Kässäätkö – koulukäsityön historiaa (2007)

Käsityö kansakunnan sivistäjänä

Käsityö kansansivistyksenä (1800-luku)

Käsitys käsityöstä jokamiehen ja -naisen perustaitona osana suomalaiskansallista sivistystä juontaa juurensa 1800-luvulta. Vain ne kansakunnat, joilla oli oma kansallinen sivistyselämä saattoivat säilyttää asemansa kansakuntana muiden sivistysvaltioiden joukossa. Sivistyneistön näkökulmasta kansallista sivistystä edistivät kansansivistys- ja kansakouluaate, joiden tavoitteena oli rahvaan aineellisen ja henkisen köyhyyden poistaminen.

Käsityö kansakunnan sivistäjänä

Kansansivistys merkitsi kolmea asiaa. Ensinnäkin henkistä sivistystä, joka rahvaan kohdalla tarkoitti kansallisessa projektissa mukana oloa sekä sitä, että kansalliseen tietoisuuteen herännyt kansa osallistui työn ja toimeliaisuuden kautta kansakunnan rakentamiseen. Pelkkä työpanos ei kuitenkaan riittänyt vaan kansallinen projekti edellytti myös ns. luonteen kasvatusta, kansallisten uskonnollis-siveellisten arvojen omaksumista.

Rahvaasta tuli kitkeä sekä saamattomuus että ylellisyyden- ja nautinnonhalu. Käsityössä lapsia kasvatettiin ”säntillisyyteen, järjestykseen, puhtauteen, uskollisuuteen vähässä, säästäväisyyteen, tarkkuuteen, kärsivällisyyteen ja ahkeruuteen”.

Toinen rahvaan sivistyksen keino oli ruumiillisesta kehityksestä huolehtiminen. Se saavutettiin voimistelun ja sotilaallisten harjoitusten avulla. Ruumiillinen sivistys tuli esille mm. poikien veistonopetuksessa, jossa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa korostettiin oikeanlaisten työasentojen, liikkeiden, sotilaallisen kurin ja täsmällisyyden merkitystä.

Kolmas tekijä oli teknillinen kasvatus. Sen tarkoitus oli ”antaa tietoa kaikkien tuotantotapojen tieteellisistä perusteista sekä samalla perehdyttää lasta ja nuorta henkilöä kaikkien työlajien alkeellisten työkalujen käyttämiseen”. Teknillisen kasvatuksen merkitys korostui käsityönopetuksessa, sillä se oli ainoita käytännöllisiä oppiaineita, jolla teknistä sivistystä oli mahdollisuus kehittää. Suomen kansakoulun isän Uno Cygnaeuksen mielestä kansansivitys oli yhtä tärkeätä kuin rautatiet ja teollisuus.

Oikeaoppisia työasentoja

Kevyen sahaamisen asento
Pituushöyläysasento

Opetuspiirroksia

Erilainen työympäristö
Ompelemisen liikkeitä ja rytmiä harjoitellaan
Katsoa saa vaan ei koskea

Piirrokset Alli Kallioniemen vuonna 1948 julkaisemasta teoksesta Käsityönopetus Merkitys – tarkoitus – metodi. Helsingin Käsityöopettajaopiston julkaisuja 2. Porvoo.

Käsityölaulu Kotitaide-lehdestä vuodelta 1902

Käsityölaulu

Nyt mieli raitis, huoleton
Ja reipas ryhti vartalon
Jokaista meitä johdattaa,
Käsityöhön joutuin kehottaa !
Kun piirrellään
Ja höylätän,
Tai sahataan,
Tai sorvaillaan
Niin tarmoll´ aina toimitaan !

Asento olkoon jäntevä
Mut vapaa joka liikkeessä
Esteittä veri virratkoon
Ja lihaksetkin liikkukoon !
Pystyssä pää
Niin ryhti tää
on ainiaan,
kuin sotilaan;
Käy hengityskin huokeempaan !

Ken tarkkuutta ja taitoja
Myös ahkeruutta, aistia
Itseensä täällä istuttaa
Hän sielun, ruumiin voimistaa.
Me mittaamme,
Ja vuolemme ;
Me naulaillaan,
Tai uurretaan
Ja liitoksia liimataan.

Tääll´ onkin työmme tarkotus
Ja aherrusten aikomus
Ett´ tarkkuus silmän terottuis’
Ja käden voima vahvistuis.
Me innolla
Työn voimalla
Näin tietomme
Ja tunteemme
Tahtomme lujaks´ tahkoomme.

Y. B.

Liittyvät tekniikat
Liittyvät taitajat
Liittyvät näyttelyt tai julkaisut