Artikkeli julkaisusta Suomalaisen käsityökoulutuksen vaiheita 1700-luvulta 2000-luvulle (2003)
Tiivistelmä: Käsityön korkea-asteen koulutus Suomessa
Artikkelin kirjoittaja: Pirkko Anttila
Helsingin yliopiston käsityötieteen emerita professori Pirkko Anttila kirjoittaa suomalaisen käsityön korkea-asteen koulutuksen vaiheista ja nykypäivän opinto- ja tutkimustilanteesta.
Käsityöllä on Suomessa vahvat perinteet. Se hyväksyttiin kansakoulujen opetusohjelmaan ensimmäisenä maailmassa vuonna 1866. Suomalaiset arvostavat käsityötä.
Terminä käsityö on suomen kielessä edelleen hyvä kaiku. Monissa muissa kielissä käsityö-sanan käännösvastinetta pidetään vanhahtavana.
Suomessa käsityön asema vahvistui korkea-asteen koulutuksessa 1900-luvun viimeisten vuosikymmenten aikana. Ennen 1970-lukua yliopistoissa käsityöalan tutkimuksesta kiinnostuneet hakeutuivat kansatieteen, taidehistorian ja kasvatustieteiden piiriin voidakseen tehdä alaa koskevaa tutkimusta. Vuodesta 1982 lähtien Helsingin yliopistossa on voinut opiskella oppiainetta, jonka nykyinen nimi on käsityötiede.
Uusi käsityötieteen tieteenala on ainutlaatuinen. Missään muualla maailmassa ole vastaavaa oppiainetta, ellei sellaiseksi lasketa viriämässä olevaa Design Studies tai Design Science -tutkimusintressiä. Se sivuaa osittain suomalaista käsitettä käsityö, sen craft -merkityksessä.
Akateemisen käsityötieteen synnyn Suomessa mahdollisti 1970-luvulla opettajankoulutuksen siirtyminen korkeakouluihin. Käsityönopettajia koulutetaan ja käsityöpedagogiikkaa opetetaan neljässä yliopistossa.
Käsityötieteen tutkimus koskee tuotteiden suunnittelu- ja valmistusprosesseja. Se sisältää prosessin ja produktin tutkimisen. Käsityöllisiin prosesseihin vaikuttavia tekijöitä ovat arvot, arvostukset, asenteet ja normit, taidon kehittyminen ja sen hallinta sekä prosesseissa tarvittavat järjestelmät, kuten työhön kuuluvien systeemien suunnittelu, työn psykologiset ja ergonomiset sekä tekniset järjestelmät. Käsityötieteen akateemisiin opintoihin liittyy opiskelijoiden jonkin alan käsityöammatillinen hallinta.
Vuoden 2003 kevätlukukauden loppuun mennessä oli Suomen eri yliopistoista valmistunut 27 sellaista tohtorin tutkintoa ja 15 sellaista lisensiaatin tutkintoa, joissa tutkimus kohdentui käsityökulttuurin alueelle.
Yliopistojen lisäksi käsityöalan korkea-asteen koulutusta ja tutkimusta on harjoitettu ammattikorkeakoulujen kulttuurialan koulutusohjelmissa. Syyslukukauden 2002 alussa Suomessa toimi 15 sellaista ammattikorkeakouluyksikköä, joissa oli mahdollista opiskella käsityökulttuuriin liittyviä ammattialoja. Niissä käsityökulttuurin alueella tai sitä sivuten on tarjolla käsi- ja taideteollisuuden, teollisen muotoilun, viestinnän ja kuvataidealojen, konservoinnin, restauroinnin sekä eräiden esittävien taidealojen koulutusta.
Ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmissa korostetaan tutkivaa otetta ammatillisen osaamisen osana. Ammattikorkeakouluissa tehdään projektiluontoista tutkimus- ja kehitystyötä yhdessä elinkeino- ja työelämän kanssa.
Käsityön korkea-asteen ammatilliset erikoistumisopinnot ja ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutustarjonta mahdollistavat käsityöalojen ammattitaidon syventämisen ja lisäpätevyyden hankkimisen myös varsinaisen ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen.
Käsityöalan opintoja voidaan tehdä myös avoimessa ammattikorkeakoulussa.