Kuteettomat nauhat: verkkonauha ja ristikkonauha

Verkkonauhatekniikka on Euroopassa yhtä vanhaa kuin lautanauhatekniikkakin.  Myös Skandinaviasta on tietoja verkkonauhatekniikan osaamisesta aina esihistorialliselta ajalta lähtien, esim. Tanskasta on hautalöytöjä verkkonauhoista vanhemman pronssikauden ajoilta (n. 1000 eKr.). Ristikkonauhatekniikka edustaa verkkonauhatekniikan yksinkertaisinta rinnakkaistekniikkaa ja se on iältään esihistoriallinen ja työtapana kansainvälinen.

Kuteettomien nauhojen tekotapoja on kaksi. 1) Pingotettuja loimia voitiin kiertää toistensa ympäri, jolloin kutomisessa käytettiin kiinnikkeinä siirreltäviä puutikkuja. Tällaisia nauhoja kutsutaan verkkonauhoiksi eli viitelöidyiksi nauhoiksi. 2) Loimia voitiin myös palmikoida sormin siten, että niitä risteilytettiin eli nosteltiin toistensa yli ja ali kuljettaen aina reunimmainen loimi reunasta toiseen.  Tällainen nauha on ristikkonauha. Kuteettomille nauhoille on ominaista niiden joustavuus ja näitä nauhoja käytettiinkin, kun tarvittiin pehmeitä, kiristämättömiä nauhoja, esim. kapalovöinä ja turkinvöinä. (Kaukonen 1965, s. 86–87.)