Museon ensimmäisiin tehtäviin kuului esinekeräyksen aloittaminen, sillä museon sulkemisen jälkeen vuonna 1926 esineitä ei kerätty. Kun museo avattiin uudelleen Jyväskylässä, esineistöä oli noin nelisen tuhatta, mutta jo kolme vuotta avaamisen jälkeen 7000.
Esinekeräyksestä laadittiin museon neuvottelukunnan ohjeiden mukaisesti suunnitelma, jossa keskityttiin 1930–1960 välisen ajanjakson esineistöön. Neuvottelukunta piti esinekeräystä museon tärkeimpänä tehtävänä ja siksi sitä käsiteltiin jokaisessa neuvottelukunnan kokouksessa.
Museon nykyisen henkilöstön mielestä ja nykykäsityksen mukaan esinekeräyksemme oli hataraa ja museo otti vastaan kaiken, mitä tarjottiin. Olimme kuitenkin kiitollisia kaikista lahjoituksista, koska ne lisäsivät tietoa museosta ja toivat kiinnostuneita kävijöitä. Arvostimme suuresti lahjoittajia.
Esineiden lisäksi keräsimme materiaaleja, malleja, työvälineitä ja valokuvia. Osa esineistöstä hankittiin perusnäyttelyitä ja osa teemanäyttelyitä varten. Amanuenssit tekivät keräys- ja tutkimusmatkoja eri puolille Suomea ja hankkivat esineistöä. Isompia esinekokonaisuuksia edustivat mm. Vähänkyrön läkkityöt ja Kruununpyyn kaislatyöt, Jutilan valimon kellot, Kotiteollisuuden keskusliiton mallikokoelma ja Helmi Vuorelma Oy:n tekstiilit. Saimme paljon lahjoituksia kotiteollisuusalan opettajilta, käsityöläisiltä ja harrastajilta, mutta ostimme myös uusia tuotteita. Suomen ensimmäisten museoiden joukossa aloitimme kokoelmien siirron tietokoneelle.