Käsi- ja taideteollisuusyhdistysten neuvonta- ja koulutustoiminnan sydämeksi ovat kehittyneet käsityökeskukset, aikaisemmalta nimeltään neuvonta-asemat. Käsi- ja taideteollisuuskeskukset ovat kohtaamispaikka alan asiakkaille, suurelle yleisölle, harrastajille ja ammattilaisille. Alueelliset kotiteollisuusyhdistykset syntyivät maanviljelysseurojen aloittaman neuvontatyön jatkajiksi. Kotiteollisuusjärjestöjen Keskusliitto otti 1940-luvulla tavoitteekseen kotiteollisuusneuvonnan koordinoinnin. 1950-luvulla alueyhdistykset järjestivätkin jo paljon kursseja yhteistyössä Marttojen, maatalousnaisten ja muiden maataloudellisten neuvontajärjestöjen kanssa. Neuvonta-asematoiminta käynnistyi heti sodan jälkeen. Kun vastuu alan oppilaitoksista siirtyi pikku hiljaa yhteiskunnalle, pystyivät kotiteollisuusyhdistykset suuntaamaan kaikki resurssinsa kurssi- ja neuvontatyöhön. 1970-luvun alue- ja kulttuuripolitiikan myötä kunnissa tunnustettiin kernaasti myös käsityöalaa edistävien neuvonta-asemien merkitys alueellisen hyvinvoinnin edistäjinä.