Kaija Paltto

Sodankylässä syntynyt Kaija Paltto sai hyvät lähtökohdat käsityötaidoilleen kotoaan. Äiti vaatetti koko perheen ja Kaija oppi neulomaan lapasia ennen kouluun menoaan. Taiteilijan lahjat Kaija on perinyt isältään, jonka työskentelyä hän muistaa lapsena seuranneensa. Isä käytti emalikoruissaan noitarumpukuvioita. Ne ovat siirtyneet myös koristeaiheiksi Kaijan huopatöihin.

Käsityöalan opiskelun Kaija suoritti Tervolassa ja Kuopiossa. Erikoistekniikoiden artenomiksi valmistuttuaan hän muutti opettajaksi pohjoiseen Sevettijärvelle. Kipinä elämästä pohjoisessa käsitöiden parissa oli herännyt jo opiskeluaikana saamenkäsityöstä tehdyn keruutyön aikana. Elämänkumppani Heikki löytyi Ivalosta, jonka jälkeen hän muutti miehen kotipaikalle Lemmenjoelle. Perinteisten sisna- ja taljatöiden valmistusta Kaija oppi mm. Inka Aikion ohjauksessa ja Inarissa pidetyllä kurssilla. Kaijasta tuli taitava pussien ja kassien tekijä. Niitä hän valmisti toistakymmentä vuotta.

1990-luvun alku oli taitekohta Kaija Palton uralla hänen löytäessään tasohuovan valmistuksesta ja poronnahasta uuden tekniikan. Samoihin aikoihin hän aloitti yritystoiminnan ja liittyi Inarista käsin –yhdistykseen, erityistekniikoita hallitsevien naiskäsityöläisten piiriin. Heillä oli yhteinen myymälä. Yhdistyksen toimintaa kesti kymmenkunta vuotta.

Julkisuutta Kaija Paltto on saanut vuonna 1996 Pauligin kahvimainoksessa, jossa hän huovutti suovilla-aiheista työtään, yhtä hänen suosituimmista kuvioistaan ja toukokuussa 2007 valmistui suuria huopatöitä Abu Dabissa pidettyyn näyttelyyn.

Matkailu ja käsityö yhdistyvät Palton tilalla ryhmien tutustuessa Lemmenjoen luontoon ja ateljeehen. Vieraita kuljetetaan kultavaltauksille tai kalastamaan. Heitä tulee ympäri maailmaa ja kaikkia kiinnostaa myös poroperheen elämäntapa ja saamenkulttuuri. Kaijan ja Heikin perhe elää monikulttuurista elämää, sillä perhe, erityisesti jo aikuiset lapset ovat aktiivisesti mukana alkuperäiskansojen yhteisissä tapahtumissa eri puolilla maailmaa.