Pentti Purtola

Jurvalainen Huonekalutehdas Laitala Oy:n koristeveistäjä Pentti Purtola (s. 1947) on valmistunut puusepäksi Jurvan kotiteollisuuskoulusta 60-luvun alussa. Käsityöläisyys oli hänelle luonnollinen valinta, koska 60-luvun alussa Jurvassa oli paljon työtä koristeveistäjille huonekaluyritysten laajentaessa toimintaansa. Koristeveistoon Purtola tutustui jo opiskeluaikana koristeveistokurssilla, jonka opettajana toimi puuseppämestari Severi Hietanen: “Mulla oli siinä mielessäkin hyvä tuuri, ku tämä Severi tuli justiin sillon opettajaksi tänne kouluhun kun minä menin, niin mä pidin häntä tosi hyvänä opettajana. Se oli tollanen hyvä koristeveistäjä tämä Severi ja sillä oli oma tyylinsä tietysti, minkä oppilas omaksui.”

Koristeveistäjä Pentti Purtola kertoo ”syntyneensä höyläpenkin vierehen”, koska kirvesmies-puuseppä isä Samuel Purtola teki talvisaikaan puusepän töitä, jolloin Purtolan tuvan valtasi höyläpenkki: “ Kai se on vähän niinku perintönä tullu siinä mielessä, että isä oli puuseppä-kirvesmies eli se teki kirvesmiehen hommia, talavella ku siihen aikaan ei rakennettu, niin teki puusepän hommia sitten ja hirveen vaatimatonta ku oli niin höyläpenkki oli tuvass sitte, ku ei ollu mitään työhuonetta.Tavallansa oon syntynyt siihen höyläpenkin vierehen ja siinä on elämä sitte ollu. Se on niinku ollu aika luonnollinen asia…” Yhtä luonnollisena asiana Pentti Purtola pitää erikoistumistaan koristeveistoon. Omilla käsillä tekeminen ja luontainen käsityöläisyys veivät mennessään. Pentti Purtola on koristeveistäjä: “Ei mulla sen kummemmin mitään ajatusta tai valintaa ollu, mutta kai se kiehtoo, koska siinä sai käsillä ite teherä. Mä olen varmasti luonteeltani, mä olen aina sitä pohtinu, luonteeltani olen käsityöläinen, tykkään tehä käsin kaikkee. Se koristeveisto oli lähinnä eniten sitä käsityötä, että siihen aikaan puusepän, penkkipuusepän hommakin, jalat tehtiin kavaamalla ja kaikki tällaaset, että siinäkin oli siinä enemmän sitä käsityötä, mutta tämä koristeveisto tais kiehtoa enemmän.”

Koristeveistäjän tärkeimmät työvälineet ovat koristeveistäjän veistotaltat. Koristeaiheen vaativuusaste määrää käytettävien veistotalttojen lukumäärän. Mitä vaativampi työ on kyseessä sitä enemmän erilaisia talttoja tarvitaan, jotta työ joutuisi. Jotta puuaines muotoutuisi veistäjän käsissä halutulla tavalla on talttojen oltava hyvin terotettuja. Kourutaltta, litteätaltta, suorataltta, vinotaltta, käyrätaltta, tasataltta, kolmio- eli kulmataltta, kaiverrin ja raspi: mitä vaikeampi työ, sitä enemmän veistorautoja.[1] Koneet ovat vallanneet osaltaan koristeveistoa, ainakin tehdasmaisessa sarjatyössä ja tietokoneavusteinen cnc-työstö tekee koristeveistonkin pohjaustyöt tänään. Pentti Purtola kertoo oman alansa muutoksesta: “…viime aikoina varsinkin on muuttunut, kun tämä cnc-konetyöstö on tullut tälle puuseppäalallekkin, niin se on hiukan muuttanut tätä koristeveistoakin. Elikkä sillon alkuaikoina tehtiin nämä pohjauksetkin, nämä suorat osat ja kaikki tällaset elikkä veistoksen pohjaus; ne tehtiin veistoraudalla, mutta hyvin pian sillon 60-luvulla jo tuli tällaset yläjyrsinkoneet, käsikoneet, millä me tehtiin tämä pohjaus, suora osa ja sitte tämä veisto-osa sitte vaan tehtiin käsityönä. Ja nyt on tullu tällaset cnc-koneet, uuvet koneet, jotka sitten tekee tämän pohojauksen eli sitäkään ei tehä enää käsin…”[2]

Koristeveisto on edelleen täyttä käsityötä. Vuosien kokemus ja ammattitaito paljastuvat veistomestarin työskentelyssä. Pentti Purtola veistää taltalla rokokoonojatuolin selkänojan koristeaihiota, lastut lentelevät ja parissa minuutissa kuolleesta puusta kaivautuu esille ruusu lehtineen. Tyytyväisyys työhön, elämänlaatuun ja työn tulokseen välittyy tekemisen helppoudessa ja Pentti Purtola tunnustautuu käsillätekijäksi: “…kyllä tämä koristeveisto on niin perinteistä käsityötä, kun täs ei tosiaan koneita käytetä apuna ollenkaan. Mä työstän täs samoilla veistoraudoilla, mitä mä oon kolkytneljä vuotta työstänyt. Työkalut ei oo muuttunu yhtään miksikään ja niin kauan ku tätä koristeveistoa on tehty, niin nämä työkalut on ollu hyvin samanmoisia. Joskus vuosisadan vaihteessa silloiset oli sepäntekoosia tai omintekoosia. Nyt nämä on tehdastekoosia, mutta tämä itte työvaihe on aivan samanmoista ku se on ollu vuosikymmeniä ja vuosisatoja. Se on niin tosiaan vielä käsityötä, että siinä ei konetta apuna käytetä. Sen perusteella mä pidän itteäni käsityöläisenä.”[3]