kuin naisen puku. Miehen puku onkin aina noudattanut valtaväestön pukeutumista. 1800-luvulla romanimiehen puku koostui suorasta sinisestä puvusta, turkista, turkishatusta ja leveäsuisista saappaista. Miehen puku oli melko muuttumaton aina 1930-luvulle saakka,jolloin yleistyi pussihousuasu. Siihen kuului saapashousujen lisäksi kaksirivinen takki sekä autoilijan koppalakki.
