Koristeveisto on täyttä käsityötä

Hannunvaakuna, osmonsolmu, hakaristi, risti, kolmio, kolmi- ja viiskanta – varhaisia suomalaisia puuesineissä käytettyjä kansanomaisia koristeaiheita, joilla on ollut oma maaginen merkityksensä esineen omistajalle. Ne ovat tuoneet kalastus- ja metsästysonnea, antaneet voimaa ja suojelleet pahalta silmältä ja kateudelta. [1] Monet kansanomaiset puutuotteet ovat saaneet pintaansa oman aikansa koristeornamentiikkaa. Koristelua on käytetty monissa pinnoissa: räystäissä, ikkunanpielissä, erilaisissa tarvekaluissa. Eräissä arkeologisissa suksilöydöissä on ollut korkeatasoista ornamentiikkaa, myös pyynti- ja metsästysvälineitä on koristeltu. Rukinlavat, juustomuotit, ajokalut, valjaat, kaulauslaudat, veneiden keula- ja kokkapuut – tänäkin päivänä tuttuja kansanomaisen koristeveiston tuotteita, jotka koristavat suomalaisten kotiseutumuseoiden näyttelysaleja. [2]

Koristelun ja koristeveiston varhaisin tehtävä on ollut uskomusperäinen suojautuminen pahaa vastaan. Myöhempinä aikoina esteettinen kauneuden tarve ja oman käsityötaidon esittely on houkutellut ihmiset koristelemaan rukinlapoja ja huonekaluja. Kansainvälisten suurten koristelutyylien saavuttaessa Suomen syntyi omia paikallisia talonpoikaistyylejä, jotka koristeveistossa toteutuivat etenkin huonekalujen koristeluina. [3] Suomessa jurvalaisilla tyylihuonekaluilla on klassisen laatuhuonekalun maine tänä päivänä. Maineen pohjana on paikkakunnan pitkä ajallinen puuseppäperinne ja koristeveistotaito sekä alan koulutuksen helppo saavutettavuus paikkakunnalla.