Leila Mäcklin

Yli 80-vuotias vuotsolainen saamenkäsityöntekijä Leila Mäcklin on syntyisin Sodankylän Ponkun kylästä. Monipuoliselle käsityötaitajalle eri materiaalit ja tekniikat tulivat tutuiksi jo pienestä pitäen. Mäcklin muistelee, että koulussa hänen käsityönumeronsa oli aina kymmenen. Edelleenkin hän tuntee ylpeyttä omasta työnjäljestään ja käsityön korkea laatu onkin aina ollut tunnusomaista Mäcklinin töille.

Mäcklin on monien taitojensa lisäksi arvostettu saamenpukujen tekijä. Hänen elinaikanaan saamenpuku ja sen käyttö on muuttunut paljon. Mäcklin kertoo, että jokaisella puvun tekijällä on oma käsialansa: ”Tuolla poroaidallakin kun oli, niin tunnisti vaatteista mistä päin Vuotsoa kukin poromies oli kotoisin.” Kaikki saamenkäsityötekniikat ovat Leila Mäcklinille tuttuja, verka-, nahka- ja taljatyöt sujuvat. Peskejä ja karvakenkiä on vuosikymmenten myötä syntynyt satoja. Lähes 80-vuotiaanakin hän teki vielä raskastekoisen peskin eli pitkän porontaljoista valmistetun turkin.

Matkailun kehitystä Lapissa Mäcklin on seurannut aitiopaikalta. Hän on ollut mukana seuraamassa niin Saariselän, Kiilopään kuin Tankavaarankin muotoutumista suosituiksi matkailukeskuksiksi. Koska Mäcklin tunnettiin taitavana ja monipuolisena käsityöläisenä, häntä pyydettiin myymään omia ja muiden käsityöläisten valmistamia tuotteita näille turistien suosimille paikoille. Nuorena ajetusta ajokortista oli hyötyä, kun myyntipaikoille kertyi kilometrejä. Työtä oli tehtävä yötä päivää, kun päivät menivät myyntityössä ja esittelyissä, niin yöt oli valmistettava uusia tuotteita.

Turismin kultakautena Mäcklin pitää 1970-80 –lukuja. Tuolloin saksalaisia matkailijoita tuotiin Lappiin bussilasteittain. Ulkomaalaiset turistit olivat valmiita maksamaan laadukkaista käsintehdyistä tuotteista ja käsitöitä ja porontaljoja myytiin paljon. Mäcklinin tekemiä tuotteita matkasi ihmisten mukana eri puolille maailmaa. Yhtenä hauskimmista muistoista hän pitää sitä, kun Floridasta kotoisin ollut mies sovitti ylleen peskiä ja ihastui siihen niin, että osti sen siltä seisomalta. ”Ei ollut halpa”, pohtii Mäcklin ja jatkaa, ”Missähän siellä etelän auringossa on turkkiaan pitänyt.”

Omia saamenkäsityötaitojaan Mäcklin on opettanut edelleen nuorille saamelaisille. Tilaustöiden vastaanottoa on pitänyt viime vuosina rajoittaa. Käsitöitä on tehtävä oman terveydentilan mukaan.