Sarvi- ja luumateriaali
Porovaatimilla ja -hirvailla on vuosittain uusiutuvat sarvet. Hirvaat pudottavat sarvensa syksyisen kiima- eli rykimäajan jälkeen ja vaatimet alkukesällä vasomisen jälkeen. Sarvien koko on yksilöllinen. Pudonneiden sarvien tilalle kasvaa kooltaan ja muodoltaan entisen kaltaiset sarvet, joskin pientä vuosittaista vaihtelua on. Poronsarvi on ekologinen uusiutuva materiaali, jota syntyy Suomessa vuosittain yli 100 000 kiloa. Teurasporoilta otetaan sarvet talteen ja myydään edelleen muun muassa käsityöläisten materiaaliksi. Maastosta kerätään talteen porojen pudottamat eli niin sanotut jättösarvet. Porojen ravinnon on tutkittu vaikuttavan sarven rakenteeseen. Ravinnon ollessa niukkaa ja vähäravinteista tiiviin luun osuus on pieni ja huokoisen osan osuus suuri. Sarvea käytetään nykyään sekä käyttö- että koriste-esineitten materiaalina. Materiaalin työstäminen vaatii tarkkaa luu- ja sarviaineksen tuntemusta. Sarvet jaotellaan karkeasti vasan, vaatimen, hirvaan ja härän sarviin. Eri sarvityypit ja sarven osat soveltuvat erilaisiin käyttötarkoituksiin. Hirvaan sarvet ovat monikäyttöisimpiä, sillä ne sisältävät eniten hyvää tiivistä käsityömateriaalia. Hirvaan kookkaista sarvista tehdään suurimpia ja eniten kestävyyttä vaativia sarviesineitä kuten suopungin kieloja ja puukontuppeja. Vasan tai vaatimen sarven käytölle niiden koko asettaa omat rajoitukset. Härkien eli kuohittujen porojen monesti kookkaidenkin sarvien käyttö on rajattua, sillä ne ovat hauraita ja huokoisia verrattuna hirvaiden ja vaatimien sarviin.
Perinteisesti sarvesta on valmistettu muun muassa lusikoita, puukontuppeja, neulakotia, sarvirasioita, kudontakäpyjä, huivinpidikkeitä ja monia muita arkisia esineitä. Koristelun avulla näistä pienistä esineistä tehdään jokapäiväisen elämän kaunistajia. Jutaavan eli porovuodenkierron mukaisesti liikkuvan saamelaisen elämäntavan aikana arkiesineitten piti olla kompakteja, kuljetettavia ja helposti mukaan otettavia. Niestasäkit, eli eväsrepu kätkivät sisäänsä arkielämän tärkeitä työkaluja. Repussa kuljetettiin myös puukkoja, joiden terät suojattiin sarvesta valmistetuilla tupilla. Ompeluvälineiden eli kolmikulmaisten nahkaneulojen säilyttäminen sarvesta tai luusta valmistetuissa äimäkodissa oli välttämättömyys. Kovien suojien avulla estettiin, etteivät terät, neulat ja piikit pistäneet takka- eli kuljetusporoa. Kova kestävä materiaali oli käytännöllinen ja sitä pystyi helposti koristelemaan. Kauniita esineitä saatiin kaivertamalla niihin koristekuvioita. Kauniista, kestävästä ja hyvästä sarvimateriaalista tehtyjä koristeellisia töitä on mielellään annettu myös lahjaksi.
Luutyöt ja saamenkäsityöperinne
Saamenkäsitöissä käytetyt kuviomallit ovat aiemmin olleet käytössä kaikkien Pohjoismaiden kulttuuripiireissä. Saamelaisten sarvitöiden ornamentiikka voidaan jakaa karkeasti kahtia ns. eteläiseen ja pohjoiseen tyyliin. Pohjoisen tyylin alueeseen ovat kuuluneet Skandinavian Pohjois-Lappi, Suomen ja Venäjän Lappi, eteläisen tyylin alueeseen Skandinavian eteläisen ja keskisen Lapin alueet. Näiden alueiden rajavyöhykkeillä koristelu on sisältänyt vaikutteita molempien alueiden koristelupiirteistä. Eteläisen alueen koristelu on ollut peittävää ja sisältänyt runsaasti nauhaornamentiikkaa. Pohjoisen alueen koristelussa vuorottelivat tyhjät pinnat ja monesti kasviornamentiikalla täytetyt pinnat. Kuviohahmo voi toisinaan olla pelkkä poro tai poro ja ahkiolla ajaja. Perinteisimmät kaiverrukset sarveen on tehty puukonkärjellä. Nykyään kaiverrus tehdään yleensä erilaisilla stikkeleillä eli metalliteräisillä kaivertimilla. Sarvituotteisiin saadaan kaunein kiilto monien eri hionta- ja kiillotuskertojen avulla.
Sarvitöiden kuvioaiheita on nykyään lainattu useisiin erilaisiin tuotteisiin, joita valmistavat muutkin käsityöläiset eri puolilla Lappia. Nykyään sarvesta tehdään käyttötuotteiden ohella muistoesineitä matkailijoille. Monet korut, kalvosinnapit, kynttilänjalat, suola- ja maustesirottimet, hammastikku- ja tulitikkutelineet, lautasliinarenkaat, avaimenperät, erilaisten lusikoiden, veitsien, haarukoiden ja ottimien kädensijat valmistetaan poronsarvesta. Sarvinappeja käytetään vaatteitten, laukkujen, pussukoitten ja reppujen koristeellisina kiinnittiminä. Aikaa vievän kaiverruksen ohella tuotteisiin tehdään kuviointia muun muassa polttokynän avulla. Hionnan ohella kiiltoa sarvituotteisiin tehdään öljyillä tai jopa lakan avulla. Lakka voi reagoida yllättävästi sarven kanssa kellastumalla jo muutamassa vuodessa.